Huomenna se alkaa

Joku ehkä tuntee mammuttiperheen, johon kuuluvat isä Pitkähammas, äiti Hopeaturkki ja lapsi Jääluu, sekä heidän norsuystävänsä Modocin. He aloittavat taas huomenna. Kyseessä on joulukalenteri ja myös kilpailu. Jokaisen päivän tarinanpätkään on kätketty sellaisen kirjan nimi, joka löytyy minun kirjahyllystä. Olen siivonnut rankalla kädellä hyllyjäni ja huomasin, että monta hyvää nimeä on kadonnut. Mutta kyllä sieltä vielä tarvittavat 24 löytyvät. Se, joka ensimmäisenä löytää oikean nimen, saa pisteen. Eniten pisteitä saanut palkitaan ja ehkä muitakin. Palkinnot on vielä hakusessa.

Nimen täytyy olla juuri se, mitä minä ajattelin. Vaikka tarinasta löytyisi muita kirjoja, en niitä hyväksy. Ja siksi myös kirjailija pitäisi tietää. Nimen on oltava juuri siinä muodossa kuin se on kirjan kannessa kuten esim. lauseessa: Kaukana näkyi myös norsuni Modoc. Sen sijaan lause: Kaukana näin myös norsuni Modocin, ei kelpaa, koska haetun kirjan nimi on Norsuni Modoc.

Kirjoja, jotka eivät kelpaa, koska ne liittyvät henkilöihin ja ovat siis jo aiempina vuosina löydetty:
Popol Vuh
Shardik

Norsuni Modoc

Mammutit: Hopeaturkki

Mammutit: Pitkähammas

Mammutit: Jääluu

Voi olla, että muitakin entisiä kirjoja tulee, koska en viitsi tarkistaa noita aiempia vuosia. Mutta jos näin käy, kirjat kelpaa.

Olen laiskistunut iän myötä, enkä enää jaa puolikkaita pisteitä, kun löydätte kirjoja, jotka ovat olemassa, mutta eivät niitä, mitä olen ajatellut eli ajatuksenlukijat pärjäävät parhaiten.

Kalenteri on ajastettu yleisön pyynnöstä aukeamaan milloin sattuu. Arvauksia voi esittää niin pitkään, kunnes olen käynyt hyväksymässä oikean vastauksen. Jokaiselta arvaajalta hyväksyn yhden, sen ensimmäisen arvauksen eli ei kannata luetella kaikkia sanoja ja olettaa, että jokin osuu oikeaan. Jos olen käynyt kuittaamassa, ettei kukaan ole tiennyt, alkaa peli alusta eli jokaisella on jälleen yksi uusi arvaus.

Ei aina käy niin

Meni tuo liikuntahaaste plörinäksi, mutta taas ponnistan eteenpäin. Epäonnistumisia ja uusia alkuja, sekä minulla että talvella. Toisaalta, jos ajatellaan, että nyt on Possun kesä, niin sehän pärjää aika hyvin.

Tällaisiakin aamuja on ollut vaikka tänään onkin vähän harmaampaa monellakin tasolla.

Äänestys on päättynyt. Satunnainen voitti eli kalenteri aukeaa milloin sattuu, mutta oikean vuorokauden puolella kuitenkin. Minä vetäydyn neuleiden, espanjan ja reaalielämäni pariin joksikin aikaa keräämään voimia kestääkseni tämän virtuaalielämäni seuraukset. Palaan sitten taas entistä vahvempana, sillä mikä ei tapa se vahvistaa, vaikken erityisemmin Nietzscheä ihannoikaan.

Silmät ei pysy perässä

Pakersin yhdet sukat loppuun ja nyt en näe. Silmät jämähti tietylle katseluetäisyydelle, eivätkä halua nyt nähdä tekstiä yhtenä. Optikolle tästä mainitsin, mutta yhdessä epäiltiin iän tuomaa sopeutumattomuutta. Ärsyttävää. Yleensähän minä neuloessa katselen samalla telkkaria, joten silmät saavat lepäillä eri etäisyyksillä. Nyt kyllä muutenkin väsyttää. Heräsin turhan aikaisin ja päätin sitten ne sukat pakertaa, jotta voin aloittaa uutta. Nyt väsyttäisi, mutta pitää mennä koiria hoitelemaan. Nukun sitten siellä. Eilinenkin meni vähän heikosti. Innostuttiin liikaa vieraan kanssa maistelemaan juomia. Kun harvoin harjoittelee, puuttuu tatsi. Mutta mukavaa oli.

