Elokuvien taikaa

 

Kun pahasti näyttää siltä, ettei elokuviin pääse ihan lähiaikoina, päätin katsoa oman hyllyn antia. Hyviä leffoja voi katsoa vaikka osaisi ne ulkoa ja huonoja en muista kuitenkaan. Tyttäreni sanoi aakkostaneensa omat leffansa ja minä sitten heti matkimaan. Tuollaista perusdvd muotoa on noin 150 kpl. Ne katson nyt ensin aakkosjärjestyksessä. Sitten on jotain paketteja ja vielä pelkkiä levyjä ilman noita kansia. Että eiköhän tässä pärjätä. On vielä bluureidit erikseen. Osaa ei nykyinen soitin edes suostu pyörittämään, joten uuden kotiteatterin hankinta on edessä jossain vaiheessa. Neulomisen ohella on kiva katsoa leffoja ikuisten sarjojen sijaan.

Ulkona satelee hissukseen lunta.

Yön aikana oli peittänyt kaikki liikkumisen jäljet, joten tallattiin neitseellistä lunta. Ei edes kovin aikaisin oltu liikkeellä, mutta muut ilmeisesti vielä nukkuivat. Tuuli oli kinostanut maiseman sulavanmuotoiseksi, paitsi

noita aurattuja kasoja. Vaikka vesisateet pienensi pihan aurauskekoja, on niissä yhä massaa.

 

Netistä varastin tällaisen hauskan laskutehtävän. Tyttäreni tietenkin kertoi heti, miksi tämä toimii.

---

Olisko nyt eka leffa: 2 päivää Pariisissa. Numerot ennen aata.

Kevättä ilmassa

Loskaa maassa. Pari päivää sitten oli kirkasta jäätä köpöteltäväksi. Nyt on enemmänkin sulaa maata. Tosin taas jotain lumennäköistä leijuu ilmassa. 

---

Eilen ensimmäistä kertaa kuulin, kun tintit lauloivat. Taisi olla muitakin tipuja äänessä. (Minulla on selviä dementian oireita. Tutut nimet hautautuu johonkin, eivätkä tule millään esille, kuten se yksi pieni lintu, tehän tiedätte, se...) Kohtahan on helmikuu. Helmikuun kolmannesta alkaa kevät. Silloin esikoiseni syntyi. Oli paljon lunta ja pakkasta, mutta aurinko hohti hangilla. 

---

Kahdesti olen ollut virtuaalisella espanjan tunnilla. Oikeastaan sopii hyvin minulle. Pidän kameran ja mikin sammutettuna, niin saan rauhassa neuloskella. Toki sen verran ääntä raotan, että vastaan omalla vuorollani. Suuresti näyttää nyt siltä, että virtuaalisesti jatkuu. Koronahässäkkä taitaa kestää ja kestää. 

---

Kotona yritän pitkästyä parhaani mukaan, mutta joskus on pakko hypätä bussiin ja mennä ihmisten ilmoille. Viimeksi eilen. Piti mennä apteekkiin ostamaan Koirapojalle troppia. Sain ilahduttavan uutisen elliltä: ei ollut kasvainmuutoksia koepalassa eli ei syöpää. Vanhan miehen vaivoja on Koirapojalle. Sai antibioottia ja eturauhaslääkettä. Toivottavasti menee noilla ohi. Ainahan pallit voisi poistaa, mutta ei mielellään vanhaa herraa haluaisi kiusata leikkauksilla.

---

Kun olin siellä ostoshelvetissä, pistäydyin silmälasiliikkeeseen. Oli niin kauniit sangat, että laitoin tilauksen sisään. Näössäkin on aika paljon muutoksia tapahtunut, joten ihan asiallista oli hankkia uudet lasit. Kalliiksihan se tuli, kun ei ne sangatkaan olleet halvimmasta päästä. Moniteholinssit maksaa monta euroa jo ilman sankojakin. Mutta ne sangat oli aivan täydelliset! Edellisen kerran uskoin optikkoa ja kärsin joka kerta, kun laitan lasit päähän. Ne on jotenkin niin mitäänsanomattomat. Siellähän oli 40 % alennus. Jostain muusta liikkeestä ehkä saisi halvemmalla ilman aleja, mutta on huonoja kokemuksia, joten käytän tätä, jossa ei toistaiseksi ole ollut pahempaa valittamista. 

