Harmaata ja märkää on ulkona. Illalla ja yöllä oli melkoinen myräkkä. Ikkunat helisivät ja valot katkeilivat. Luntakin tuli. Yön aikana lumisade muuttui vedeksi, myrsky laantui. Nyt reppukansa vaeltaa tuolla sohjossa kohti koulua. Minä istun aamukahvilla ja yritän sopeutua. Mekon valmistus takkuaa pahasti. Siivouskalenteri tökkii. Pakastimen sulatin, kun oli välillä pakkasta jokunen aste. Siinä kykkiessä venäytin selkäni. Polvi kiukkuaa edelleen. Olen siis aika romu, selvästi yli-ikäinen, huoltoa vailla.
Sunnuntaiaamun aurinko lupaili jotain,
eli lumisadetta.
Kovasti se yritti pyryttää, mutta ei kovin ihmeitä saanut aikaan. Talven tuntua kuitenkin.
Mekkoteelmän takia olen käynyt tuolla mummotettavan luona. Kävellessäni sinne maanantaina luulin, että vesitorni on ihmisten toimesta valaistu, mutta se olikin vain laskeva aurinko, joka minua ilahdutti.
---
Tänään saa mummotettava tulla tänne. Yritän vääntää jotain valmista. Jos olisin tiennyt, millainen tästä projektista kehkeytyy, en olisi koko hommaan ruvennut. Mutta nyt on ponnisteltava loppuun. Jotainhan siitä tulee. Toivottavasti mummotettava on tyytyväinen.
Kirjoittajaryhmän kanssa kävin perinteisellä ruokailulla. Meillä on ollut tapana käydä syömässä ja höpöttelemässä lukukauden viimeisellä kerralla. On nyt jo useampi vuosi tullut kirjoiteltua ja tavattua ilman opettajaa työväenopiston tiloissa. Mukavaa, kun on tällainen tuttu porukka, jonka kanssa on rentoa olla. Keväällä taas jatketaan.
Onneksi noita taivaita piisaa katseltavaksi. Yritän niiden seurassa rentoutua. Olen nyt monen asian summana aivan ylistressaantunut. Epäilen, että nämä liikkumista haittaavat kolotuksetkin johtuvat siitä, että olen kireä mieleltäni ja siksi myös lihaksiltani. Eli nyt vain odottelemaan, että elämä normalisoituu kaikin tavoin.
16 kommenttia:
Auringon valo on jotakin mitä en ole hetkeen nähnyt. Harmaita pilviä enemmänkin. Kiitos kuvista, rentouttavat katsojaa!
Olipahan todella myrsky eilen illalla. Onneksi eivät ikkunat tulleet sisälle, sen verran tuuli niitä moukaroi.
Kun ei pääse liikkumaan, ei ainoastaan kroppa mene jumii, samoin käy päälle ja kaikki tuntuu raskaalta. Ikääntyminen on muuten ihan ok, mutta nämä riesat, kolotukset ja vaivat ovat syvältä.
Ihanat taivaskuvat jälleen. On sinulla vaan paraatipaikka taivastella.
Meillä satoi lunta 10 cm.
Kauniita taivaskuvia. Stressi ei ole hyväksi, mutta joskus sitä vaan tulee, eikä aina omasta syystä. Mekosta tulee varmaan hyvä ja valmistuu kyllä, kun aikataulukin on olemassa.
Niinhän se satoi lunta ja ainakin tuuli kolisutti yhtä ikkunaa, joka on etelän puolella. Piti ihan kuunnella että mikä ihme kolisee, tuleeko vettä sisään. Mutta ei tullut. Lumetkin olivat aika vetisiä. Tänään pakkasessa jo oli liukasta.
Hienoja näkymiä sieltä korkealta näkyy! Toivottavasi kivut helpottuu!
Nuo viimeiset kuvat ovat lumoavat 💙
Vesitorni hauska tötterö 😀
Työväenopiston porukka kuulostaa hauskalta.
Teille on muodostunut kiva työväenopiston porukka. Hienoa, että saa käyttää opiston tiloja tapaamiseen, vaikka opettajaa ei olisikaan.
Kiitos taas taivaskuvista.
Kiva, että teille on muodostunut oma kirjoittaja porukka.
Sun maisemat on vaan niin upeat ❤️
Toivottavasti polvikipu hellittää. Ootko kokeillu kylmää? Mä oon nyt, niin hurmaantunut, kun oon saanut viileässä vedessä uimisesta apua lääkkeiden tuomaan nivelkipuihin ja jäykkyyteen, että suosittelen sitä kaikille.
Aurinko piristää kyllä aina.
Olen täysin samaa mieltä kolotuksista ja ikääntymisestä.
Meilläkin on nyt lunta valaisemassa maisemaa.
Mekko valmistui. Käyttäjä on tyytyväinen, minua vähän harmittaa, kun en jaksanut kunnolla vääntää. Mutta pääasia, että mekossa voi tanssia.
Nytpä ei tuule. On niin kaunista, että kivutkin tuntuu toisarvoisilta.
On kiva, kun on tullut sellainen ryhmä, jossa voi olla rennosti oma itsensä.
Työkkäri saa kuulemma irtopisteitä noista omaehtoisista ryhmistä. On ikäänkuin toiminut kurssi, kun porukka jatkaa kurssin päätyttyäkin.
Avantouinti varmaan tekisi hyvää, mutta avantoon pääseminen on sen verran monimutkaista, etten jaksa., eikä kylmä suihku tunnu edes ajatuksena hyvältä. Mutta nämä kolotukset menee ohi ja palaa taas. Ei kuitenkaan ole mitään sellaista, ettenkö selviäisi.
Lähetä kommentti