(ja aivan possuna ärsyttää, kun kone latasi järkyttävän määrän päivityksiä, enkä meinaa osta käyttää edes näppäimiä, hyppii mihin sattuu, availee, suurentelee, ei yhtään kuuntele, mitä käsken - koneiden ei pitäisi sortua ajattelemaan ja kuvittelemaan tietävänsä, mitä haluan)

Toissapäivänä norsuni saivat ihailla kunnon räntäsadetta. Sitä kesti sen päivän. Sitten rupesi vettä taas satamaan. Nyt on taas Possun kesä voimissaan. Eii edes sada, eikä ole liukas, joten hyvä sää ulkoilla. Kolmen koiran kanssa tulee lenkkeilyä, kun en kaikkia handlaa yhtä aikaa. Pikkukoiran otan aina mukaan, mutta isot pääsee ulos vuorotellen. Tosin kovin pitkiä lenkkejä en taida tehdä, joten mitenkähän käy askelmäärien.

Pitäiskö ruveta pakkailemaan ja miettimään lähtöä. Koirapojalle ruokaa, jottei tartte tyhjin suin katsoa vierestä, kun muut syö. Ja minulle jotain neuletta. Heti kun entisen saa valmiiksi, rupeaa tekemään mieli uutta. Nuo kirjoneuleet nyt kiehtoo. Harmi, kun niihin menee aikaa, eikä voi kovin usein uutta kuviota laittaa puikoille.

Ei ole meillä kaamos. Aurinko nousee.

Mitähän tekis, jotta mainittais?

Eilen iltapäivällä näytti talvi tekevän tuloaan. Samanlaista petkuhuiputusta kuin Possun liikuntahaaste. Tänään plussalla, hiukan lunta nurmikoilla, tuuli sentään nurkissa ulvoo.

Pitäisi heitellä roinat väliaikaisiin säilytyspaikkoihin, joista niitä ei sitten ikinä löydä, kerätä pölyt ja koirankarvat (irtonaiset, kyllä Koirapoika saa pitää ne, mitkä mukana roikkuu), käydä kaupasta jotain tarjottavaa ja alkosta ehkä pieni kuohari (Repu yrittää leikkiä hienompaa kuin onkaan ja tarjota tervetuliaismaljan), paketoida joku pikkujoululahja ja tietenkin kerätä askeleita. 

Yllättävän työlästä on tuo askeleiden kerääminenkin. Ensimmäinen etappi on askeleiden kohdalla saavutettu, mutta nuo muut liikunnat jäi yhteen uintikertaan. Minullahan on askelmittari vain ulkona mukana, joten koiralenkit ovat kummasti pitentyneet. Koirapoikahan on innoissaan. Jos se saisi päättää, me lenkkeiltäs koko ajan.

Mutta nyt kaaoksen kimppuun. Veikkaan, että siirrän kaiken makkariin ja pidän oven visusti kiinni. Näin minulla usein siivous sujuu.

ps. Tuolla äänestyksessä näkyy klo 18 vain yksi ääni, joten kokeilkaa uudestaan, josko tulis lisää.

Pitovaikeuksien takia

annetaan hyvään kotiin 250 g puhdasta lammasta neulottavaksi 3-4 puikoilla. (käsikopelolla määritetty, vyötteestä puuttuu tiedot) Kasvattajana Lankakahvila Kadonnut Lammas, josta matkannut susirajan tälle puolen. Nykyisen omistajan allergian takia tästä joudutaan luopumaan. Jos rakkautesi heräsi, ilmoita halukkuutesi uudeksi omistajaksi, joko kommentteihin tai osoitteeseen repukoi at gmail.com.Vaihdossa ei kaivata lankaa vaan rakkautta tähän kadonneeseen kodittomaan lampaaseen.
Lammas hyvään kotiin!

SNY marraskuu

Eilistä saapui piristämään SNYn paketti. Olipa kivaa. Kurssilta tullessa nappasin mukaani. Tiiviisti teipattu taas, mutta sain auki. Ja siellähän oli vaikka mitä. Ihanat kintaat, just minun käteen sopivat. Joulukalenterikynttilä, joten nythän minulla on se kaivattu joulukalenteri. Sinivalkoista suklaata, joka vielä on kiinni, mutta huomenna avaan, kun tulee vieras, on hyvä syy avata. Ja sitten oli tosi herttainen villalnkavyyhti. Aivan ihanan suomalainen, mutta valitettavasti ei sovi minulle. Taisin unohtaa  lomakkeestani, etten kykene täysvillaa käsittelemään. Ei vain kädet kestä, joten joudun laittamaan tämän kiertoon. Laitan arvonnan jossain vaiheessa, jotta pääsee ihmiselle, joka todella haluaa, sillä tuosta en mielelläni luovu. Mukana oli myös kiva kortti täydentämään korttikokoelmaani.

Mutta eihän tässä kaikki. Oli siellä myös Sukkakalenterin ohjesivut. Siinäpä oiva kattaus malleja. Noista voisin ottaa jonkin työn alle, kun ne edellisen paketin langat odottaa. Oli myös hieno Suomi100 tiskiliina ja aina tarpeellinen heijastin. Kiitos paljon SNY. Ilahdutit taas.

Eilen aamulla meillä oli tällaista, kaunista. Nyt on lumi kadonnut puista ja teiltä, mutta maassa on vielä kevyt kerros valkoista ja miinusta pari astetta näin aamusta.