(Läppärinkin ostin, eikä tuo Koirapojan hoitokaan ilmaista ole,  joten miinuksella mennään taas reippaasti. Onneksi se on tuttu tila.)

---

Ihan turvallista noissa julkisissa on liikkua, kun ei tartte ruuhka-aikana matkustaa. Aika hyvin ihmiset pitää maskeja ja tilaakin löytyy. Lisäksi etenkin päälle tekee hyvää nähdä välillä muutakin kuin näitä lähiseutuja. Olisin voinut matkailla johonkin toiseen paikkaan, mutta käy se näinkin.

---

 Nyt on koiralenkitkin hankalia, kun kaikilla ulkoiluteillä on latuja. Suon hiihtäjille hiihtämisen riemun, mutta olisi kiva kävellä kauemmas. Jalkakäytäviä pääsee johonkin, mutta niillä on liukasta. Ja metsä on eri juttu, kaikin tavoin. Ei tuo sata lintuakaan edisty, kun samat varikset tässä vain pyörii. Pääsisinhän minä julkisilla, mutta toistaiseksi olen kuvitellut, että jaksan pysytellä kotona kunnes elämä vapautuu. Välillä meinaa usko pettää. Toisaalta hyvähän täällä kotona on.

Koirapuistoon oli joku taiteillut ison koiran pentuineen. Epäilen, etteivät enää ole noin napakoita. On nimittäin välillä ihan vettä satanut.

 Kauniisti kimaltavat pisarat katulampun valossa. Jännityksellä odotan, mitä tapahtuu, jos tulee kunnon pakkasia.

---

Olen joutessani tehnyt muutamia ratkaisevia siirtoja terveyteni eteen. Nyt seuraan mielenkiinnolla, onko ne hyvä vai huonoja siirtoja. Nyt menen kuitenkin telkkarin eteen neulomaan. Katsoin pari päivää sitten Avatar-leffan. Oli edelleen yhtä esteettisesti ilahduttava. Juonihan on mitä on, mutta miljöö uskomaton.

Juurikin näin

 

En ole mikään kielipoliisi. En korjaile muiden virheitä, en kielioppi enkä lyöntivirheitä. Minusta jokainen saa puhua ja kirjoittaa kuten hyvältä tuntuu. Murteet ovat mukavia olemassa, myös nuorison. Huonona päivänä ehkä pyrkii ärsyttämään netin besserwisserit, joiden punakynä heiluu ahkerasti, mutta normaalisti suon heillekin oikeassaolemisenoikeuden. Itse tykkään leikkiä sanoilla, tehdä outoja yhdyssanoja, taivutuksia, lauseita, keksiä ja kehittää. Kielihän on uusiutuva luonnonvara. Ei se lopu, eikä kulu käyttämisestä.

---

Tämä oli siis pitkä ärsyttävän puollusteleva johdanto itse asiaan. On nimittäin tunkenut tajuntaan sanonta "juurikin näin", joka on sujuvasti pesiytynyt telkkari-ihmisten suuhun. 

---

Eikä siitä sitten sen enempää.

 

Naapuritalon katolta katosi eilen lumia. Meiltä ei vielä.

Koirapojasta oli jännää seurata miesten (miksiköhän minä automaattisesti oletan, että olivat miehiä?) puuhastelua. Miten käynee, kun meidän katolla aletaan kolata. Kovin on ääniherkkä tuo kaverini. Vien sen vaihteeksi ulos.

Lunta ja pakkasta

 Tulee aika paljon kuvatuksi noita lumia. On niin pitkä aika siitä, kun viimeksi on ollut talvi. Ja minähän tunnetusti tykkään talvesta.

