perjantai 29. maaliskuuta 2024

Pitkää perjantaita kaikille


 Pitkään on kestänyt läppärin avaaminenkin. Olen ehtinyt vieraantua kaikesta, elämästäkin niin hyvin, että vasta, kun ypöyksin ilman muita koiranulkoiluttajia tallustin aamulenkillä, tajusin, että sehän on lomapäivä työläisillä.


Yhdet ylipolvensukat olen saanut aikaan. Malli on hiukan muokattu Jääkukka Jaana Huhtasen ja Timo Värssyn kirjasta Villasukkia ja värssyjä. Ei mitenkään hankala malli, mutta puuhastelin koko ajan jotain muuta eli en mitään. Olla möllötin. Kävin minä katsomassa Myrskyluodon Maijan. Eniten tykkäsin merenalaisista kuvista ja myös merimaisemista. Oli niin kauniita kuvia, että mieli kirkastui.


Fizban on kyllä ulkoillut ahkerasti.
 

Tapasi sisaruksiaankin. Pojat riehuivat väsymättömästi tuntikausia, mutta siskoa vähän jännitti.
 

Sisällä Fizban ottaa edelleen aika rauhallisesti, nukkuu paljon ja katsoo luonto-ohjelmia. Toki sisustaa välillä ja pissailee. 


Muistatte varmaan, että aloitin suuri eleisesti paaston. Lopetin sen alkuunsa ihan äänettömästi. Olen muunmuassa punkutellut ystävien ja naapurin kanssa. Ja nyt naapuri kävi ilmoittamassa, että hän rupeaa pullan paistoon ja tuo minullekin lämpimäisiä. Älkää nyt todetko, että kannattaako edes yrittää mitään, kun ei siitä koskaan tule valmista. Kannattaa se ajoittain muistutella itselleen kaikenlaista. Ei toki kannattaisi julkisesti mainostaa, mutta tällainen minä olen.


(muokattu - ei aito)


sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Murha mielessä


 Epäilyksistäni huolimatta lunta sataa. Olin ihan varma, että meillä tulee vain vettä. Ehkäpä tämä on juuri se korsi, joka taittaa kamelin selän. Uusi lumihan on tunnetusti vanhan surma.


Aamulenkki oli kokemus. Tuuli piiskasi pientä rakeenpoikasta naamaan niin, että melkein koski. Ja kun ihan kunnon lenkki tehtiin, olin lopussa sokeana lumiakkana. Tehokkaasti katoaa näkö, kun linssit on kuorrutettu lumella. Fizbanillahan oli hillittömän hauskaa, oli uutta märkää lunta, jossa piehtaroida, oli tassun jälkiä nuuskittavaksi ja satavaa lunta pyydystettäväksi. Melkein alkoi ärsyttää tuollainen nautiskelu, kun näköjään itseltä puuttuu kyky ottaa ilo irti kaikesta.


Fizbanin piti tietenkin vielä lenkin jälkeen tarkastella maisemia parvekkeelta. Ketäpä se nyt haittaisi, jos turkki kastuu. Parasta oli kyllä varikset, jotka lentää lepsuttivat ihan parveketta hipoen. Ne on niin jänniä otuksia nuo linnut.


Nyt sitten vain sunnuntain viettoon. Fizban huilaa. Minun pitänee taas sukeltaa tähän kaaokseen. Olisi niin paljon helpompaa, jos laittaisi kaiken sinne, minne se kuuluu samantien. Tekeekö joku teistä oikeasti niin?

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Valmista

 
Palapeli valmistui joitain päiviä sitten. Mikään muu ei ole kuin korkeintaan vähän edistynyt. Ulkoiltu on, mutta siinäpä kaikki. Ei oikein innosta edes tämä koneella istuminen, mutta laitan muutamia näkymiä menneistä päivistä.



Tänään oli hyvä lätäkköpäivä. Kävelytiet tulvivat.


Ei toki kaikki kävelytiet. Osa oli peilikirkkaalla jäällä.


Onneksi vielä löytyy teiden varsilta likaista lunta, jossa on kiva peuhata.



Lunta voi syödä, mutta muutakin pureskeltavaa löytyy. "Jätä" toimii aika hyvin, eikä aina tartte edes herkkua tarjota. Huomioitavaa on myös pyöräilijöiden tapaaminen. Fizban osaa istua odottamaan herkkupalaa heti, kun näkee pyöräilijän. Malttaa jopa antaa pyörän mennä ohi ja odottaa, että saa sen jälkeen herkun. Siitä olen aika ylpeä. "Kierrä" onnistuu myös pienen taistelun jälkeen. (siis puut, pylväät sun muut pitää osata kiertää samaa kautta mistä ne ohitti, jottei jumituta johonkin) Se vaatii kyllä ehdottomasti herkun. Autojen perään hyökkäily ei ole poistunut, koska menisi liiaksi herkutteluksi, jos jokaisen auton kohdalla tarjoaisin namuja.


Hankien lisäksi paljasta maata löytyy myös. Tässä meidän mäellä maa paljastuu aina ensimmäisenä. Tässä tuulee aina, joten lumi ei pääse kertymään.

Harmillisesti moni paikka on nyt kulkukelvoton.


On kuitenkin yritetty laajentaa reviiriä mahdollisuuksien mukaan.
---
Nyt ei paljon taivaita kuvailla. Kaiken peitti läpitunkematon sumu. On aika maaginen fiilis, mutta pysyttelen vain täällä sisällä. Jonain päivänä taas innostun bloggaamisestakin?

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Vain kolme kuvaa maaliskuussa

 

Maiseman maistelua
Lumi on aina erittäin hyvänmakuista. Onneksi sitä on riittänyt.


Maaliskuista maanviljelyä
Käytiin katsomassa kasvimaata. Fizban tarkasti viinimarjapensaiden kunnon


Mahtava maisema
Alhaalla koirapuistoissa oli äänekästä menoa. Sitä oli turvallisinta seurata ylhäältä.