Odottelua

 

Harmaana alkoi aamu - ja aikaisin. Tänään pitäisi tulla patterin ilmastoijat. Meidän talorykelmään on tehty lämmitysremonttia. Piti nousta ajoissa kaivamaan patterit esille kaikkien tavaroiden takaa, sen verran kulkuväylää, että ilmastoija pääsee tekemään työnsä. Tänään alkaisi mummojumppa, mutta minä päivystän kotona. Nukuin käsittämättömän huonosti muutaman tunnin, joten todennäköisesti rupean odottelemaan nukkuen.

Odotellessa laitan vaikka jotain tehtyjä juttuja. Lilasta Bommix bamboosta tein mummotettavalle pipon, jota hän ei ollut pyytänyt ja tyynyn, jota hän oli pyytänyt. Tyyny epäonnistui aika hyvin, mutta aika loppui kesken. Teen joskus uuden.

Peritystä seiskaveikasta tein perussukat. Kuvien värit ei ole sinnepäinkään. Ekat oli kaunista kirkasta lilaa, nämä on tummanpunaiset. Mutta eipä sillä väliä.

Tällaiset sukat tein pojalleni Maijasta yhdistämällä kahta ohjetta (Velmala ja Kutvonen)

Parit piirakatkin tein alkukesästä.

Miessukat seiskaveikan jämistä löysivät jo kodin.

Lokakuun loppuja

 

Kummasti sitä on sidoksissa kelloon ja almanakkaankin eli lasken kuukausia, päiviä, tunteja. Tänään heräsin syvästä unesta valoisaan aamuun. Oli univelkaa, kun mummottelussa on öisin häiriötekijöitä eli koirat vaeltavat ja uneni on herkkää kaikille äänille. Otin myös illalla allergialääkkeen, joka auttaa nukkumaan paremmin. (Tänään on kyllä ohjelmassa suursiivous makkarissa. Sinne on pölyä päässyt kasaantumaan.) Heräsin siis valoisaan ja tiesin nukkuneeni suht pitkään. Kömmin ylös, aloin rakentelemaan aamukahvia 

- 

ja sain sätkyn. Äkkiä nyt päiväkuntoon ja ulos lenkille yhden naapurin kanssa. Olemme sopineet noin tunnin lenkin joka maanantaiaamu kymmeneltä. Säntäilin siinä ympäriinsä kunnes tajusin, että nyt on sunnuntai! Koirapoika fiksusti vain vetää unta palloon. Ja minäkin nyt kahvia rauhassa.

 

Eilen oli kaunis punainen aurinko

ja pivimuodostelmia.

Mutta illan pimetessä maisemat muuttuivat

ja alkoi haamujen yö.

---

 Joten ei ihme, jos minäkin olin aamulla vähän sekaisin ajasta ja paikasta.

Lokakuussa budjetti meni pahasti miinukselle. Tuli kirjoja ostetuksi, mutta myös lankoja eli lankavarasto senkun kasvaa. Mutta nämähän oli ns. pakko-ostoja. Vävy haluaa kaulaliinan ja on samanlainen herkkäihoihminen kuin minä. Kun kuulee väitettävän, että alpakka ei kutita, piti ostaa alpakkaa. Katsotaan, pitääkö huhut paikkansa. Ja kinnasohjeita on arwetasta, joten ostin sitäkin. En yleensä osta tällaisia kalliimpia lankoja vaan ihan vain perusjuttuja alesta. Mutta nyt näin.

Sitähän voisi kuvitella, että langat hupenee neuloessa. No, ei paljon hupene. Sormikkaisiin seitinohutta lankaa ei monta grammaa mene.

Tähän pipoon sentään meni yksi kerä kokonaan. Jostain oli varastoihini eksynyt kerä tempoa. Siitä paksuilla puikoilla suit sait sukkelaan pipon kyhäsin.

Ja kuinka ollakaan sattui täydellinen ohjekin. Istuu kuin pipo päähän. Olen hyvin, hyvin tyytyväinen. Tämä on siis minulle itselleni.

