maanantai 27. marraskuuta 2023

Luo aamuaurinko hohdettaan

 

Lunta, pakkasta ja aurinkoa. Sehän tuntuu ihan talvelta. Ulkona on sellainen mummontappokeli, uutta lunta ja alla kirkasta jäätä. Tasaisesti pitää tästä tallustaa. Tuskin kuitenkaan ehdin muualle kuin lähikauppaan. Siivousjoulukalenteri on jämähtänyt vaiheeseen kaikki-roina-lattioilla. Nyt on pari päivää saada kaaos hallintaan, sillä edessä on mummoilua ja sitten jotain ihan uutta. Todennäköisesti palaan linjoille siinä vaiheessa, kun on jotain uutta.


Säitä on taas pidellyt. Kaunista lumisadetta oli. Olen ollut sisätiloissa niin pitkään, että ahdistaa. Mutta kun on muka pakko. Ei sovi minulle sisäilma. Eikä ole ihme, että joka paikka kolottaa, kun liikunta jää minimiin.


Jotain olen neulonut. Ihastuin tähän rikottuun helmineuleseen Puikoillanikin-blogissa. Oli pakko kokeilla. Yllätys oli, miten helmineule venyy isoksi. Olisi riittänyt vähempikin silmukkamäärä.


Viimeksi valittamistani raitalangoista tuli kuitenkin ihan sukat.


Mummotettava toivoi korppisukkia. Olen joskus ostanut Kajastuslankaa. Laitoin sitä pohjaväriksi. Epäilen kyllä kestävyyttä, mutta siitähän sen sitten näkee.



Lopuksi sarjakuvaosio muistutukseksi, ettei se 10 000 askelta marraskuun joka päivä onnistunut edes sinnepäin. Mutta liekö tuolla väliä.

torstai 23. marraskuuta 2023

Asiatonta höpötystä

 

Harmaata ja märkää on ulkona. Illalla ja yöllä oli melkoinen myräkkä. Ikkunat helisivät ja valot katkeilivat. Luntakin tuli. Yön aikana lumisade muuttui vedeksi, myrsky laantui. Nyt reppukansa vaeltaa tuolla sohjossa kohti koulua. Minä istun aamukahvilla ja yritän sopeutua. Mekon valmistus takkuaa pahasti. Siivouskalenteri tökkii. Pakastimen sulatin, kun oli välillä pakkasta jokunen aste. Siinä kykkiessä venäytin selkäni. Polvi kiukkuaa edelleen. Olen siis aika romu, selvästi yli-ikäinen, huoltoa vailla.


Sunnuntaiaamun aurinko lupaili jotain,

 
eli lumisadetta.


Kovasti se yritti pyryttää, mutta ei kovin ihmeitä saanut aikaan. Talven tuntua kuitenkin.


Mekkoteelmän takia olen käynyt tuolla mummotettavan luona. Kävellessäni sinne maanantaina luulin, että vesitorni on ihmisten toimesta valaistu, mutta se olikin vain laskeva aurinko, joka minua ilahdutti.
---
Tänään saa mummotettava tulla tänne. Yritän vääntää jotain valmista. Jos olisin tiennyt, millainen tästä projektista kehkeytyy, en olisi koko hommaan ruvennut. Mutta nyt on ponnisteltava loppuun. Jotainhan siitä tulee. Toivottavasti mummotettava on tyytyväinen.


Kirjoittajaryhmän kanssa kävin perinteisellä ruokailulla. Meillä on ollut tapana käydä syömässä ja höpöttelemässä lukukauden viimeisellä kerralla. On nyt jo useampi vuosi tullut kirjoiteltua ja tavattua ilman opettajaa työväenopiston tiloissa. Mukavaa, kun on tällainen tuttu porukka, jonka kanssa on rentoa olla. Keväällä taas jatketaan.