Tänään olisi vuorossa kuntosalia ja uintia eli ne kaksi liikuntakertaa. Piti tavata ystävä, joka tietenkin peruutti, eikä mikään tuleva aika sopinut. Pyysin, että ilmoittelee, kun pääsee. Lupasi ilmoitella. Edellisen kerran, kun näin sovittiin, meni puolitoista vuotta, kunnes minä soitin ja ehdotin kahvittelua. Käytiin kahvilla. Kertokaapas, pitäisikö minun nyt vihdoin (siis tätä on tapahtunut useita kertoja vuosien mittaan) ymmärtää jättää hänet rauhaan, eikä soitella parin vuoden välein???

Itsepetoksen voima

Olisi espanjan kurssi. Päätin, etten mene, kun en ole yhtään lukenut. Päätin, että nyt viikon luen ahkerasti ja menen sitten ensi viikolla. Ihan saman päätöksen tein viikko sitten. En siis ole mikään hetken haihattelija vaan kun teen päätöksen niin se kestää viikosta toiseen.

Aamulla näytti tältä eli paksumpaa vettä on satanut yön aikana. Kumisaappaat ovat olleet perusjalkineeni viikkokausia. Joku aamu oli mustaa jäätä, mutta hyvin luistelin perusnokioilla. Vaeltajankaupassa olisi myynnissä Nokian Naaleja. Sellaiset varmaan olisi parhaat ilmastonmuutoksen edetessä, mutta en toistaiseksi uusia hanki vaikka aika sileäksi on pohjat kuluneet. Sitten kun pohja on puhki, mietin uusia. Kävelytyylini lienee armeijatyyppistä jalan maahan paukuttamista, kun aina onnistun nimenomaan kenkien pohjat hajoittamaan.

Oli rahapäivä taas. Nyt, kun luottorajat näyttää punaista, pitää aika tarkkaan harkita hankintoja. Eniten pohdin bussilipun ostamista, mutta tarkat laskelmat osoittivat, että kyllä kannattaa aikaa ladata. Nyt vain selvitän, miten pitkään tällä kertaa, että seuraavaan rahapäiväänkö vai pitemmälle. Teen ensin noita pakollisia lääke- ja ruokahankintoja ja sitten tarkastan lopputuloksen. Tuolta Adlibriksen sivuilta pitäisi pysyä poissa, mutta kun siellä olisi Dropsin Baby merinoa. Mummotettavat haluavat sukkia ja säärystimiä, valkoista ja hopeaa, eikä peruslangat kelpaa, kun ovat niin herkkänahkaisia. Tosin hopeisena ei tuota lankaa ole. Ja voisinhan samalla ostaa jotian muutakin, jos Adlibrikseen eksyn...

Hyvin on lenkkeilty räntäsateessakin. Ei se paljon tuosta perusvesisateesta poikkea. Tosin lupailevat, että sateet hetkeksi vähenisivät. Osaakohan sitä sitten ollenkaan liikkua.

Aika ajatella

Uni katosi. Päätin nousta varhain ylös ilahduttamaan naapureita näin lauantaiaamuna. Yritän hipsutella hissukseen. 

On vaihteeksi aika pohtia, miten ja millaisissa oloissa aion elämäni elää. Aloitan noista oloista eli järjestelen, siivoan sen verran, että päällisin puolin näyttää kivalta. 

Eilen oli sitten näin kaunista, eikä nytkään sada. Kovasti käytän säitä syynä sisällä möllöttämiseen vaikka pari tuntia ulkona kaatosateessakin antaisi perspektiiviä elämään. Onneksi Koirapoika sentään pakottaa liikkeelle. Kävin kysymässä neuvoa Koirapojalta.

Vähänpä siitä hyötyä. Koirapoika sanoi, että lakanat olisi syytä vaihtaa. On niin paljon karvaa.

Josko sitten ihan itse keksin jotain...

Täällä blogimaailmassa liikkuu koko ajan noita erilaisia haastekuukausia, sokeriton syyskuu, tipaton tammikuu, lihaton lokakuu. Kaikki ovat syömisen, juomisen, mahan ympärillä pyöriskeleviä. Josko minä nyt haastaisin kaikki mukaan liikkuvaan loppuvuoteen. Jokainen asettaa itselleen sopivan liikuntatavoitteen seuraavaksi neljäksikymmeneksi päiväksi. Eikös neljäkymmentä päivää ole joku raamatullinen luku.

Oli pakko käydä googlessa:

• Nooan aikainen vedenpaisumus alkoi 40 päivää ja 40 yötä kestäneestä rankkasateesta.
• "40 päivää" oli ajan pituus jolloin 12 vakoojaa tutkivat Luvattua maata.
• Israelilaiset vaelsivat autiomaassa 40 vuotta.
• Sekä Daavid että Salomo hallitsivat 40 vuotta.
• Ennen julkista toimintaansa Jeesus paastosi autiomaassa 40 päivää. Tämän mukaisesti myös kirkkovuoden paastonaika kestää 40 päivää.
• Apostolien tekojen mukaan Jeesus astui taivaaseen 40 päivää ylösnousemisensa jälkeen^. Tämän mukaisesti helatorstai on 40. päivänä pääsiäisestä.