---

Pakkasista pitää vielä jotain sanoa. Puikko kertoi, että Pakkasen oma suosikki kirjoistaan on Ruohonleikkaaja. Sitä en luullakseni ole lukenut. Luullakseni, koska on vuosia, kun olen mitään Pakkasta lukenut. Oli yksi kirja, jonka nimeä en nyt onneksi muista, joka oli minusta niin kökkö, ettei Pakkanen enää huvittanut. Jäi lukematta jo ostettuja kirjojakin. Sitten, kun olin aikeissa luopua kaikista, huomasin, että Adlibris myy Pakkasia muutamalla eurolla ja innostuin. Sitten piti tietenkin saada koko tuotanto eli kääntyä Antikka.netin puoleen. Nyt on kasassa 28 kirjaa eli uusin puuttuu, koska haluan mieluiten pokkareita. Neljä kirjaa on väärässä kuosissa, koska pokkareina niitä ei mistään löytynyt. - jos on joutavia pokkareita Helle, Marius, olen valmis jopa ostamaan - Olen nyt lukenut kolme ja iloisesti yllättynyt. Hienosti kirjoittaa Pakkanen, hyvää sanan käyttöä ja mukavia juonia. Kivaa myös, että samoja henkilöitä esiintyy eri yhteyksissä. Ja toki kivaa, että tapahtuvat Helsingissä. Toistaiseksi kaikki ruumiit ovat olleet naisia! Seuraan mielenkiinnolla, milloin alkaa miehiä kuolla - vai alkaako? Tuo Ruohonleikkaaja on sijalla 16, joten vienee aikaa päästä sinne. Tuskin jaksan lukea kaikkia ihan pötköön. On muitakin lukemattomia kirjoja hyllyssäni.

---

Ja vielä näistä pakkasista. Meillä on kivasti tuo lämmitys järjestetty: Kun ulkona on pakkasta, sisällä on lämmintä. Kun ulkona lämpenee, sisällä jäähtyy. Aamulla herätessä tietää ulkolämpötilankin.

 

Olisi kuulemma taas Koiralenkin aika. Kyllä minä hihnassa Koirapoikaa talutan, mutta se on oppinut näiden vuosien aikana poseeraamaan eli pysyy paikallaan.

Saa se kyllä välillä juosta vapaanakin, jos ei ole muita näkyvissä. Tulee kuitenkin kutsuttaessa hakemaan pannan kaulaansa.

Pitäähän sitä joskus saada nauttia vapaudestakin, etenkin kun on pehmeää lunta.

Eilen tuli lisää lunta samalla, kun pihoilla pyöri lumenpudottajaporukkaa. Hyvä, että töitä riittää.

Minä kävin eilen kaupoilla.  Uudet paristot sykemittariin, jotta voin aloittaa kuntoilut tosissaan. Alkaa nopeasti rapistua, kun vain istuu ja neuloo. Mittarit innostaa minua. Tuhlasin samalla euroja muuhunkin, mitä tarvitsen. Nyt en sitten tarvitsekaan taas kuukauteen mitään. Eläke tuli ja meni. Mutta eipähän tartte mennä kauppoihin altistumaan koronalle. Hyvin kyllä nyt ihmiset käyttävät maskeja, ei toki kaikki, mutta suurin osa.

---

  Ostoskeskuksessa on panostettu seiniin. Kuvan ylälaidassa on kasviseinää.

 

Nyt jo aurinko nousee, joten ulos.

Ljudmila Ulitskaja ja naapuri

 

Minulla on sellainen kiva sosiaalinen naapuri, joka aina muistaa minua. Tulee lämpimäisiä, kun leipoo, paistettuja silakkafileitä, lohipiirakkaa, kukkia, erilaisia naistenlehtiä ja viikonlopun hesarit. Hesarit ovat vahvistaneet mielipidettäni siitä, ettei minulle sopisi jokapäiväinen sanomalehti. En meinaa ehtiä selata näitä viikonloppunumeroitakaan. Kysehän ei ole niinkään ajanpuutteesta kuin asioiden tärkeysjärjestyksestä. Joskus menneisyydessä päiväni kohokohta oli aamukahvi ja hesari. Lehti tuli minulle vuosikausia, kymmeniä vuosia. Lopetin tilauksen, kun jäin eläkkeelle. Ajattelin, että päiviin pitää mahtua muutakin kuin lehden lukemista. Töissäkäydessä, kun se lehti  vei suuren osan vapaapäivistä. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni vaikka alussa kärsin vieroitusoireista. Toki on mukava, kun naapuri tiputtaa postiluukustani lehden luettuaan. Ja löytyyhän sieltä aina mielenkiintoistakin, kuten eilisestä juttu Ljudmila Ulitskajasta, kirjailijasta, jonka olemassaolosta en ole edes tiennyt. Tuli fiilis, että olisi kiva lukea häneltäkin jotain. Onneksi kirjojen suomennoksia on vain sidottuina. Jos olisi ollut pokkareita, olisi kirjojen ostolakkoni päättynyt. Nyt lakko pitää. Kirjahyllyssäni viihtyvät lähinnä pokkarit. Josku joudun turvautumaan kovakantisiinkin, kuten Outi Pakkasen kohdalla:

