Pimeää marraskuuta

minä rakastan.

 

 On rauhoittavaa katsella tummaa taivasta, kuunnella hiljaisuutta, antaa pään tyhjentyä kaikesta joutavasta.

Hiukan häiritsee tätä aamu-unelmointia jumittuneista niskoista johtuva päänsärky. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja vaikka hieroa. Tilasin kyllä tuolta hierontakoululta oppilashieronnan ajatellen, että jos joku vähän pehmittelisi minua.

Joulukalenterit luukut 1-3 käsittivät viisi keittiön kaappia ja pari irtonaista laatikkoa, joihin oli korttien lisäksi keräytynyt paljon kaikenlaista turhaa. Nyt on siis jynssätty, järjestetty ja etenkin poistettu. On poistettu risoja pakasterasioita, ikiaikaisia kuivatavaroita, mauttomia mausteita ja paljon, paljon kaikenlaista lippusta, lappusta, paperikamaa Ja seuraavat luukutkin on jo pantu alulle kuten kuvasta huomaa. Vielä riittää keittiössäkin kaappeja, mutta olen jo vähän sukeltanut kirjahyllyihini. Valitsen lukemista kokeilemalla erilaisia kirjoja, josko jokin innostaisi (Alastalo on nyt tauolla - onneksi siinä ei tipahda juonesta vaikka tulisi pitempikin tauko, kuten näyttää käyvän, sillä nyt pitää lukea Weis-Hickmanin Kronikat syystä, joka selviää ajanmittaan, Syyshämärän lohikäärmeet on vasta meneillään) ja sitten palautan kirjoja satunnaisiin koloihin. Kun lisäksi aina tulee jotain uutta, on pian vallalla kaaos, jota lisää tapani survoa hyllyihin myös kaikenlaista kädessä olevaa, jolle ei heti löydy omaa paikkaa, esim. roskiksista.

Piipahdin taas Hyvinkäällä ja tietenkin siellä museokeskus Taikassa. Taika on ilmeisesti kaikkein tutuin museokortilleni. 

---

Tosin kävin myös katsomassa Pertti Sammallahde valokuvanäyttelyn, josta tykkäsin kovasti.

---

 Hyvinkäällä oli Suomen valaotaideseura FLASHin näyttely Hillitön valo, joka oli ok, mutta ei minusta kovin ihmeellinen.

 

Sen sijaan Pieni ruma maailma, joka levittäytyi ympäri Taikaa, teki minuun niin syvän vaikutuksen, että sen haluaisin nähdä uudestaankin. Nukkekoteja, Halloween hengessä. Aivan käsittämättömän hienoja. Tuli taas into omaankin nukkekotiin.

Intoa on taas riittänyt kävelyynkin. Tähtäimessä 10 000 askelta joka päivä marraskuun ajan. Ensimmäisenä päivänä tosin tuli vain reilut 6 000, mutta jatkossa aion onnistua. Helppoahan se on tällaisina sateettomina päivinä, mutta miten käynee, kunhan myräkät iskee.

Lähdenkin tästä tuonne syyshämärään tallustamaan ennen kuin luvattu vesisade iskee. Usein herään kävelyyn vasta iltapäivällaä ja sitten yritän paahtaa koko 10 000 putkeen. Se käy jo työstä, joten kannattaa mieluummin tehdä pari retkeä. Sisällä otettuja askeleita ei kännyni laske, koska en kulje täällä känny kainalossa. Ja kun teen useamman retken, tulee useampia portaitakin. Olen sitkeästi kävellyt nuo n. 140 porrasta ulkoa kotiin ainakin kerran päivässä, mutta yhä puuskutan kuin vanha höyryveturi. Joku väitti, että kyllä se kunto paranee.