Nytpä siis

40 päivän haaste kaikille eli liikunnallinen loppuvuosi:

Jokainen asettaa tavoitteensa, kertoo sen julki, valvoo ja raportoi itse.

Suosittelen kohtuullista tavoitetta muille, mutta minähän en ole kohtuuden ystävä, joten tavoitteeni on se vanha tuttu, joka ei yleensä onnistu. Mutta kun kuuseen kurkottaa, niin edes katajaan pääsee. Ja koko haastehan on ihan vain minua itseäni silmällä pitäen eli (pitää vähän muokata, kun eihän tähän sovi viikkotavoitteet)

minä kerään viidessä päivässä 60 000 askelta ja kaksi kuntoilukertaa

 

Kahvit on nyt juotu, joten käyn keittiön kimppuun. Siivous on aina helpointa aloittaa keittiöstä.

...on niin märkä, huh-huh-hu...

Nukuin. Näin unia. Unohdin. Heräsin. Sataa. Pari tuntia on vierähtänyt, kun olen miettinyt, tekisinkö jotain. Kahvit keitin, kohta olen juonutkin. Lasillisen kitkeränmakuisia luumutomaatteja syönyt. Naurettava kuvitelma terveestä elämästä: aamukahvin kanssa lasillinen tomaatteja. Olen jo tottunut. Orkideani kukkivat. Kauniita. Olisi pilatesta uimahallilla. En mene. Kastuisin. Sulaisin. Kuvittelen tekeväni jotain järkevää, hyödyllistä. Koirapoika nukkuu. Katselen ikkunasta. Tykkään. Pimeää. Märkää. Taidan neuloa.

ps. Kone päivitti itsensä ja kadotti hienon kirjanmerkkivalikoimani johonkin. Inhoan tällaista.

Aidan seipäistä

Asiaa: Muistiko pätkii? Ensimmäisen kerran vuosiin unohdin, että tänään on uuden viinin päivä. Kestän kuitenkin tämän ajatuksen.

Höpöhöpöä: Pitäisi vääntää tämä elämä uudella raiteelle, mutta nuo vaihteet taitaa olla ruostuneet niin pahasti, että samaa rataa vain painelen. Kysehän on niin normaalista ja luonnollisesta asiasta kuin terveys ja hyvinvointi, ruoka ja liikunta. Kun on näitä iho-allergia-väsymysoireita, joita voisi yrittää hoitaa pienillä muutoksilla, niin mitään ei tapahdu, kun niiden pikkuvaivojen kanssakin voi elää. Ärsyttävää, kun on niin saamaton. Mutta ei ärsytä tarpeeksi, ei niin paljon, että tekisin jotain.

Seliseli: Tässä on nyt siis negatiivista ja ilman mitään oikeaa asiaa olevaa valitusta. Mutta vastuu tässä blogissa on lukijalla. Kirjoittaja ei ota mistään mitään vaan neuloo pari kierrosta ja menee ihan vain nukkumaan.

Saa sanoa mielipiteensä

kirjallisen joulukalenterin luukkujen aukaisuajasta, koska kyseessähän ei tietenkään ole mikään viaton huvi vaan tiukka kamppailu. Äänestystulos voi vaikuttaa ajankohtaan tai olla vaikuttamatta. Itse suosisin tuota perinteistä puoltayötä, mutta se tuppaa aiheuttamaan aiheetonta valvomista.

Possu komensi ulkoilemaan, mutta neuleet temppuilee ja ne pitäisi saada valmiiksi. Koirapoika kyllä minua vähän ulkoiluttaa joka päivä.

Kävin kampurillani tänään. Kyllä se piristää ja antaa ryhtiä Kampuri antoi ymmärtää, että tiheämpään voisi käydä, jos lyhyttä tukkaa pitää. Viimeksi kävin kesä-heinäkuun vaihteessa. Ehkä kampuri on oikeassa. Mutta kun se ei ota rahaa, niin onko noloa käydä usein. Yritän hänellekin jouluksi sukat saada, joten jatkan neulomista vielä hetken ennen kuin on uniaika.

Hyvää ja huonoa - ja hyvin huonoa

Pöllö oli kertonut itsestään ja minuun tarttui aamuyön avautumisvirus. Joten...

Kamalin ruoka:
Veriruokia en voi syödä kasvatuksen takia. Yleensä syön kaikkea tarjottua - ja syönkin. Pahinta, mitä olen syönyt on suolattomassa, mausteettomassa vedessä keitetty lammas, jota minulle Mongoliassa tarjottiin. Kun olin arvovieras, sain paljon luita, sillä luun ydin on parasta, mitä voidaan tarjota. Sitä imin  asiaankuuluvasti. Onneksi Mongoliassa kohtelias ihminen jättää ruokaa lautaselleen, jotta emäntä tietää vieraan olevan kylläinen.  - Ja onneksi tämä oli kerrottu minulle etukäteen. -  Palanpainikkeena airag, käynyt tamman maito, oli kyllä hyvää, mutta siitä meni sitten ruoansulatus aika sekaisin.