Antikka.netistä löytyi vain kallis kovakantinen. Eka painos, niin enemmän hintaa. Mutta onpahan nyt pakkaskokoelma täydellisempi.

---

(joo, tiedän, kirjastot on olemassa, mutta niin paljon ei tuo Ulitskaja kiinosta, että haluaisin lainata - ainakaan tällä hetkellä)

---

Tunnin päästä alkaisi espanaja etänä. Enpä tiedä, miten käy. Pitäisi pukeutua ja vähän siivota näkymää, mutta katsotaan.

---

Koirapoika kävi eilen lääkärissä. Oli koko päivän pöllämystynyt rauhoitteesta. Nyt on jo oma itsensä. Odotellaan pari viikkoa patologin lausuntoa.

---

Rupean miettimään sitä espanjaa...

 

Lumikeijut tanssivat jälleen

Niitä on hankala saada kuvaan, mutta auringossa näkyvät hyvin. 

Oli pitkästä pitkästä aikaa halokin taivaalla. 

Aamuruskoakin oli, mutta pakkasessa ei paljon kuvailla. Koirapojan tassut on kovilla.

Aika lyhyisiin lenkkeihin olemme tyytyneet. Tuisku ei haitannut, mutta kun mittari näyttää yli 20 ja känny sanoo tuntuman olevan yli 30, pysytään enemmän sisällä.

Aamulla tuuletan. Tuuletusikkunaan kertyy hetkessä jääkukkia.

Keittiön ikkunaa kirjoi tuisku.

Talvi on kyllä kaunis.

ja aurinko mukavaa vaikkei lämmitäkään.

Värikkäitä iltataivaita on piisannut.

Nyt mennään lenkille, vähän pitemmällekin. Asteita enää 16 ja tuntumakin vain 23. Lyhyet lenkit on kakan kannalta hankalia, joten hyvä, että päästään vähän pitemmälle. Huomennahan pitäisi olla vieläkin vähemmän pakkasta.

Myräkkää ulkona - jähmeyttä sisällä

 

Nyt ulvoo taas kunnolla, ei suet vaan tuuli. Pyörittää lunta. Lupaa myrskyä. Ulkona, ikkunoiden takana. Pään sisäpuolella ei mikään liiku mitä nyt limaa tunkee nenästä ulos. Ankara aamu siis tänään. Mutta kunhan saan kahvin nielaistuksi, niin siitä se taas lähtee.

 Koirapojan kanssa mennään ulos niin alkaa päässäkin jotain tapahtua. Käyn samalla oman kylän kaupasta maitoa - jos niillä sattuu olemaan. Usein ei satu. En nyt viitsi lähteä kauemmas metsästämään ruokaa tai muutakaan. Piti mennä ostarille, mutta sää ja koronatilanne antavat tekosyyn jättää kaiken sikseen. Olisi silmälasitkin hankittava, mutta en nyt vielä pahemmin törmäile nurkkiin, joten olkoon sekin.

Tuuli on varmaan jo pudotellut lumet oksilta,

mutta eilen vielä oli aika satumaista.

Ja lisää luntahan on luvattu. Olemme Koirapojan kanssa tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin. Viime vuoden jälkeen on onnellinen oli kunnon talvesta. 

Ja Koirapojan ansiosta tulee lähdetyksi liikkeelle. Ja kun kerran lähtee, ei malttais palata takaisin. Tosin nyt kun lähdetään, tyydytään ihan pieneen lenkkiin.

---

Koirapoika tulikin taas ilmoittamaan, että on aika. Ehkä se jaksaa odottaa sen verran, että pesen ensin hampaat.

