Epäilyksistäni huolimatta lunta sataa. Olin ihan varma, että meillä tulee vain vettä. Ehkäpä tämä on juuri se korsi, joka taittaa kamelin selän. Uusi lumihan on tunnetusti vanhan surma.
Aamulenkki oli kokemus. Tuuli piiskasi pientä rakeenpoikasta naamaan niin, että melkein koski. Ja kun ihan kunnon lenkki tehtiin, olin lopussa sokeana lumiakkana. Tehokkaasti katoaa näkö, kun linssit on kuorrutettu lumella. Fizbanillahan oli hillittömän hauskaa, oli uutta märkää lunta, jossa piehtaroida, oli tassun jälkiä nuuskittavaksi ja satavaa lunta pyydystettäväksi. Melkein alkoi ärsyttää tuollainen nautiskelu, kun näköjään itseltä puuttuu kyky ottaa ilo irti kaikesta.
Fizbanin piti tietenkin vielä lenkin jälkeen tarkastella maisemia parvekkeelta. Ketäpä se nyt haittaisi, jos turkki kastuu. Parasta oli kyllä varikset, jotka lentää lepsuttivat ihan parveketta hipoen. Ne on niin jänniä otuksia nuo linnut.
Nyt sitten vain sunnuntain viettoon. Fizban huilaa. Minun pitänee taas sukeltaa tähän kaaokseen. Olisi niin paljon helpompaa, jos laittaisi kaiken sinne, minne se kuuluu samantien. Tekeekö joku teistä oikeasti niin?
24 kommenttia:
Ai laittaa kaiken paikalleen saman tien? Juu totta kai, aina ja joka kerta. Jaa mutta mitäs varten tuo perjantaina ostettu dödö-pullo on vieläkin tossa sohvapöydän kulmalla. Niin ja keskiviikkona koriin viikatut pyykit - ne on korissa toisessa nojatuolissa vieläkin, kun ei tuolia tarvita.
Vasta syödyn aamupalan pikkutarjotinta ja kahvimukia ei kai lasketa, eihän aamupalasta ole vasta kuin tunti.
Eli juu juu, heti laitan kaiken paikalleen, ihan heti, samantien. Ja tuo oli siis pienen pieni osa kaikesta ei-paikallaan olevasta.
Mutta olisihan se totta vie paljon helpompaa, jos tavarat laskisi käsistään niille kuuluville paikoille saman tien, ettei niitä tarvitsisi siirrellä. Toisaalta; onhan tässäkin se positiivinen puoli: ei olisi mitään (eikö muka??) tekemistä, jos ei koskaan tarvitsisi järjestellä ja siivota 😉
Samanlaista säätä meilläkin, grrh!
Meillä kyllä laitetaan kaikki aina saman tien paikoilleen, vaikka muuten ei mitään pedantteja ollakaan siivouksen suhteen. Mutta mitään vaate-tai muuta kasoja ei meillä pääse syntymään.
Huh, täällä ehti jo sataa lumet, eikä ollut mitään sadetta enää tänä aamuna. Kävin aamulenkillä, ja ulkoilutin sauvoja ja nastakenkiäkin. Nekin saivat olla levossa jo viikon. Toivottavasti vie uusi lumi vanhat lumet ja jäät.
Tavaroiden järjestelyyn auttaa pieni asunto, ei vaan ole tilaa jättää puhtaita pyykkejä mihinkään roikkumaan. Mutta kuitenkin tämä ei pidä paikkaansa askartelu"roinalle".
Ihana Fizban osaa ottaa ilon irti uudesta talvesta! Itse en ole niin kamalan ilahtunut tästä.
Täällä tavarat löytävät paikkansa, usein viiveellä, mutta vähitellen.
