ja mielen vapaus

 

Minulla näitä korvamatoja riittää etenkin nyt, kun nukun huonosti eli lähinnä valvon yöt. Jäin miettimään vapautta yleensä ja mielen vapautta erityisesti. Vapaus taitaakin olla lähinnä mielentila. Kait vankilassakin voi tuntea itsensä vapaaksi, kun niin usein ja niin moni tuntee itsensä kahlituksi normielämässään. Kyllähän sitä tahtoisi olla vapaa; siis minä ainakin, teistä muistahan en tiedä.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita

Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä 

ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää… 

 

Harvoin näitä valvottuja öitä stressaan nykyisin, kun ei ole pakko aamulla lähteä mihinkään, mutta kuitenkin usein koetan saada unenpäästä kiinni. Pitäisi muuttaa asennetta vieläkin positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että on vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä, kun on tuossa parvekkeen alapuolella sopivasti haapametsikkö.

Olenhan minä jotain neuloskellutkin. Päättelyt on takunnu. Nina Laitisen äitienpäiväkalista ja lahjaksi saadusta seiskaveikasta syntyi näin sekavaa jälkeä. Ei paljon tuo monimutkainen pitsikuvio pääse loistamaan langan kirjavuuden vuoksi. Mutta eiköhän nämäkin joskus löydä paikkansa jonkun jaloista.

 

 Tähkäkuviolla olen joskus itselleni tehnyt sukat. Tykkään mallista, joten jotain lahjuksia sitten tein valmiiksi.

Molemmat on maijasta 2½ puikoilla väännetty. Kuvaus ei oikein millään onnistunut, joten näistä turkooseista on kaksi kuvaa. Outoa tuo tummansininen väri.

 

Ja sitten vielä fabelista kerrankin ihan vain itselle. Tein kuten ohjeessa eli yksivärinen pohja, kirjava kuvio. Olisi pitönyt tehdä toisin ja eri väreillä.

 

 Kyllähän siinä norsun hahmottaa, kun tietää, mutta selkeämpää kaipaisin. Voi kuitenkin olla, etten ainakaan ihan heti viitsi yrittää uudestaan. Ja onhan ne sukat kuitenkin.

---

Kirjoitan tätä aamulla aikaisin, joten nyt pitänee herättää Koirapoika kuuntelemaan metsän huminoita. Sattuu yllättäin aamuinen aurinkokin kultaamaan kallioita.

---

Tuo oli eilen aamulla. Nytkin kyllä aurinko kohta kultaa kalliot kunhan tuo sumu hälvenee. Eilen ei satanutkaan, joten kävelin postiin ja päätin ujuttaa paketin tähän samaan postaukseen.

Ennakkotilaamani kirja tuli. On kiehtovia malleja, mutta lankana on useimmissa ohut arwetta, jota minulla ei ole, eikä oikein muitakaan niin ohuita sopivia lankoja. Toistaiseksi siis vain hypistelen kirjaa.

---

Ja taas vaihteeksi aamupissalle.

Ääripäät

 

Varjoa ja valoa elämässäkin kuten asiaan kuuluukin.

Luontokuvakisan tulokset: 

Oikea rivi oli: tuomi, ketunleipä, ruokokerttunen, haarapääsky. Koska jokainen tiesi jotain, hyväksyin kaikki rivit.

Laitoin kaikki arvauksen esittäneet kommentoinnin mukaiseen järjestykseen eli

1. Puikko, koukku ja ompelukone
2. Saukkis
3. Tytti
4. Sinisen sohvan emäntä
5. Hannele Ruusukummusta

 Otin käyttöön satunnaislukugeneraattorin. Se valitsi numeron kolme. Laitatko Tytti osoitetietoja repukoi at gmail. com.

Vaikka kotinurkillakin on mukavia maastoja, kävin vilkaisemassa Longinojaa. Olisi muutenkin suunnitelmissa laajentaa tätä liikkumisreviiriä. Askeleita olen kävelykisaan kerännyt ahkerasti vaikkei palkintosijoille ole mitään jakoa. Mutta uskon, että kävely tekee hyvää.

Koirapoika tutustui vastaleikattuun ruohoon ihan kaunistautumismielessä. Karvojen värjäys luonnonmenetelmällä toimii aina.

Olen minä kasvimaallakin piipahtanut. Siellähän rehottaa. Ehkä joskus jotain tarkoituksellistakin kasvaa. Toistaiseksi ei ole tullut muuta tulosta kuin jäykistynyt selkä, kipeytyneet jalat ja naarmuuntuneet käsivarret. Mutta onhan sekin jotain.

 

 Kotona olen tietenkin ahkeroinut, siivonnut ja elänyt kunnon elämää. Siitä todisteena tällainen sisustuskuva, joka kelpaisi mihin hyvänsä arvonsa tuntevaan, kiiltävälle paperille painettuun lifestylelehteen.

---

Lienee pakko mainita myös, että tilasin kokeeksi yhden ruokaboksin. Kivoja reseptejä oli. Ne säästän, mutta ehkä en ihan vähään aikaan tilaa lisää kahdesta syystä: ensiksikin tulee aika kalliiksi ja toiseksi hukun kohta ruokaan, kun olen sieltä fiksuruuastakin jotain tilannut. Yritän kyllä syödä koko ajan. Mutta vaikka maha on venynyt, ei mahdottomia mahdu.

On ollut kauniita iltoja

 

 sumuisia iltoja

 

pilviä jos jonkinlaisia

ja unettomia öitä

---

Nyt odotellaan rankkasateita. Odotellessa mennään aamupissalle.