Herkkuruoka: 
Perunakukko ruiskuoreen tehtynä, paljon lihaa, rasvaa, perunoita, suolaa. Valkosipuliperunat, vahvasti maustettu pihvi, täyteläinen punaviini. Syöminen ylipäänsä on kivaa,

Kahviherkku, jolle sanon ei: Jos tarjotaan, en yleensä sano ei. Kovin isot, raskaansuklaiset leivonnaiset voivat joskus tuottaa ongelmia.

Kahviherkku, jolle sanon kyllä: Raikas hedelmäkakku, juustokakku, pieni suklaaleivos, jäätelö, konjakki, piparit homejuustolla ja näin joulunaikaan jouluhalko. En kyllä kaipaa, enkä yleensä syö,  kahvin kanssa herkkuja.

Telkkariohjelma, jota en katso: Paratiisihotelleita, parijuttuja (joskus katsoin, maajusseja ja ensitreffejä, nyt olen kyllästynyt), kilpailuja kuten Haluatko miljonääriksi tai Heikoin lenkki, Kauniita ja rohkeita (en ole päässyt koukuttumaan), urheilua, stand up ei myöskään nappaa vaikka sitä tulee paljon

Telkkariohjelma, jonka katson:  Masterchef Australia, Jac Taylor, Casualty, The Halcyon, Aika on meidän, Hyvät ja huonot uutiset, Pitääkö olla huolissaan, Doc Martin; sarjoja, jos minkälaisia, jos satun koukuttumaan; kaikki Muodin huipulle ja Huippumalli haussa ohjelmat; satunnaisesti seuraavia: Perjantai, Arto Nyberg, Puoli seitsemän, uutiset. Televisio toimii neulomisen taustahälynä, joten usein katsomani ei jätä muistiini mitään jälkeä.

Inhokkisää: Sopivissa vaatteissa kaikki säät käy, mutta vuodenaikoja kaipaisin, vaihtelua ikuisen vesisateen tilalle.

Lempparisää: Kesällä aurinko, lämmin tuuli, kesäsade, ukkonen; syksyllä myrsky, tuuli, kaatosade, aurinko, intiaanikesä; talvella lumisade, tuisku, pakkanen, aurinko; keväällä kaikki lempeästä kevättuulesta takatalveen, kevät on muutosta

Kamalin musiikki: Täysin epämusikaalisen kuuntelen mitä vain. En keksi, mitä erityisesti inhoaisin. Konemusiikki ei kyllä yleensä sytytä. Danny ei ole koskaan iskenyt, eikä Mikko Alatalo.

Puuttuuko tästä jotain? Kaikesta muusta on sekä inhokki, että suosikki, mutta musiikista vain inhokki. Eipä sinänsä niin, että osaisin musiikista mitään sanoa, kun en siitä mitään ymmärrä. Kouluarvosana toistuva 5, koska ehtoja ei voinut antaa.
Ahdistusta, ahdistuksen aikoina, lievensi klassinen musiikki, Beethoven, Mozart. Suomirock on aina ollut lähellä sydäntäni, Eput etenkin, Hector. Ja kaikkea maailmalta Beatles ja Rolling Stones ja oliko se joki Bay City Rollers, se kamala bändi, Neal Young, Metallica, Bon Jovi. Ja vielä jokunen Tuomari Nurmio, Ismo Alanko, Dire Straits, Pink, Juice, Rappio ja Hassisen kone, Nightwish, Timo Rautiainen, Zen Cafe ja Mies, jonka ympäriltä Tuolit viedään, Maija Vilkkumaa, Tasvallan presidentti ja Taivas lyö tulta Teräsbetonin piipittämänä. Tangot, yes, humppa jep, valssi, vau. Se on niin fiiliksestä, mikä nappaa. Että musiikki kuin musiikki.

Kamalin aika vuorokaudesta: Iltapäivän väsymys

Paras aika vuorokaudesta: Aamut, kun muu maailma vielä nukkuu ja minä olen pirteä - jos olen.

Tästä menetän hermot: Väsymys, nälkäraivo kiristävät pinnaa. Rasismi, muiden tuomitseminen, ahdaskatseisuus ärsyttävät. Hermot menee kuitenkin vain silloin, kun oma elämä ei ole balansissa. Silloin kaikki ottaa päähän.

Tästä rauhoitun: Kävely, metsät, meri, lukeminen, leffat, laiskottelu - ja kait se neulominenkin.