Onneksi noita taivaita piisaa katseltavaksi. Yritän niiden seurassa rentoutua. Olen nyt monen asian summana aivan ylistressaantunut. Epäilen, että nämä liikkumista haittaavat kolotuksetkin johtuvat siitä, että olen kireä mieleltäni ja siksi myös lihaksiltani. Eli nyt vain odottelemaan, että elämä normalisoituu kaikin tavoin.

lauantai 18. marraskuuta 2023

Aamuavaus

 
Variksetkin vielä yöpuulla. Taivas muuttuu koko ajan dramaattisemmaksi ja dramaattisemmaksi.


Mutta varsinainen syy täällä pyörimiseen on se, että yöllä on ripotellut lunta ihan niin, että se näkyy. Talvi siis.
 
(nyt en pääse vastaamaan kommentteihin edes täällä)

perjantai 17. marraskuuta 2023

Pimeähän saa sitä ajattelemaan


Ajattelemaan, mitä? Tuntuu, ettei näin aamulla päässä liiku kuin lievää jomotusta. Minulla lienee vaihteeksi turhaa stressiä, kireyttä ja jumitusta. Kat se kuuluu ihan asiaan, että kolottaa sieltä sun täältä. Oli yllättäin polvikin kipeä. Kuulin, että yleensä kaikilla on joskus polvi kipeä. Minulla ei ole ollut, joten nyt ihan yllätyin. Tällä hetkellä polvi kyllä toimii. Olihan siitä kivusta se hyvä puoli, että tulee taas vähän aikaa jumpatuksi.
 

Joulukalenterin luukut 12-15 vaativat vähän miettimistä, että mitä olen tehnyt vai olenko. Kirjapinoja kuskasin kierrätykseen. Koiran leluja pyykkäsin jatkokäyttöä silmälläpitäen. Papereita järjestelin ja revin, poistin. Ja kait sekin luukusta käy, kun asettelin lukemattomat jääkaappimagneettini kuosiin. Toki vielä piti kirjojakin järjestellä noihin pienempiin kirjahyllyihin.


Kauppakeskuksessa olen joutunut lähes päivittäin käymään. Kankaita piti ostaa. Luulin, että sehän hoituu silla, että vain menen ja ostan. No, ei onnistunut. Ihan liian niukasti oli oikeanlaisia kankaita. Ja sitten kun oikea löytyi, sitä oli liian vähän. Mutta nyt on ostettu ja leikattu. Nyt jännätään sovitusta. 
---
Samassa kauppakeskuksessa kävin eilen leffassa poikani ja vanhemman mummotettavan sekä hänen serkkunsa kanssa. Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä oli ihan kelvollinen kuvaus. Lauantaina olen menossa tyttäreni kanssa katsomaan uuden Miyazakin: Poika ja haikara. Siihen odotukset on suuret. 
---
Tänään menen istumaan iltaa ystäväni luokse, joten pitäiskö sitä ruveta puuhastelemaan.


Kun aloitin tämän postauksen oli pimeää


Nyt aurinko nousee. Luntahan meillä ei ole, mutta pikkupakkasta kuitenkin.

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

Kostean pehmeää


Lämmintä on edelleen. Ei haittaa. Tykkään kyllä talvesta, mutta nyt en kaipaa sitä liukkautta. Muutenkin minulle sopisi nyt sellainen lämmin talvi. Mutta se otetaan, mitä saadaan.


Tässä on mennyt muutaman päivän kävelyt surkeasti. Peräti neljänä päivänä askeltavoite on jäänyt vajaaksi, seitsemänä täyttynyt. Eilen pusersin tavoitteen reippaasti täyteen. Oli kiva törmätä meidän kävelytiellä ruokarobottiin. Siinä se rullasi tarmokkaasti eteenpäin. Ne on aika söpöjä.