Kivaa päivää itsekullekin säädylle ja säädyttömillekin.

He ovat saapuneet

 

Tervapääskyt! Se on siis kesä nyt. Katsoin noita lintulistoja ja totesin, että aika säännöllisesti on eka havainto joko 19.5. tai 20.5.

Tervapääskyistä innostuneena ja koska maa oli märkä, eikä kasvimaalle silloin ole kiva mennä, päätin viedä Koirapojan lenkille.

Oli mukava ilma kävellä, ei paistetta, ei sadetta.

Niinpä jatkettiin polkua jos toistakin

aina kukkivalle magnoliapuulle asti. Se on aina vähän tuurissa satutaanko paikalle, kun puu on parhaassa kukassa. Oli nytkin aika paljon terälehtiä maassa, mutta olipa kukkia puussakin.

Muitakin kukkia tuli nähdyksi

ja jokunen lintukin.

 

Sain Saukkiksen lintukisasta palkinnon. Kiitos. Iloinen pussukka. Suklaa on jo syöty, teet vielä odottaa.

---

Ajattelin matkia ja laittaa myös kisan käyntiin. Kuka tunnistaa kukat ja linnut? Paras palkitaan jotenkin.

 

Oli niin kiva kävellä, että pitänee mennä toistekin. Koirapoikakin jaksoi, vaikka kilometrejä kertyi.

Aikainen lintu matometsällä

 

Lienevät auringonpilkut taas jossain vaiheessa, kun heräilen hillittömän aikaisin. Aikani kuulostelin, tulisiko lisää unta jostain. Ei tullut, joten nousin naapureiden iloksi aamukahvin keittoon. Vapaaeläjänä se on melkoisen yksi ja sama, mihin vuorokauden aikaan nukkuu ja valvoo. Aamuthan on mukavia. Ehtii Koirapojan kanssakin lenkkeillä varjoissa ja viileässä. Ja lenkin jälkeen voidaan taas kellahtaa nukkumaan. Mutta ennen kuin herätän koiran, juon kahvin ja luen eilisen hesarin. Eilen puuhastelin niin ahkerasti muuta, lähinnä kaappeihin sukeltelin, etten ehtinyt lehteä avata. Lehti kyllä tuli myöhemmin kuin yleensä. Ilmeisesti naapuri nukkui normaalia pitempään.

 

Juon nyt aamukahvini keittiön pöydän ääressä vaikka parveke on saatettu kesäkuosiin. Parvekkeeni on kyllä tosi pieni, mutta mahdutaan me sinne. Olen kantanut taimet valohoitoon päiviksi ja tuonut yöksi sisälle turvaan. Jos sattuis yöllä tuulemaan ja satamaan, ei tuolla isommatkaan kasvit selviäis. Olisi kyllä sinne kasvimaalle mentävä tekemään taimille alustaa. Josko tänään.

 

Toissapäivä kului odottaessa. Käväisin kuuden tunnin antibiootinhakureissulla. Kuten kuvasta näkyy, oli ruuhkaa.

---

Kävi siinä joku sanomassa, että ruuhka on muualla. Ja ei minulla sinänsä kiire ollut. Ja hyvää hoitoa sain, sitten kun sain. Ainoa harmitus oli, etten tavoistani poiketen ollut varannut mitään lukemista.

Pääsikö se yllättämään?

 

Kesä 

tai kevät?

Lämpötilat on kyllä kesäisiä

ja luonnolla kiire pukeutua kesäpukuun ennen kuin taas talvi syöksyy meille.

Sitähän ei tietenkään saisi sanoa, mutta meille riittäisi vähempikin aurinko, joten en sano. Täytyyhän kaikkien saada nauttia elämästä.

Minäkin siirryn nauttimaan varjoisasta parveke-elämästä, kunhan saan tänään siivotuksi sinne tilaa itselleni ja Koirapojalle.

Eilen siirsin taimenrääpäleet isompaan astiaan. En usko heidän menestykseensä, mutta annan kuitenkin mahdollisuuden.

Kurpitsat, sekä kesä- että jätti-, kyllä näyttävät voivan hyvin siirron jälkeenkin. Kasvimaalle olisi syytä mennä, mutta katsotaan, miten tuo naama kestää. Kasvimaalle paistaa aurinko koko päivän ja paperinohut kuiva nahkani vieroksuu kaikista suojista huolimatta aurinkoa. Mutta eihän tässä vielä ole viimeiset hetket viljelijälläkään.

Kun oli vielä enemmän kevät kuin kesä, lenkkeiltiin Koirapojan kanssa hillitysti - ja minä yksin hillittömästi. Eilen kyllä huomasi, ettei lämmin innostanut kumpaakaan mittaviin suorituksiin. Siirrymme siis suosiolla aikaisiin aamuihin ja myöhäisiin iltoihin - ja päivällä pikapyrähdys.

Sisällä ei kuitenkaan tuntunut olevan liikaa lämpöä, kun päikkärit maistui auringossa.

Minun pitäisi ehkä mennä shoppailemaan. Kenkiä puuttuu, lenkkarit olisi kiva olla kesäkävelyyn. Aurinko ei häiritse, jos pyörii kauppakeskuksessa. Mutta voipi olla, etten viitsi. On vähän - tai enemmänkin - laiska olo ja jotain alavireisyyttä ilmassa. Se on outo juttu, miten joskus pää jää kelaamaan kaikkea epämukavaa. Onneksi tiedän, että se menee ohi ja ykskaks elämä taas hymyilee hampaat irvessä.

---

Menemme aamupissalle.