lauantai 27. kesäkuuta 2020

Säästä lyhyesti

Onnittelut teille helteen rakastajat. Tiedän, ettei mikään ole tarpeeksi, mutta minä katselen ilolla tulevien päivien sääennusteita. Käy voimille kesän ihana lämpö.


Aamuisin anivarhain eli viiden jälkeen käymme lenkillä. Siinä se jalkakin vertyy, kun on pakko lähteä liikkeelle, jotta Koirapoikakaan ei läkähdy. Sen jälkeen istuskellaan parvekkeella. Minä kiroilen. Koirapoika kuuntelee. Ilma on ihan mukavan raikas. Tervapääskyt peittävät taivaan. Ja mummoa kolottaa.


Päivällä isompi puhallin on suunnattu sopivasti Koirapojan asuntoon.


Joskus lämpötila laskee niin, että ehtii rentoutua. Silloin mummo huokaisee helpotuksesta eli hyvin on selvitty.


Nyt, kun on aikaa eli mitään ei voi pysty kykene tekemään, säilöin talveksi kolme laatikkoa mansikoita. Tytär kävi ostamassa, koska he niitä miehensä kanssa enimmäkseen syövät. Oli todella onnistunut ostos. Ei yhtään pilaantunutta ja maku herkullinen. Hintahan ei ollut kaikkein alhaisin, mutta lopputulos loistava.


Huomenna on tyttären synttärit. Ehdin vielä täydentää pakettia.
---
Ja nyt on aika mennä makaamaan tuulettimen viereen.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Kesäpäivänseisaus


Tänään aurinko pysähtyy ja kääntyy sitten kohti pimeitä aikoja. Toistaiseksi jaksaa porottaa. Yritän ulkoiluttaa Koirapoikaa anivarhain ja iltamyöhään.


Meidän vanhusten iloksi on parina päivänä tuullut vilvoittavasti. Aamukahvit parvekkeella onnistuvat ilman tuultakin. mutta joku Pekka Pouta on uhkaillut trooppisilla öillä. Hyvähän se on helteen rakastajille suodaan heidän kesänsä. Me ytitetään kitkutella hengissä.


Talon ahkerat pihan kaunistajat ovat päätyneet pinkkiin tänä vuonna. Ihan kivaa vaihtelua. Yleensä on ollut kirkkaan punaista.


Kun en jaksa omalle kasvimaalle mennä, on kiva katsella muiden kukkia. Kerrostaloihmiset, jotka jaksavat hoitaa yhteistä pihaa, ovat elämän suola ja sokeri ja muut mausteet.





Laiskasti olen mitään puuhastellut, mutta jokunen sukkapari kuitenkin kaiken kattoon syljeskelyn ohessa. Oudon voimattomaksi vie pitkällinen sairastelu. Toisaalta, oppii ottamaan rennosti.

torstai 18. kesäkuuta 2020

Paluu tulevaisuuteen


Olen sairastellut. Ei toistaiseksi tietoa, mitä olen sairastellut. Jalkaa tietenkin, mutta kaikkea muutakin. Aika rajua ja väsyttävää. Asiaa tutkitaan. Koronaa ei kuitenkaan.


Viikon päivät vietin lähinnä sängyssä kattoon syljeskellen. Sitten ryhdistäydyin ja siirryin parvekkeelle istumaan. Koirapoika oli hoidossa, mutta nyt jo kotona. Konttaan pikalenkit sen kanssa. Näillä helteillä vanhuksille riittääkin pikalenkit. Viime yön ukkosti ja meillä panikoitiin. Oli ihan reipas räiske. Mutta ei ilma siitä kirkastunut. Tukahduttavan kuumaa ja märkää. Mutta täällä kitkutellaan hengissä.