Kirjahyllyt ovat nyt lähes valmiita, joten on aika siirtyä muihin kohteisiin. Luukku 11 oli kovin likainen uuni pelteineen sun muine tykötarpeineen. Nyt on puhdasta. Luukkuun 11 sisältyi myös keittiön nurkkakaappi ja parveke. Parvekkeella oli nurkassa oksennuksen jämät, jotka jynssäsin pois. Kelpaa siihen puhtaalle lattialle nyt lunta sadella. Tänään viivyn vielä keittiössä. Roskiskaappi pitää jynssätä, kausivalot ripustaa ja yleissiivota.
---
Nyt ärsyttää nuo Sockin langat. Ajattelin tuliaisiksi perussukat tehdä. Yritin löytää molempiin sukkiin samanlaista raidotusta, mutta ei millään onnistu. Teen sitten ihan vain eriparisukat.

perjantai 10. marraskuuta 2023

Ropinaa

 

On mukava istua tässä aamukahvilla kuuntelemassa, kun pisarat kopsahtelee ikkunaruutuun. Sade on tällä kertaa hyvin rauhallista, tasaista, hellittämätöntä. Ei tuule. Ei myrskyä. Mukavuutta lisää hyvinnukuttu yö. Olen ollut tosi huono nukkuja eli väsynyt enimmäkseen. Onneksi vanha sääntö pitää paikkansa eli, kun tarpeeksi kauan pärjää muutaman tunnin yöunella, tulee sekin yö, kun nukkuu pitkään. Kummasti olen neljän tunnin unilla pärjännyt. Ilmeisesti tuo uniapneahärpäke takaa niin hyvät unet, että vähempikin kelpaa. Olen neljän tunnin jälkeen yhtä pirteä kuin ennen härpäkettä olin kahdeksan tunnin jälkeen. Mutta mukavampaa elämä on, kun on nukkunut kunnolla.


Eilen kävin ystävien kanssa väriterapiassa Sinebrychoffin taidemuseossa Rafael Wardin näyttelyssä. Se teki todella hyvää. Oli parempi kuin edes odotin vaikka Wardin värimaailma on aina kiehtonut. Tuolla kuvan yläkulmassa olevat lampaat saivat ajattelemaan omia langanpätkiä. Pitäisikö tuollainen pusero kyhätä? Langat oli solmittu paidan päälle eli helposti tulisi ja lankoja olisi.


Aika paljon oli ihmisiä. Sattui joku bussilastillinen samaan aikaan. Tauluja olisi pitänyt päästä katsomaan kauempaakin. Mitä kauemmas siirtyi, sitä paremmalta taulut näyttivät. Mutta näinkin pienissä tiloissa, olivat kyllä hyviä, mieltäylentäviä. Mukava oli myös nähdä ystäviä pitkästä aikaa.

 
Eilen ei 10 000 askelta tullut täyteen. En jaksanut enää kotiinpalattua lähteä ulos. Mutta muuten olen kiltisti tallustanut. On ollut hienoja säitä ulkoilla. Hanhet ovat pelloilta kadonneet, mutta joutsenet viihtyvät vielä täällä.


Siivouskalenterin luukut 4-10 ovat täynnä kirjoja eli kirjahyllyjä olen järjestellyt. Tulin tilanneeksi muutaman lisäkirjankin taas. Nekin ovat jo hyllyssä. Ja kierrätykseen on jokunen pino lähtenyt. Muutama korttilaatikko on siivottu ylimääräisestä, pari olkkarin kaappia myös ja jokunen sekalaislaatikko. Eli olen ahkeroinut.
---
Tänään menen hierojakouluun kokeilemaan , saisivatko niskahartiaseutuni notkistumaan. Samalla voin käydä kaupoilla. Jotain tarpeellista aina puuttuu.

lauantai 4. marraskuuta 2023

Pimeää marraskuuta

minä rakastan.
 

 On rauhoittavaa katsella tummaa taivasta, kuunnella hiljaisuutta, antaa pään tyhjentyä kaikesta joutavasta.


Hiukan häiritsee tätä aamu-unelmointia jumittuneista niskoista johtuva päänsärky. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja vaikka hieroa. Tilasin kyllä tuolta hierontakoululta oppilashieronnan ajatellen, että jos joku vähän pehmittelisi minua.