Huonoin mieliala: Itsesääli

Paras mieliala:  Onnellisuus

Kodin turhake: Pöllö laski pöllöt turhakkeiksi? Minulla on kymmenisen mammuttia ja pari sataa norsua helposti havaittavissa. Lisäksi norsueläimiä on koruissa, vaatteissa, liinavaatteissa, matoissa, astioissa, kirjoissa. Ne ei ole turhakkeita. Enkä laske muitakaan muistoja, lahjoja, keräilyjuttuja turhakkeiksi. Kyllä kolmetoista kissapulloa täynnä juomakelvotonta valkoviiniä on ehdoton välttämättömyys. Turhaa on lehtipinot, paperikasat, vaatteet, joita ei voi pitää. Aikansa eläneet kirjatkin ovat minulle turhaa, mutta niitä on vaikea heittää pois. Turhaa ovat turhat mietteet, pohdinnat, elämisen esteet, naurettavaksi tulemisen pelko.

Paras tavara: Kamera, kamerat. Muistikirjat, kynä. Kirjat. Kaikki vanhat kortiti, kirjeet. Kengät, joilla voi kävellä.

Vaatteet jota en suostu laittamaan päälleni: Minusta on kiva pukeutua rooleihin, rooliasuihin, joten mikä vain käy. Mieluusti pukeutuisin enemmän ja erilailla, ellen olisi näin saamaton. Unelma-ammattini oli joskus vaatesuunnittelija ja joskus suunnittelin, tein ja käytin aika mielikuvituksellisia luomuksia. Josko mummo vielä joskus räväyttää.

Vaatteet, joissa viihdyn: (Kukahan se Pike on, josta Pöllö puhui, se, joka ottaa kantaa pukeutumiseen?) Minun lempivaatteeni on villasukat yötä päivää. Päivällä puen muutakin. Kotona leggarit ja teepaita, ulkona enemmän.

Haju, jota en kestä: Imelät kukkaistuoksut, vahvat hajuvedet, tuoksukynttilät, suitsukkeet.

Paras tuoksu: Appelsiini, tyytyväisen koiran tassut, metsät, meret, vanilja, timjami

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Tahallinen ilkeys.

Mukavin luonteenpiirre: Ymmärtäväinen myötäeläminen.

Onpas kiva valvoa yötä. Helposti saisin vuorokausirytmini pieleen. Onneksi edessä on suht aikainen herääminen, kun kampuri on jo kymmeneltä. Tänään vielä nukuttaa. Itsepähän tilasin.

Katselin Lapin matkojen päiväkirjoja, jostain nuoruudesta. Merkintöjä;
4.6. klo 24:00 nukkumaan
5.7. klo 9:50 herättiin
6.7. klo 4:10 nukkumaan
6.7. klo 14:20 herättiin
7.7. klo 19:00 nukkumaan
8.7. klo 11:00 herättiin
9.7. klo 5:00 nukkumaan
9.7. klo 9:00 herättiin
10.7. klo1:00 minä nukahdin
10.7. klo 12:30 herättiin
Keskiyön aurinko, unohtumaton elämys.

Nyt menen nukkumaan. Kello soi noin seitsemän tunnin päästä eli sehän on hyvät yöunet.

Maanantai

Ihmettelin, kun ei oikein irtoa mitään. En viitsinyt mennä espanjan kurssillekaan, kun nukuin suht myöhään. Selitin itselleni, että luen sitten täällä kotona. Heti kun oli liian myöhäistä lähteä, totesin, ettei huvita kotonakaan lukea - eikä huvita muutakaan. Mutta onneksi sitten tajusin, että sehän on maanantai! Ei maanantaina kuulukaan huvittaa. Maanantain vain annetaan vaipua unhon yöhön. Sopiva päivä hoitaa pakollisia velvollisuuksia pitkin hampain. Olisko joku innostunut kirjallisesta joulukalenterista? Jos vahteeksi syventyisin mammuttiperheen seikkailuihin näin hyvissä ajoin. Ajastaisinko vaihteeksi aamuviideksi, niin yökyöpeleiden etulyöntiasema olisi uhattuna? Minäkin haluan joulukalenterin! En halua kuvakalenteria, kun ne on aika sellaisia, en halua suklaakalenteria, kun en suklaasta niin välitä. Haluan jonkun krääsäkalenterin. Menen seikkailemaan netin ihmeelliseen maailmaan, josko löytyisi joku outo joulukalenteri, jotten joudu turvautumaan lasten lelukalentereihin. Tietääkö joku jonkin?

Menneisyys

Sisäpäivä tänään. Ei innosta pakollisia lenkkejä enemmän ulkoilemaan sen verran reippaasti sataa koko ajan, välillä reippaammin ja välillä vieläkin reippaammin. Kotonahan voi neuloa, mutta hitaasti sekin edistyy. Eilen alkoi taas uusi KAL. En vielä ole aloittanut. Mietin. Ei ole niin innostava, että heti tarttuisin. Innostavampia olisi noissa kirjoissa.