---

Ihmiset usein kyselee, mihin minä kaikki neuleeni laitan. En tiedä, mutta ei niitä tänne nurkkiin jää pyörimään. Ja nyt kun joulu taas lähestyy, on autiota varastoissani - siis ei lanka- vaan valmisneulevarastoissa.

Mummotettava toivoi susisukkia. Ne sain valmiiksi. Kirjoneulekuva on suuri, mutta eiköhän sitä sudeksi tunnista, etenkin, jos tietää. Nyt pitäisi keksiä jotain toiselle mummotettavalla. Ja voishan sitä jotain muillekin. Mutta ensin Koirapoika ulos aurinkoon ja sitten makkarin kimppuun.

Rajaton-rajat-on

Nyt on kaunista.

---

Loskasta aloitin kirjoittaa, mutta muutin mieleni.

Vielä se lumena tulee. Isot pehmeät lämpäreet tanssivat alas.

---

Hetkessä eläminen ei ole mitenkään yksinkertainen juttu. Toisaalta tulevaisuus ja menneisyys estävät pitkästymisen. Lapsena, kun todella elää hetkessä, pystyy pitkästymään kuoliaaksi jo parissa minuutissa. Nykyisin tuntuu, että pystyn olemaan tuntikausia niin, ettei oikein päässäkään liiku mitään. Pitääkö olla huolissaan?

Neuloin ilmastetun pipon purobatikista, jota löytyi jämälaatikon uumenista. Ehti jo naamani kärsiä auringosta. Pitää vetää pipo silmille, jotta kalju säästyy palamiselta. En ole umpi-ihastunut tähän, mutta kuka piittaa. Lanka ei kutita ja hyvin roikkuu pipo silmillä, joten tämä päähän ja menoks. Keittiövaakani on hautautunut tuonne makkariin, joten en päässyt punnitsemaan langanmenekkiä. Pitäisköhän tänään jatkaa joulusiivousta...

---

Onko pakko käydä suihkussa, jos ei tuu hiki?

 

Lukeminen, elämän suuri ilo. 

---

Vanhempi mummotettava on nyt ahmimisiässä ja onneton, kun ei pääse kirjastoon. Miniäni ei suhtaudu intohimolla kirjojen omistamiseen. Ei suostunut ottamaan vastaan niitäkään kirjoja, joita olin omilta lapsiltani säästänyt. Nyt taitaa olla pakko ostaa jotain. Minun sydänalaa ahdistaa ajatus pitkän kirjasarjan parista loppupään kirjasta.

 ---

Minä en tykkää tavarasta. Ei ole astiastoja, ei vaatevarastoja, ei kenkiä, ei todellakaan laukkuja, ei koriste-seineitä, ei sohvakalustoja, ei kirpputorien tavaraa, ei mitään uutta. Toki tuota poistettavaa roipetta aina riittää, mutta uutta ei tule tilalle. Kirjat on poikkeus. Kirjoja tulee. Kirjoja ei ole koskaan liikaa. Olenhan minä muutamasta sadasta kirjasta jo luopunut, mutta monista en. Kohta tulee taas muutama uusi hankinta. Minulla on paha trauma lapsuudesta, jolloin kirjoja ei saanut mistään, ei edes lainaksi. Heti, kun pääsin rahoihin käsiksi, ostin kirjoja omaksi, taatakseni, että aina on jotain, mitä lukea.

---

Viimeisimmässä hankintakuormassa oli ihan summamutikassa valittuja kirjoja. Oli yksi, jonka halusin ja sitten lisäksi jokunen, ettei tarvitse maksaa postimaksua. Nyt sitten näitä jokusia yritän lukea.

---

 Lopetin juuri Kaikki se mitä en muista. Olipa sekava. Luin lähes puoliväliin tajuamatta, kuka on kukin ja mistä he puhuvat. Vika voi olle keskittymiskykyni hataruudessa, mutta en uskaltaisi suositella kirjaa kenellekään. Olihan se ihan omanlaisensa. Ja kun jossain välissä aloin tajuta henkilöitä, luin lopun sitten ihan innolla saadakseni selville, mikä on totta. Mutta eipä se selvinnyt täysin. Hyvä, että tuli tuokin luetuksi. Paljon siitä syntyi aivotoimintaa. Palkitut kirjat ei kyllä ole useinkaan minun juttuja. Olen liian yksinkertaisella aivotoiminnalla varustettu ymmärtääkseni hienoja palkintoperusteita.

