sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Toukoa ja toukokuuta

Sehän on vanhan ihmisen merkki, kun alkaa lapsuuttansa miettiä. Vanhahan minä olen. Vaikka kuinka positiivisesti ajattelisin, enemmän on elämää takana kuin edessä. En ole koskaan vanhuutta pitänyt pahana. Kasvoin vanhojen ihmisten parissa ja olen aina  (no, pitkään ainakin) pitänyt itämaisesta ajattelutavasta, jossa vanhuutta kunnioitetaan. Iän mittaanhan on mahdollisuus oppia paljon vaikkapa ymmärrystä, lempeyttä ja elämää.
---
Tämän johdantolauseen jälkeen kerron vain, että toukokuu tuo mieleen sana touko ja se taas pellot, kylvöt, kiireisen työntouhun.
 

Minun kylvönikin punkevat maasta esiin.

Eilen, kun kilomertikisa alkoi (jostain syystä en ole vielä listalla, mutta jospa jossain vaiheessa sinnekin pääsen), osuttiin kasvimaan tienoille ja kävin samalla kurkkaamassa, mitä sinne kuuluu. Löytyihän sieltä muutakin kuin rikkaruohoja.


Ehkä huomenna menen taas kuopsuttamaan. Viikonloppuja välttelen, kun silloin siellä on tungosta. Kasvimaa on minun rentoutumisalue, jossa en halua varsinaisesti keskustella, en ainakaan pohtia muiden palstojen huonoa tilaa. Jokainen taaplatkoon tyylillään, myös ne sosiaaliset viljelijät.

Ostin vapun kunniaksi neilikoita keittiön pöydälle. Joskus nuorena inhosin neilikoita, mutta olen oppinut pitämään niiden sitkeydestä maljakossa. Ennen, hyvinä vanhoina aikoina, kun kävi vieraita, tavattiin ihan noin vain, kutsuttiin kahville, niin silloin usein tuli ovesta kukkia ystävien mukana. Silloin ostin välillä itsekin. Nyt on sekin jäänyt. Mutta ehkä elvytän kukkien ostelun kunnes niitä voi kerätä vaikka omalta kasvimaalta.

Melkein ostin lankaakin, kun totesin selvästi tarvitsen. Oli spostiin tupsahtanut tarjous liukuvärjätystä Viking Nordlysista. Ihania värejä. Toistaiseksi olen torjunut kiusauksen, mutta tiedä, miten tässä pitkän päivän mittaan käy.

 
Kiusaus, jota en torjunut, osui kohdalle pari viikkoa sitten. Olen pitkään miettinyt jotain jalkapohjien hierontajuttua. (sekin takauma lapsuudesta, kun ikivanha kasvatusäitini hieroskeli iltaisin toukotöissä väsyneitä jalkojaan pullolla) Sijoitin laitteen keittiön pöydän alle ja tässä rullailen.
---
Kohta voisin herättää Koirapojan ja lähteä keräämään kilometrejä. Nauttikaa te sunnuntaista!
---
Vapustahan pitää vielä sanoa: Uunimunkit on suurta huijausta! Ihastuin ajatukseen tehdä munkkeja ilman, että koko talo on rasvan peitossa. Huonosti olisi käynyt, elleivät lapseni olisi suhtautuneet niin pettyneesti ajatukseen, ettei perinteisiä munkkeja tulekaan. Tuli sitten yksi pellillinen totaalisen katastrofaalisia uunimunkkeja ja jotain kuusikymmentä perinteistä rasvaa ja sokeria tihkuvaa munkkia. Lapset, lastenlapset, miniä ja vävy, olivat kaikki tyytyväisiä ja minä opin, että pysyn vain perinteissä.
 
 

7 kommenttia:

  1. Munkit ja lihapullat pitää paistaa perinteisesti..:)

    VastaaPoista
  2. Piirakkapulikka olisi muuten vielä parempi jalkapohjan hierontaan kuin tuo rullakko. Mutta pulikalla voi hieroa vain yhtä jalkaa kerrallaan, ja jos sen ottaa jalkapohjien hoitoon, niin milläs sitten leipoo? Kantapään kautta tosin opin, että hierontaa ja venyttelyä ja keinupohjakengät tehokkaampi hoito plantaarifaskiittiin oli yhden jalan varpaillenousu eli pohjelihaksen vahvistaminen.
    Minäkin tein pikamunkkini jollain randomilla kvg-ohjeella, kun en viitsinyt etsiä äidin vanhaa lehtileikeohjetta. Ei tullut niin hyviä. Joten uskon uunimunkkienkin olevan munkinkaltaisia huijausleivonnaisia.
    Nuo valkovioletit krookukset ovat kyllä kauniita, ja kevään ensimmäiset ovat aina niin ihania, vaikka olisivat vaatimattomia skilloja.
    T Saukkis

    VastaaPoista
  3. Eikös tuota jalkapohjien hierontaa sanota vyöhyketerapiaksi; tai ainakin joskus sanottiin. Tehokasta ja miellyttävää. Hyvä ostos.

    VastaaPoista
  4. Lapsuuden kodissa oli tuollainen jalan hierontalaite puisena. Nyt minulla on sähköinen versio, mutta aika harvoin sitä tulee käytettyä.

    Meinasin kokeilla munkkien tekemistä airfryerillä, mutta lopulta jäi munkkien teko kokonaan. Äkkiseltään ajatellen aito munkkien tekotapa on varmasti paras, vaikkei ehkä terveellisin.

    Mitä kasveja nuo kuvassa olevat on?

    VastaaPoista
  5. Sinä olet ahkera, paistat munkkeja! Ihanaa satoa kasvimaalla, ja kaunista nousee jo mullasta. Hauskan vekottimen hankit se varmasti virkistää jalkojen verenkiertoa.

    VastaaPoista
  6. Toukotyöt!
    niitä riittää..:) 🌞
    pientä puuhaa.
    Minulla kans neilikat oli ennen yök!.
    Nyt kun ostaa niin reilusti kaks viikkoa kestävät.Tuoreet kukat on ihanat kahvipöydässä.
    Rullailevia toukokuunpäiviä,Sinulle Repu 🤗🧡

    VastaaPoista
  7. Kyllä munkit vaatii sen uppopaistamisen.
    Vyöhyketerapiaapa hyvinkin. Virkistää kummasti tuo rullailu. Ja hyvä puoli on se, että tulee tehtyä, kun on aina valmiina juuri siinä, mihin jalat asettuu, siis parempi kuin sähköinen. Ja parempi kuin kaikki muut pulikat, joita on tullut kokeiltua, kun tämä pysyy paikallaan, eikä karkailke jalan alta. Tennispallo on ehkä tehokkaampi, mutta hankala poukkoillessaan pitkin kämppää. Olen tähän rullakkoon erittäin tyytyväinen.
    Kasveista: Ylhäällä on raparperia ja näköjään myös vuohenputkea, jota yritän tarmokkaasti kitkeä, mutta joka ei lannistu ikinä. Seuraavassa on liperi eli lipstikka ja mukulaleinikkiä rikkaruohojen lisäksi. Kohta voi jo keittää lipstikkakeittoa :)

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.