Sisäpäivä tylsistyttää. Ja kun istuu paikallaan, onnistuu saamaan aikaan kaikenlaisia tuntemuksia, kolotuksia, huimauksia. Sitä voi ruveta kuvittelemaan olevansa sairas.

Eilen kävin pitkästä aikaa eläinmuseossa, jota ei saa sanoa eläinmuseoksi, koska se nykyisin on Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Varsinainen kohteeni oli mammuttinäyttely, jota ei saa missään nimessä sanoa mammuttinäyttelyksi, koska se on Elämän historia näyttely.

Eipä minua muutenkaan tuo museon nykyjohto kiinnosta. Se oli hyvä, että paikalla sattui olemaan tuttu vahtimestari.

Täällähän minun työhuoneeni vuosikausia sijaitsi. Aika erinäköistä oli. Onneksi sentään myrkylliset ruskohämähäkit ovat selvinneet hengissä kaikista remonteista, korjauksista ja muutoksista.

Mammutit olivan hankalia kuvattavia. Heijastuksia syntyi kaikkialle. Talosta sentään sain kuvan

ja norsujen sukulaisesta tamaanista. Elmeri-norsukin oli niin pahasti spottien valaisema, että kuvat meni heti roskiin.

Possulle sentään herttaisia possukuvia

ja Suelle susia.
Mutta miten minä Pöllön unohdin. Anteeksi.

Kelpaisko Pöllölle Repun uusi oma kuva

tai dinot? Nehän oli lintujen esi-isä.

Katsottiin myös vuoden luontokuvat. Oli muutamia tooosi hienoja.

Tänään - eilen - huomenna

Tänään on kostea aamu. Litimäräksi kastuin Koirapojan kanssa aamulenkillä. 

Tänään on noita Possun kaipaamia kolotuksia. Olin eilen siellä senioriliikunnassa, ohjattua kuntosalia eli yhteinen alkuverkka ja loppuvenyttely. Kuntosaliaika on vain puoli tuntia, joten vedin täysillä. Nyt on selkäni jäykkä, selkä, joka ei oikeastaan koskaan kipeydy. No, tänään on pilatesta, josko se vetreyttäisi. Eilen onnistuin asettautumaan miesten joukkoon siellä senioriliikunnassa. Miehet tyytyivät mutisematta siihen, että vein heidän paikkansa. Pilateksessa käy lähinnä naisia, joten tänään varmaan vien taas jonkun "oman" paikan.

Eilen sitten uidessa (kun uimaan pääsee samaan hintaan, käyn sen puolitoista kilometriä aina uimassa, vaikka aikaa menee - eikös eläkeläisellä ole aikaa tuhlattavaksi...) sykemittari näytti kahtasataa. Rupesi epäilyttämään, joten, kun olin menossa kauppaan, vein mittarin kaikkine tykötarpeineen kellotohtorille. Nyt on mittarissa uudet patterit ja sykevyökin uusittiin, kun entinen ei kuulemma antanut mitään elonmerkkiä. Kellon patterit vielä pelitti. Minä niin tykkään tuosta Polaristani. Ostin sen reilu seitsemän vuotta sitten itselleni synttärilahjaksi ja hyvin on pelittänyt. Minusta on kiva mittailla kaikenlaista. Ja kyllähän se antaa puhtia, kun kesken kaiken vilkaisee mittariin ja toteaa, että leposyke lähestyy.

Mittailusta puheenollen, mitens tuo paino. Jos uimahallin mittari näyttää 78,8 ja kotimittari illalla 79,1, niin onko se aamuinen 80,1 se oikea paino?

Ostin eilen kirpputorilta kympillä koirankusetustakin, mutta jotenkin se ällöttää. Pitää kokeilla, josko pesu veisi ällötyksen mennessään.

Ostinmyös talvikenkiä, uusia, kun keväällä ne entiset heitin roskiin, kun pohjat oli puhki. Kuomat oli tarjouksessa, lasten malli tietenkin. Onneksi lapsilla on nykyisin niin suuret jalat, että suurimmat käy minullakin. Naistenmalli ei minulle sovi, kun siinä tuo kärki kapenee liikaa. Eikä aikuisten malleissa ole tuollaisia perhosia. Ja sitten tuhlasin ihan kunnolla eli ostin Sievit. Pääsen kokeilemaan, pitääkö pohja oikeasti. Nyt on sitten luototkin käytetty, mutta onneksi juurekset on halpoja. Paljon juureksia, pikusen lihaa, pataan ja uuniin, eikä nälkä pääse yllättämään. Ja painosta päätellen, ei ole tähänkään mennessä päässyt.

Nyt sitten taas liikkeelle. Pilatesta, uintia, ystävä. Häiriköin yhtä entistä vesijuoksukaveria ja sovittiin tapaaminen tälle päivälle museoon. En edes esittänyt kuntoilua, kun hän on niin monta kertaa perunut viime hetkellä. Ilmeisesti kuntoiluallergia. Menee tämä aika kaikenmaailman juoksuihin. Josko huomenna lähinnä kotona olisin. Sunnuntaina on tytön koirien hoitoa. Menevät Tallinnaan. Kukaan ei arvaa, mitä tekemään. -- Leffaan, kun siellä on yksi hienompi leffateatteri, sellainen, mitä ei Suomessa vielä ole. Yritän kerjätä, että toisivat punkkuakin.

