Nyt on kaunista.
---
Loskasta aloitin kirjoittaa, mutta muutin mieleni.
Vielä se lumena tulee. Isot pehmeät lämpäreet tanssivat alas.
---
Hetkessä eläminen ei ole mitenkään yksinkertainen juttu. Toisaalta tulevaisuus ja menneisyys estävät pitkästymisen. Lapsena, kun todella elää hetkessä, pystyy pitkästymään kuoliaaksi jo parissa minuutissa. Nykyisin tuntuu, että pystyn olemaan tuntikausia niin, ettei oikein päässäkään liiku mitään. Pitääkö olla huolissaan?
Neuloin ilmastetun pipon purobatikista, jota löytyi jämälaatikon uumenista. Ehti jo naamani kärsiä auringosta. Pitää vetää pipo silmille, jotta kalju säästyy palamiselta. En ole umpi-ihastunut tähän, mutta kuka piittaa. Lanka ei kutita ja hyvin roikkuu pipo silmillä, joten tämä päähän ja menoks. Keittiövaakani on hautautunut tuonne makkariin, joten en päässyt punnitsemaan langanmenekkiä. Pitäisköhän tänään jatkaa joulusiivousta...
---
Onko pakko käydä suihkussa, jos ei tuu hiki?
Lukeminen, elämän suuri ilo.
---
Vanhempi mummotettava on nyt ahmimisiässä ja onneton, kun ei pääse kirjastoon. Miniäni ei suhtaudu intohimolla kirjojen omistamiseen. Ei suostunut ottamaan vastaan niitäkään kirjoja, joita olin omilta lapsiltani säästänyt. Nyt taitaa olla pakko ostaa jotain. Minun sydänalaa ahdistaa ajatus pitkän kirjasarjan parista loppupään kirjasta.
---
Minä en tykkää tavarasta. Ei ole astiastoja, ei vaatevarastoja, ei kenkiä, ei todellakaan laukkuja, ei koriste-seineitä, ei sohvakalustoja, ei kirpputorien tavaraa, ei mitään uutta. Toki tuota poistettavaa roipetta aina riittää, mutta uutta ei tule tilalle. Kirjat on poikkeus. Kirjoja tulee. Kirjoja ei ole koskaan liikaa. Olenhan minä muutamasta sadasta kirjasta jo luopunut, mutta monista en. Kohta tulee taas muutama uusi hankinta. Minulla on paha trauma lapsuudesta, jolloin kirjoja ei saanut mistään, ei edes lainaksi. Heti, kun pääsin rahoihin käsiksi, ostin kirjoja omaksi, taatakseni, että aina on jotain, mitä lukea.
---
Viimeisimmässä hankintakuormassa oli ihan summamutikassa valittuja kirjoja. Oli yksi, jonka halusin ja sitten lisäksi jokunen, ettei tarvitse maksaa postimaksua. Nyt sitten näitä jokusia yritän lukea.
---
Lopetin juuri Kaikki se mitä en muista. Olipa sekava. Luin lähes puoliväliin tajuamatta, kuka on kukin ja mistä he puhuvat. Vika voi olle keskittymiskykyni hataruudessa, mutta en uskaltaisi suositella kirjaa kenellekään. Olihan se ihan omanlaisensa. Ja kun jossain välissä aloin tajuta henkilöitä, luin lopun sitten ihan innolla saadakseni selville, mikä on totta. Mutta eipä se selvinnyt täysin. Hyvä, että tuli tuokin luetuksi. Paljon siitä syntyi aivotoimintaa. Palkitut kirjat ei kyllä ole useinkaan minun juttuja. Olen liian yksinkertaisella aivotoiminnalla varustettu ymmärtääkseni hienoja palkintoperusteita.
---
Nyt aloitin Mehiläisten historian. Outo rakenne on tässäkin. Tapahtuu monessa paikassa, ajassa, monien elämässä. Mutta heti alusta jokin kiehtoo. Tekee mieli jatkaa.
---
Nyt joku siellä ajattelee, että onhan minulla muutakin kuin kirjoja, on lankaa, on norsuja. Onhan niitä, molempia turhan paljon. Lankoja kuvittelen ostavani tarpeeseen, en edes omaan tarpeeseen vaan lahjottavien mielihalujen mukaan. Lankojen osalla myös päämääränä on niiden vähentäminen, joka ei ihan aina onnistu. Norsuissa olisi karsimisen varaa paljonkin, mutta eihän niitä voi heittää pois, lahjaksi saatuja. Itse en oikeastaan koskaan osta norsuja, mutta tietenkin ilahdun, kun joku minulle sellaisen tuo. On kauniita yksilöitä ja on rumia, mutta lahjaksi saatu on aina rakas.
---
Joku ilmestyi taas tuohon tuijottamaan. Mennään.
Se ruma on multa!!=)
VastaaPoistaJörn Donnerilla oli 20 000 kirjan yksityiskokoelma eli omista ihan vaan rauhassa, moni tekee niin. minäkin vähän, jotkin jää uudelleenluettaviksi, moneen kertaan, uusi piirre joka on tullut minuun 45v jälkeen.