Joulukalenterit luukut 1-3 käsittivät viisi keittiön kaappia ja pari irtonaista laatikkoa, joihin oli korttien lisäksi keräytynyt paljon kaikenlaista turhaa. Nyt on siis jynssätty, järjestetty ja etenkin poistettu. On poistettu risoja pakasterasioita, ikiaikaisia kuivatavaroita, mauttomia mausteita ja paljon, paljon kaikenlaista lippusta, lappusta, paperikamaa Ja seuraavat luukutkin on jo pantu alulle kuten kuvasta huomaa. Vielä riittää keittiössäkin kaappeja, mutta olen jo vähän sukeltanut kirjahyllyihini. Valitsen lukemista kokeilemalla erilaisia kirjoja, josko jokin innostaisi (Alastalo on nyt tauolla - onneksi siinä ei tipahda juonesta vaikka tulisi pitempikin tauko, kuten näyttää käyvän, sillä nyt pitää lukea Weis-Hickmanin Kronikat syystä, joka selviää ajanmittaan, Syyshämärän lohikäärmeet on vasta meneillään) ja sitten palautan kirjoja satunnaisiin koloihin. Kun lisäksi aina tulee jotain uutta, on pian vallalla kaaos, jota lisää tapani survoa hyllyihin myös kaikenlaista kädessä olevaa, jolle ei heti löydy omaa paikkaa, esim. roskiksista.


Piipahdin taas Hyvinkäällä ja tietenkin siellä museokeskus Taikassa. Taika on ilmeisesti kaikkein tutuin museokortilleni. 
---
Tosin kävin myös katsomassa Pertti Sammallahde valokuvanäyttelyn, josta tykkäsin kovasti.
---
 Hyvinkäällä oli Suomen valaotaideseura FLASHin näyttely Hillitön valo, joka oli ok, mutta ei minusta kovin ihmeellinen.

 
Sen sijaan Pieni ruma maailma, joka levittäytyi ympäri Taikaa, teki minuun niin syvän vaikutuksen, että sen haluaisin nähdä uudestaankin. Nukkekoteja, Halloween hengessä. Aivan käsittämättömän hienoja. Tuli taas into omaankin nukkekotiin.


Intoa on taas riittänyt kävelyynkin. Tähtäimessä 10 000 askelta joka päivä marraskuun ajan. Ensimmäisenä päivänä tosin tuli vain reilut 6 000, mutta jatkossa aion onnistua. Helppoahan se on tällaisina sateettomina päivinä, mutta miten käynee, kunhan myräkät iskee.


Lähdenkin tästä tuonne syyshämärään tallustamaan ennen kuin luvattu vesisade iskee. Usein herään kävelyyn vasta iltapäivällaä ja sitten yritän paahtaa koko 10 000 putkeen. Se käy jo työstä, joten kannattaa mieluummin tehdä pari retkeä. Sisällä otettuja askeleita ei kännyni laske, koska en kulje täällä känny kainalossa. Ja kun teen useamman retken, tulee useampia portaitakin. Olen sitkeästi kävellyt nuo n. 140 porrasta ulkoa kotiin ainakin kerran päivässä, mutta yhä puuskutan kuin vanha höyryveturi. Joku väitti, että kyllä se kunto paranee.

keskiviikko 1. marraskuuta 2023

Marraskuu

 

 (niin kauan, kun joku muistaa sinut, et ole oikeasti kuollut)
 
MarraskuuEilen torin laitaan kasvoiMandoliinipuu
MarraskuuNyt on sen kuoreen kirjoitettuBeibi I love youMä kapakassa juopottelinSylissäni dinosauriin luu
MarraskuuTänään huoneeni mä sotkinKun sua taas niin ikävöinNyt kaipuun kaatopaikkaa täälläKuivakurkku rotta isännöi
 
Ohi syyskuunLäpi repaleisen lokakuunKaipuun kaljakori kiliseeYli taivaanPäivät niinkuin varisparviRaahautuuMua vaivaaIkävistä ikävinMilloin beibi palaat takaisinEtkö tiedäVoi yksinäisen miehen viedäMarraskuu
 
MarraskuuTaas TV syliin paiskooPalavia halkojaan
Marraskuu Käy ihmiskunta sormi suussaKansakouluaanVaan eihän täällä liekit uhkaaTäällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan
MarraskuuKaiken tämän keskellä suaHiljaa ikävöinMä topin kanssa kellarillaRistinollaa pelaan päivin öin