Possun lätissä oli keskustelua rivitalojen pihaelämästä. Rivitalo, asumismuoto, jossa naapurit ovat seinän takana ja kaikki pihatyöt omalla kontolla eli omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet kerralla. Omakotitalosta on kokemuksia menneisyydestä. Kerrostalo antaa minulle valheellisen tunteen anonymiteetista. Ei tarvitse olla sosiaalinen. Monet ovat. Olen myös huomannut, että elämästäni tiedetään täälläkin enemmän kuin minä itse. Olen nelisenkymmentä vuotta asunut samalla kadulla, on ollut lapsia ja koiria, joten eihän se ihme, jos naama on tuttu. On myös paljon hyvääpäiväätuttuja, mutta hyvin olen vältellyt lähempää yhteydenpitoa. Yhdessä talossa pihaparlamentti päivysti ihan oven edessä, ainoan oven, josta ulos pääsi, joten aina kysyttiin "minnemenet?mistä tulet?mitä teit?" Se otti päähän. Toisessa talossa pihaparlamentti huuteli aina iloisia huomioita, kun olin parvekkeella. Mukacia, ystävällisiä, sosiaalisia ihmisiähän pihaparlamenteissa on. Pitävät huolen naapureistaan. Tässä talossakin hyörinää riittää kauniilla ilmoilla. Selviän yleensä heilauttamalla rennosti kättä ohikulkiessani. Hiukan huolestuneena olen pannut merkille, että joidenkin kanssa jopa pysähdyn juttelemaan. Alkaakohan vanhuudenhöperyys nakertaa erakkouttani?
Piti kysyä mielipidettä ja kertoa eilisestä, mutta kuvia ei saa siirretyksi, joten antaa olla. Kuvatonta kerrontaa en nyt viitsi harrastaa. Jos albumit ei rupea aukeamaan, voin muuttua hiljaiseksi.
Sus'???
Piti kysyä mielipidettä ja kertoa eilisestä, mutta kuvia ei saa siirretyksi, joten antaa olla. Kuvatonta kerrontaa en nyt viitsi harrastaa. Jos albumit ei rupea aukeamaan, voin muuttua hiljaiseksi.
Sus'???
Aika vähän tässä pihatöitä on ;D Nykysin ei oo luntakaan koskaan, ni ei tartte ees kolata. Takapiha enimmäkseen kalliota. Haravointiin ja ruohonleikkuuseen riittää pari leikkurin työntäisyä tai haravanvetäisyä. Just sillai sopivasti, että saa olla vähän tekevinään.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKerrostalossa kivaa on keväiset pihatalkoot:
VastaaPoista"Perinteiset pihatalkoot sinä ja sinä päivänä klo 16 alkaen. Talkoiden jälkeen paistetaan yhdessä makkaraa, tarjolla myös juotavaa"
Työssäkäyvillä työpäivä pääsääntöisesti päättyy klo 16 tai ehkä 15.30. Pitää hakea lapset tarhasta ja ruokkia ne. Eli harvoin sinne pihatalkoisiin ainakaan ennen klo 16 pääsi.
Ja kappas, kun pääsit kotiin, niin pihatyöt oli tehty, pihalla vain muutama musta jätesäkki täynnä roskia ja makkaroita jo grillattiin.
Kehtasiko sitä siinä enää pelkästään niitä makkaroita mennä syömään, kun ei ollut töitäkään tehnyt? Lapussa kun oli lukenut myös:
"Työt voi aloittaa halutessaan jo aikaisemmin, töitä kyllä riittää kaikille". Paitsi niille jotka käyvät töissä.
Että oikeasti en ole koskaan ollut yksissäkään pihatalkoissa, vaan salaa luikkinut nurkkia pitkin kotiin siivoamaan :)
Siis minua apuun jossain atk-asiassa? Väärä käsitys, olen aika onneton näiden kanssa.
VastaaPoistaMutta noin yleisesti ottaen, paras keksimäni keino on ottaa joku prosessi aina alusta, tai jopa käynnistaa kone uudestaan, yleensä ne ongelmat on sellisia looppeja, kone jää pykimään joten re-start auttaa.