Rasittava valittaja

 taidan olla lasteni mielestä. Ja minä kun olen kuvitellut olevani kivan rento äiti.

---

Lupasin Outi Pakkasia joulukalenteripalkinnoiksi. Muutin mieleni. Päätinkin pitää kaikki itse - ja lukeakin. Pari on vielä postissa, mutta ihan hyvä rivi näinkin. Palkinnot onkin sitten ylläreitä.

Vuosi lähtee jähmeästi käyntiin. Ei mitään hillitöntä intoa uuteen tai vanhaan. Eikä taida tänäänkään ihmeitä tapahtua. Maanantaina kävin hammaslääkärissä, kun yhdestä hampaasta puolet tipahti syliin. Oli mukava lääkäri ja nyt on suussa taas yksi uusi paikka. Koirapojalle tilasin taas lääkäriajan. Sillä on haava, joka ei näytä oikein paranevan. Kyykkyhaasteen aloitin ja kunto-ohjelman aloitusta suunnittelen. Vanhuus vaatii lisääntyvää ponnistelua lihasten eteen. Pelkkä paikallaanolo rupeaa kolottamaan. Josko huomenissa veisin sykemittarini patterin vaihtoon. Mittaaminen inspiroi minua. Kun sykemittari valittaa vajaasta viikkoharjoitelusta, saan uutta puhtia. Mutta ensin pitäisi siis etsiytyä ihmisten ilmoille. Hyllyssä oli myös muutama paremman elämän opas. Katselin niitä ja työnsin takaisin hyllyyn. Mittarit voi minulle sopia, mutta ei erilaisten tehtäväkirjojen täyttäminen tai positiivisten lauseiden toistaminen. Kirjahyllyt kyllä vaativat järjestelyä, kun uusia opuksia on jostain ilmestynyt. Jonain päivänä järjestelen hyllyt ja pääsen eroon noista lattioilla huojuvista kirjapinoista. Mutta tuskinpa tänään. Nyt menen ulos. Koirapoika tuli tuohon tuijottamaan siihen tyyliin.

Ulos sukset survaiskaa

 

On talvi saapunut Helsinkiin. Ja moni olikin ottanut sukset kulkuvälineeksi. Se on pakko hiihtää heti, kun on lunta, koska sitä ei välttämättä riitä koko talveksi.

Minä tyydyin kävelyyn Koirapojan kera. Oli kaunista ja mukava pikku pakkanen. Nastat tosin viritin kenkiin, sillä polut olivat monin paikoin liukkaat. Jouduin turvautumaan jeesusteippiin, kun nastaviritelmät olivat haurastuneet. Eli pitänee hankkia uudet nastat, jos tämä talvi vaikka kestää.

Kävin kyllä pyykkituvallakin pesemässä petivaatteita ja koiran oksennusta viltistä. Joku päivä pitäisi mattojakin pyykätä, mutta se saa nyt odottaa. Ikkunoista sentään pesin 80 prosenttia. Tavarakaaos on ennallaan. Minähän en siivonnut jouluksi ja uutena vuotena sotkin.

Uusi vuosi vietettiin vessan lattialla. Täällä oli ilma sakeana ruudista, tauotonta jyskettä aaton puoli viidestä illalla uuden vuoden aamuun viiteen. Ja kunnon jysäyksiä hyvin kuuluivat vessaankin. Ensi vuonna ollaan taas jossain muualla. Nyt iltalenkille mennessä Koirapoika vapisi vain kohtuullisesti, joten eiköhän se tästä taas normalisoidu elämä.

Kintaat ylkopuolelta.

Kintaat sisäpuolelta.

Vuoden ensimmäinen neulekin on valmis. Jämäpätkistä "turkisvuorella" tehdyt kintaat. Oli välillä turhan pitkiä pätkiä, joten vuori on aukkoinen. Pitää olla fiksumpi seuraavalla kerralla.

Huomenna ehkä käyn kaupassa ja ehkä ostan niitä postimerkkejä. Riippuu vähän. Tässä nimittäin hammas lohkesi, joten pitää huomenna yrittää päästä johonkin hoitamaan sitä. Ehkä siinä osuu matkalle joku kauppakin.