keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Lunta ja pakkasta


 Tulee aika paljon kuvatuksi noita lumia. On niin pitkä aika siitä, kun viimeksi on ollut talvi. Ja minähän tunnetusti tykkään talvesta.
---
Pakkasista pitää vielä jotain sanoa. Puikko kertoi, että Pakkasen oma suosikki kirjoistaan on Ruohonleikkaaja. Sitä en luullakseni ole lukenut. Luullakseni, koska on vuosia, kun olen mitään Pakkasta lukenut. Oli yksi kirja, jonka nimeä en nyt onneksi muista, joka oli minusta niin kökkö, ettei Pakkanen enää huvittanut. Jäi lukematta jo ostettuja kirjojakin. Sitten, kun olin aikeissa luopua kaikista, huomasin, että Adlibris myy Pakkasia muutamalla eurolla ja innostuin. Sitten piti tietenkin saada koko tuotanto eli kääntyä Antikka.netin puoleen. Nyt on kasassa 28 kirjaa eli uusin puuttuu, koska haluan mieluiten pokkareita. Neljä kirjaa on väärässä kuosissa, koska pokkareina niitä ei mistään löytynyt. - jos on joutavia pokkareita Helle, Marius, olen valmis jopa ostamaan - Olen nyt lukenut kolme ja iloisesti yllättynyt. Hienosti kirjoittaa Pakkanen, hyvää sanan käyttöä ja mukavia juonia. Kivaa myös, että samoja henkilöitä esiintyy eri yhteyksissä. Ja toki kivaa, että tapahtuvat Helsingissä. Toistaiseksi kaikki ruumiit ovat olleet naisia! Seuraan mielenkiinnolla, milloin alkaa miehiä kuolla - vai alkaako? Tuo Ruohonleikkaaja on sijalla 16, joten vienee aikaa päästä sinne. Tuskin jaksan lukea kaikkia ihan pötköön. On muitakin lukemattomia kirjoja hyllyssäni.
---
Ja vielä näistä pakkasista. Meillä on kivasti tuo lämmitys järjestetty: Kun ulkona on pakkasta, sisällä on lämmintä. Kun ulkona lämpenee, sisällä jäähtyy. Aamulla herätessä tietää ulkolämpötilankin.
 

Olisi kuulemma taas Koiralenkin aika. Kyllä minä hihnassa Koirapoikaa talutan, mutta se on oppinut näiden vuosien aikana poseeraamaan eli pysyy paikallaan.

Saa se kyllä välillä juosta vapaanakin, jos ei ole muita näkyvissä. Tulee kuitenkin kutsuttaessa hakemaan pannan kaulaansa.


Pitäähän sitä joskus saada nauttia vapaudestakin, etenkin kun on pehmeää lunta.

Eilen tuli lisää lunta samalla, kun pihoilla pyöri lumenpudottajaporukkaa. Hyvä, että töitä riittää.

Minä kävin eilen kaupoilla.  Uudet paristot sykemittariin, jotta voin aloittaa kuntoilut tosissaan. Alkaa nopeasti rapistua, kun vain istuu ja neuloo. Mittarit innostaa minua. Tuhlasin samalla euroja muuhunkin, mitä tarvitsen. Nyt en sitten tarvitsekaan taas kuukauteen mitään. Eläke tuli ja meni. Mutta eipähän tartte mennä kauppoihin altistumaan koronalle. Hyvin kyllä nyt ihmiset käyttävät maskeja, ei toki kaikki, mutta suurin osa.
---
  Ostoskeskuksessa on panostettu seiniin. Kuvan ylälaidassa on kasviseinää.
 

Nyt jo aurinko nousee, joten ulos.

4 kommenttia:

  1. ...niin olen uusi lukijasi ja lisään kyllä blogisi lukulistalleni, kunhan saan lisättyä. Nyt ei tunnu onnistuvan..:)

    VastaaPoista
  2. Minä olen myös Pakkasen fani ollut, siis en pakkasen. Aina kun kirjastossa tuli vastaan lukematon kirja, niin piti vaan lainata. Tänään haen sen Maanataihin on paljon matkaa. Olen saattanut lukea senkin mutta luenpahan uudelleen. En ole miettinyt mikä ois lemppari niistä. Ja ainakin ne neljä muuta, kuin dekkaria on lukematta vielä. Ei ne ihan kaikki kerro helsinkiläisestä elämänmenosta, jossain ollaan Savonlinnassa ja muuallakin "maaseudulla".
    Muistin virkistykseksi vois kerätä yhteen kaikki lukemani Pakkas-kirjat niistä mistä olen kirjoittanut blogin sivulle. Siinä ois jotain muutakin tekemistä kuin töllötää tv:tä.
    Ps Teillä on enemmän lunta kuin täällä.
    Tää rapistunut pakko lähtee ulos, eilen jäi vähälle kävelyt!

    VastaaPoista
  3. Kiitos käynnistä Hannele. Minulla on hienot ikkunanäkymät.
    Minä tykkään nyt Pakkasesta, mutta myös pakkasesta :)

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.