Minullahan on unelma kun asun ok-talossa mutta ei ole mitään työvelvollisuuksia, pihanhoitoa, lumityötä jne. Zen Cafen sanoin, olen vuokralainen, on mulla stereot, ne laitan päälle, soikaa=)
Jos joku alkaa säännöllisesti multa kysellä jotain jonka koen tyhmäksi tai tungettelevaksi, alan vastailla jotain aivan höpöä, päätöntä ja todellä häiritsevän irrationaalista, alkaa parlamentin jäsenellä paniikkikohtaus oireilla kun kertoo olevansa menossa AlfaCentaurin keskusmatka-asemalle juomaan kupin mokkaa (kun se on universumin parasta!), ole siinä sitten kun minä olen ihan tosissani ja kerron mielelläni jotain erittäin häiritservää huomita siihen jatkoksi..hihii..jättävät äkkiä rauhaan. Hulluksi luokitellun on rauhaisaa mutakylpyjä ottaa=)
Meidän naapurit puhuvat mielellään itsestään ja omista asioistaan, ja sukulaistensa sairauksista, joten minun ei tarvitse omia menojani kenellekään tilittää. Etäisyydestä riippuen (iso piha näet) moikataan puhumalla tai kättä heilauttamalla. Yleensä kävelen ripeästi pihan poikki omalle ovelle, enkä ole juttelemaan jäävän oloinen. Sama huomio pihatalkoista kuin Pöllöllä, eläkeläisen innoissaan aloittavat hommat niin varhain, ettei työssäkäyvä mukaan ehdi. Onneksi talkoot ovat vapaaehtoista puuhaa. Naapurustossa kuitenkin tuntuu kivalle, kun on tervehtimistuttuja, tulee kotoisa olo. T: 🦦
VastaaPoistaOpin hiljattain Äidiltäni, että kannattaa tervehtiä ihmisiä joita näkee hänen kotinsa pihassa. Äiti nimittäin mainitsi, että on tärkeää tervehtiä, jotta toinen kokee tulleensa huomatuksi, olevansa arvokas. Äiti asuu vanhustentalossa ja aina tervehdän jokaista jonka näen pihassa. Selvästi jokainen ilahtuu. Itsellekin tulee siitä hyvä olo. Pinekerrostalossa asuvina arvostan, että naapurit tervehtivät. Ihaninta on, että seinän takana asuu nuori opiskelija jonka veli asui siinä ennen häntä. Ihan kuin oma poika, voin sanoa molemmista! Maaseudulla kasvaneita avoimia kavereita. Tervehtimällä naapurit pääsevät meidän suojelukseen, autetaan tarvittaessa. Naapurien tunteminen tervehdyksen verran tuo turvallisuutta kaikille. Uteliaisuus on sitten ihan eri asia. Raja se olla pitää kaikessa. Aikoinaan tehtiin pihatalkoita, nyt ne ovat vain muisto. Vuokralaisia sellainen ei kiinnosta.
VastaaPoistaEmännän kanssa olen kyllä samaa mieltä - vaikka noista pihatalkoista melko negatiiviseen sävyyn kirjoitinkin.
VastaaPoistaTulisi niin pitkä kommentti, että taidanpa kirjoittaa oman päivityksen naapureista ja naapurisovusta ja yhteistyöstä :)
Mutta meitä on introvertteja ja extroverttejä, itse taidan olla molempia, enemmän kuitenkin jälkimmäistä. Joskus tuo introverttius pilkahtaa ja silloin käperryn käsityön tai kirjan kanssa oman kodin nurkkaan.
Sutta huutelin, kun bloginsa ilmoitti, ettei ole olemassa. Atktukena on tuo jälkipolvi, jos on tarvis. Yleensä ei ole.
VastaaPoistaMinä olen osallistunut pihatalkoisiin töissä ollessani. Velvollisuudentunne pakotti. Onneksi tässä talossa ei pidetä talkoita. On sen verran aktiivista porukkaa, että hoitavat omin voimin kaiken. Eivät edes tykkää, jo joku heidän pihaansa sotkeutuu. Kasvattavat ja kuopivat ja kastelevat ja riitelevät välillä. Mukavaa, kun on kukkia katsella ja siisti piha.
Ja mitä tervehtimiseen tulee, minä tervehdin aina kaikkia talon asukkaita ja heidän vieraitaankin, jos porraskäytävässä tai oven lähellä törmään. Tervehdin siivoojia, postinjakajia, koirantaluttajia. Kun muutin tähän taloon, sain usein hämmästyneitä katseita, kun moikkasin. Äkkiä ihmiset kuitenkin tottuu ja saattavat jopa vapaaehtoisesti itsekin moikata. Ja metsäpoluillakin yleensä nyökkään vastaantuleville. Ei minulla ole mitään ihmisiä vastaan, kunhan pysyvät turvaetäisyydellä minusta, eivät tunge iholle, eivätkä yritä liikaa ystävystyä.