Ihana pikkuinen osaa nauttia aivan oikein sunnuntaista. Elämässä on paljon ihmeteltävää. Pitää vain huomata nekin pikkuiset asiat. (enkulinkäsityöt)
Meillä tuo uusi lumi on vanhan surma oli perjantaina? torstaina? No, joskus viikolla. Torstaina se oli, kun kahlasin vesisohjossa italiantunnille. En minäkään saa tavaroita heti paikoilleen. Ihan yllätyin, kun valokuvakassia lukuunottamatta tädin perinnön löysivät paikkansa kahdessa päivässä (kahvikupit astiakaappiin, taulu seinälle ja lamppu kattoon) T Saukkis
Voi ei.. melkein menin nurkkaan häpeämään 🤦♀️ sinun Emilie ja muidenkin kommenteista. Meillä on pieni koti, vähän tilaa ja kaksi aikuista - ei siis edes enää lasta kotona ketä voisi syyttää sotkuista. On vain katsottava peiliin ja ruvettava siivoamaan.
Oikeasti: kiitos taas herätyksestä, niitä aina tarvitaan 💐
Väsyttäähän tuollainen hyppely ja piehtarointi. Maistakaa te ihmisetkin lumihiutaleita ja tarkkailkaa variksia, niin ei tarvitse siivoamista mietiskellä.
Melkoinen takaisku oli tänään herätessä… Voi tuota lumen määrää ja tuulta ja tuiverrusta, mutta uskottakoon vanhaan sananlaskuun.
Ihana tuo nuori herra 😍
Ps. Olis liian helppoa elämää, jos kaiken heti paikoilleen laittaisi.
Vai ei Fizban onnistunut innostamaan sinua mönkimään ja nuuhkimaan puhtaan valkoista lunta ja sen raikkautta...
Oli kyllä "niin puhdas" aamu eilen... ja nyt pakkanen paukkuu ja mollukka on noussut jo korkealle.
Hyvän kysymyksen heitit.... laittaa sinne minne kuuluu...
Hmmm.... jos vaan jättää aina paikoilleen... kun ei aina tiedä itsekään minne kuuluu.... meillä on kyllä tavarat levällään... löytyvät sitten just siitä.... heh heh...välillä on pakko yrittää keksiä niille "piilompaa paikkaa" = vieraskoreutta ja sen jälkeen niitä voikin olla sitten hankalampi löytää... Rakastan vaan niin paljon enemmän sotkemista kuin siivoamista ja ihan samassa suhteessa niitä teenkin, 80%sotken ja 10%siivoan.... 10% pitää jättää etsimiselle!!
Koiria voisi joskus melkein kadehtia, tuntuu että ne on aina hyvällä tuulella eikä niitä haittaa, vaikka ulkona olisi millainen sää tahansa.
Miten ihana tuo kolmoiskuva koirasta 🧡
Olen iloinnut sateesta kun se putsaa lumia pois.
Hyvähän se on pitää huoli, ettei tunne itseään tarpeettomaksi vaan aina on jotain tehtävää.
Minulla on kyllä koko ajan jonkin verran paikatonta tavaraa. En ikinä taida päästä tätä raivausta loppuun.
Suurimmat ilot yleensä löytyykin niistä pikkujutuista.
Kohtahan pitäisi taas tulla sitä uutta lunta. Paljon on kyllä sulanut, mutta metsäpolut ovat edelleen jäässä.
Varisten lisäksi nyt kytätään mustarastaita, jotka usein vain juoksevat edellä. Fizbanista ne leikkivät.
Ihan liian helppoa sellainen järjestelmällisyys.
Pieni asunto ei auta minua, pikemminkin päinvastoin. Tämä on kyllä muuten erinomainen kämppä, mutta säilytystila on surkea. Yhä elättelen toivoa, että jonain päivänä täällä ei ole muuta liikaa kuin kirjoja, lankoja ja kankaita. Niitä varmaan on aina turhan paljon, etenkin, kun on ihmisiä, jotka pärjäävät kokonaan ilman niitä.
Hienoa! Opinkohan minä joskus. Ajoittain kyllä muistan.
Minulle on aika tuttua tuo vieraiden takai siivoaminen. Siinä, kun sulloo kaiken noihin liian pieniin säilytystiloihin, ei pitkään aikaan löydä mitään.
Se on koirien paras puoli, ikuinen elämänilo ja kiinnostus kaikesta uudesta - on se kyllä joskus rasittavaakin.
Onnistuinpa poimimaan kommenttisi näkyviin.
Lähetä kommentti