---

Nyt aloitin Mehiläisten historian. Outo rakenne on tässäkin. Tapahtuu monessa paikassa, ajassa, monien elämässä. Mutta heti alusta jokin kiehtoo. Tekee mieli jatkaa.

---

Nyt joku siellä ajattelee, että onhan minulla muutakin kuin kirjoja, on lankaa, on norsuja. Onhan niitä, molempia turhan paljon. Lankoja kuvittelen ostavani tarpeeseen, en edes omaan tarpeeseen vaan lahjottavien mielihalujen mukaan. Lankojen osalla myös päämääränä on niiden vähentäminen, joka ei ihan aina onnistu. Norsuissa olisi karsimisen varaa paljonkin, mutta eihän niitä voi heittää pois, lahjaksi saatuja. Itse en oikeastaan koskaan osta norsuja, mutta tietenkin ilahdun, kun joku minulle sellaisen tuo. On kauniita yksilöitä ja on rumia, mutta lahjaksi saatu on aina rakas.

---

Joku ilmestyi taas tuohon tuijottamaan. Mennään.

Avaudun kunnolla

Kauneus on katsojan silmässä ja luonne katsojan päässä. Minulla on yksi ystävä, jonka mielestä olen aina yltiöpositiivinen, suorastaan rasittavan pärjäävä ja välinpitämätön maailman murheille. Johtunee siitä, että yleensä yritän piristää häntä, kun hän meinaa vaipua synkkyyteen. Sitten on ystäviä, joiden mielestä kaivelen vain ikäviä asioita koko ajan. Ole tässä nyt sitten. Tällaisina päivinä olisi kiva, jos joku piristäisi, mutta eipä huvita ihmisiä tavata. Nuo ensimmäisen kaltaiset toteaisivat "onpas hyvä, että sinullakin menee joskus huonosti" ja jälkimmäisen kaltaiset "aina sinä olet tuollainen, ei sinua kestä, yrittäisit edes joskus". Joten oma seura paras seura ja Koirapoika, joka lohduttaa, jos olen surullinen ja intoutuu, jos olen iloinen.

(ja heti tuli parempi olo, kun sain ihmisiä mollata)

Lumi on toistaiseksi kestänyt.

Kävelyt on minimissä, mutta josko taas hissukseen. Popsin antibiootteja, joten olen ottanut vähän rennommin. Mutta onhan tässä ryhditäydyttävä. Jotain olen saanut tehdyksikin.

 

Pökkösukat mummoteetavalle

StarTreksukat lapselle

ja vihdoinkin siitä viime vuonna ostetusta heijsatinlangasta itselle

 

kypärämyssy

kintaat ja kaulaliina. Tosin lankaa oli niin vähän, että taitaa kaulaliina muuntua pääpannaksi. Mutta valmista on. Ihan virkkasinkin tuohon kypärään pätkän. Enkä löytänyt virkkuukoukkujani, joita on melko paljon, joten piti ostaa uusi. Eiköhän ne piileskelevät koukut kohta tupsahda ihmistenilmoille.

---

Ja ostin sitten taas tarjouksesta mustaa ja valkoista seiskaveikkaa, jottei lankamäärä pääse vähenemään.

---

Olen myös taivaanrantaa maalaillut.

Huhtikuussa tehtyjä

Ei taaskaan paljon valmistunut. Kahdet piirakkasukat ja yksi pipo. Mutta minähän en ole kovin nopea missään. Nyt nyherrän jotain äitienpäiväsukkia, vaikka uuvuttaa. Kiikaroitiin Koirapojan kanssa kolmisen tuntia, kun oli kaunis, lämmin sää. Koirapoika on hyvä retkikaveri. Jaksaa odottaa, kun kierrän samaa puuta ja yitän saada sirittäjän kiikariin.