Nyt kun olen todella pitkään asunut samassa pesässä niin alkaa tuota roinaa kertyä, ajoittain roskistelen niitä. Konmaritin jo ysärillä.
Seinät on täytyyneet, huomasin tuossa yks päivä. Eipä ole enää kuin käytävä johon laittaa julisteita, tauluja, sushuetseja ym esille. Onneksi se on iso, se käytävä, nousee toiseen kerrokseen niin siihen yhdelle seinälle mahtuu joku parikymmentä isoa. Jee! Ei tarvi vielä muuttaa isompaan sen tähden, hehh.
Toivotonta tai toivollista, hyvää torstaita kuitenkin.
Hieno pipo
VastaaPoistaRaikkaan värinen pipo, ja pääasia on, ettei kutita. Minä olen vuosien varrella myynyt kirpparilla hyllymetreittäin kirjoja, silti niitä kertyy meille hyllyt täyteen kahdessa rivissä, pinoja joka paikassa. Vaikka olen viime aikoina siirtynyt varaamaan ja lainaamaan kirjastosta. Sähköisiin kirjoihin en ole tykästynyt. Sosiaalisen elämän kapeutumisen näkee jo siitäkin, kun nykyään kukaan ei kysy meidän olohuoneessa, että onpas paljon kirjoja, oletko lukenut ne kaikki. Ihan kuin olisin nuo lukenut kaikki, mutta olen lukenut vähän useammankin kirjan... Ne muutamat tuttavat ovat jo tottuneet kirjamäärään. T:🦦
VastaaPoistaKaunis pipo! Kirjat ovat ihania omistettavia, mutta tilaa tarvittaisiin. Lankaakin on hyvä omistaa, perusturvana. Rakkaiden ystävien lahjat on arvossaan, niihin liittyy muistoja. Oikein hyviä ja turvallisia lenkkejä Koirapojan kanssa!
VastaaPoistaHuone, jossa kattoon ulottuvat kirjahyllyt täyttävät kaikki vapaat seinäpinnat, oli unelmani. Nykyisin olen tyytyväinen, kun näin ei ole. Kirjojen pölyttäminen on työlästä puuhaa.
VastaaPoistaSuelta saatu norsu on persoonallinen. Rumat on muita.
Kukahan tuo pähkinänmallinen anonyymi on?
hyvä kun on Koirapoika, laittaa liikettä niveliin;)
VastaaPoistailmastoitu pipo kaunis, itse olen urakoinnut viime viikkoina kesähattuja, taatusti hyvin ilmastoituja nekin. mul on taas taipumus hamstrata tavaraa, kierrän kirppareita, otan vastaan muidenkin romuja, koska en halua hävittää, niillähän voi olla käyttöä joskus myöhemmin...kirjoistanikaan en luovu ja uusiakin ilmestyy tasaiseen tahtiin. hyvä näin.
🦦 ja minä kun löysin pöllönkuvaa hakiessani itselleni saukon 😂, mutta nämä emoijit ovat kyllä aika pientä pränttiät: Saukkis
VastaaPoistaOk. Saukko tunnistettu, joten Saukkis voi käyttää sitä jatkossakin. Merisaukko näköjään.
VastaaPoistaTäällä ollaan siirrytty lähes täysin äänikirjoihin. Minulle tulee kuukaudessa kaksi ”uutuuskirjaa” tyrkylle, toinen dekkari ja toinen kaunokirjallisuutta. Kirjoja, joita tuskin itse olisin valinnut. Useamman tällaisen kirjan kautta olen tutustunut uusiin kirjailijoihin.
VastaaPoistaSöpö pipo 😍.
Äänikirjat on varmaan mukavia, mutta minulle ei sovi. En jaksa keskittyä ja nukahdan.
VastaaPoistaOlin aikaisemmin ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla kirjoja. Tai olen totta kai vieläkin, mutta tilojen rajallisuuden vuoksi piti jo aikaisemmin tehdä valintoja ja käydä kirjat läpi: kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät kirjat jäi. Ja nyt piti tehdä sama uudestaan.
VastaaPoistaIlokseni olen huomannut, että lukeminen ilo (ja taito) on siirtynyt Pojalle.
Nyt kun Poika opiskelee japanin kieltä, muutenkin kuin vain puhuakseen ja lukeakseen ja kirjoittaakseen, olemme käyneet pitkiä puhelinkeskusteluje kielestä, millaista kieli ylipäätään on ja millaista on nimenomaan japaninkieli. Se on kiehtovaa. Ihan niin kuin suomen kielikin.
Olen lukenut tuon Mehiläisten historian. Löytyy mun lukublogista marraskuulta 2018, jos kiinnostaa mun ajatukset siitä.
Kävin lukemassa. Minuun Mehiläisten historia upposi täysillä.
VastaaPoista