Terveenä hautaan

on ollut elämänohjeeni, mutta nyt vähän epäilyttää, onnistuuko. Näitä epäilyksiä aina välillä pukkaa jostain aivojen sopukoista ilmoille. Ja mitäs silloin tehdään? Silloin aloitetaan uusi elämä.

Eilisen menot onneksi peruuntui. Minähän mieluiten vain kotona olisin. (Ja varmaan saisin ollakin, ellen jossain mielenhäiriöissä ehdottelisi ystäville tapaamisia tai ilmoittautuisi ties mille kursseille. Minulla on tasan yksi ystävä, joka itse kyselee tapaamisaikaa. Muita en varmaan ikinä näkisi ellen itse olisi aktiivinen. Olen joskus kokeillut. Meni kuukausi ja toinen, meni vuosi ja toinen. Voisko olla, ettei ne edes halua tavata?)

Eilen olin valmistautunut siihen, että pitää raahautua ihan junamatkan päähän, mutta se sitten siirtyi. Oli sopivasti vapaa päivä ja uuden elämän alku. Mentiin siis Koirapojan kanssa parin tunnin kävelylle. Oli kuulkaa mukavaa! Niin mukavaa, että päätin ottaa sen ihan tavaksi - kunhan taas ehdin. Tänään en. Tuossa on reppu pakattuna ja senioriliikunta odottaa. Ilmoittauduin eilen. Senioriliikunta! Inhoan sanaa seniori. Vanhat on vanhoja. Mitä sitä kaunistelemaan. Lisäksi senioriliikunnassa käy vakioporukka, joilla on salissa omat tontit. Sinne kun menee, niin "minä olen tässä kohtaa ollut jo kolme vuotta". No, eikös tekisi hyvää seniorillekin vähän murtaa rutiineja? - No, on siellä ihan mukavaa, kun sinne raahautuu. Mutta miksi niinä aamuina, kun pitäisi herätä aikaisin, nukuttaa ihan possuna. Kun saa olla kotona, herää pirteänä viideltä.

Lähden tästä. Nyt vain pieni lenkki. Sitäpaitsi tuolla sataakin vaihteeksi.

Mi rutina diaria

Susannalla oli kiva kuvapostaus päivästään, joten minäkin sellaisen tein. Kuvat on enimmäkseen huonoja, kun ne on otettu liikkeessä ohimennen. Mutta tärkeintähän on dokumentointi. Että näin meni tänään.

Heti herättyä katse ulos. Miltä maailma näyttää?

Sitten vaa'alle.

Koirapoika siirtyy minun paikalle jatkamaan uniaan.

Minä siirryn kahvinkeittoon ja aamupalalle. Ensin aina kaksi mukillista vettä, elinikäinen tapa. Yritän aamupalalla myös espanjaa edistää.

Avaan makkarin ikkunan, jotta huone tuulettuu.

Lähdemme aamulenkille.

Koirapoika pyyhältää eteenpäin.

Nyt oli yöllä ollut pakkasta. Mikäs sen kivempaa kuin jäisellä tantereelle piehtaroida.

Minä voin sinä aikana ihailla kuutamoa

ja nousevaa aurinkoa.

Minun piti lähteä kaupungille, joten sanoin koiralle heipat

ja kävelin metrolle.

Tapasin entisen työkaverini.

Käytiin ensin pääpostissa, kun minulla oli sinne asiaa.

Siellä oli käsittämättömän hienoja postimerkkejä.

Mentiin sitten kahvilaan 

juotiin teet ja parannettiin maailma.

Kun maailma oli kunnossa, erottiin. Minä jatkoin ratikalla

kurssipaikkaan. Kirjoitettiin.

Käytiin tauolla nakkikeitolla.

Ja neljän tunnin jälkeen taas metrolle.

Metrossa on seinätaidetta.

Menin bussilla metrolta eteenpäin

kun piti käydä kotipostissa.

Ja heti kun pääsin kotiin lähdettiin taas lenkille.

Aurinko laski taas.

Avasin hakemani paketin. Tuo alin menee joululahjapakettiin, mutta ylimpiin iskin heti. Nyt vain uusia sukkia kehiin.

Avasin telkkarin

Tein iltapalaa ja selasin neulemalleja, puuhastelin.

Sitten tietenkin käytiin lenkillä.

Annoin Koirapojalle sen iltajogurtit ja herkut, keitin itselleni kupin teetä

ja kaivoin neuleen esille. Ny sitten vain katselen telkkaria ja Areenaa ja muuta, neulon aj suunnittelen uusien neuleiden aloitusta. Nukkumaan menen, kun rupeaa nukuttamaan.