perjantai 17. marraskuuta 2017

...on niin märkä, huh-huh-hu...


Nukuin. Näin unia. Unohdin. Heräsin. Sataa. Pari tuntia on vierähtänyt, kun olen miettinyt, tekisinkö jotain. Kahvit keitin, kohta olen juonutkin. Lasillisen kitkeränmakuisia luumutomaatteja syönyt. Naurettava kuvitelma terveestä elämästä: aamukahvin kanssa lasillinen tomaatteja. Olen jo tottunut. Orkideani kukkivat. Kauniita. Olisi pilatesta uimahallilla. En mene. Kastuisin. Sulaisin. Kuvittelen tekeväni jotain järkevää, hyödyllistä. Koirapoika nukkuu. Katselen ikkunasta. Tykkään. Pimeää. Märkää. Taidan neuloa.

ps. Kone päivitti itsensä ja kadotti hienon kirjanmerkkivalikoimani johonkin. Inhoan tällaista.

6 kommenttia:

Possu kirjoitti...

Täälläkin sataa. Kesäinen kaatosade. :/

Olifantti kirjoitti...

Possu pitkittää väkisin kesää.

Pöllö kirjoitti...

Joka paikassa sataa. Saanpa loisia sohvalla tämänkin päivän, ei tarvi lähteä ulos.
Ai niin. Keittiö on siivottava = tiskattava. Näyttää inhottavalta kun tiskipöytä tursuaa likaisia astioita. Tiskikone nukkuu, kun ei saanut yöllö nukuttua. Täysikuu tulossa tai jotain?

Sus' kirjoitti...

Etkös juuri kaipaillut tuollaisia aamuja kun minä niitä hehkutin, hitaita, ylen hitaitaa.....saa kun tilaa. Tai tekee tilaa.
Täälläkin kylmä kesäpäivä.

saga kirjoitti...

Minäkin olin eilen suunnitellut meneväni pitkästä aikaa pitkälle metsälenkille aamulla, kunhan lapset on saateltu koulutielle. Mutta kun sitten satoikin vettä, niin leivoin kakun. Eikös se korvaa kävelyn metsässä?

Olifantti kirjoitti...

Meillä sade loppui iltapäivällä. Pesin ikkunat. Aika turhaa, kun tänään taas poïtäisi sataa ja sade likaa ikkunat heti. Mutta tiedänpähän, että ne on pesty. Tänään piti olla pitkä koiralenkki ystävän kera, mutta peruttiin odotettavan sateen takia. Jos nyt ei sitten sadakaan, niin ottaa päähän. Olen ajatellut vaihteeksi vähän siivota ja järjestellä kotia ja samalla miettiä elämääni.