Keitin kattilallisen

 

maskeja.

Sitä ennen kävin espanjan tunnilla. Pyysin heti mentyäni, jotta josko saisin olla vain kuunteluoppilas. Sain. Pitää ensi kerraksi valmistautua jotain sanomaankin, ettei kohtuuttomasti nolota. Kun kerran jouduin matkustamaan ostoskeskukseen, kävin samalla parissa kaupassa hankkimassa tarpeellista. Sitten matkasin yhteen postiin. Posti on ripotellut tilaamiani tuotteita sinne tänne. Pääsen tutustumaan kotiseutuun laajemminkin, kun pyydystelen niitä lähetyksiä. Näillä matkalippujen hinnoilla tulisi halvemmaksi tilata suoraan kotiovelle. Mutta voihan siinä pyydystellessään nauttia matkalla olosta.

Kotiuduttuani vein Koirapojan lenkille.

 Annoin sen vähän kahlailla lehtien seassa vapaana.

Nyt sataakin taas vettä, joten voin pysytellä sisällä ja vaikka neuloa. Onnistuin tilaamaan influenssarokotusajan, joten sekin on kunnossa. Aika nopeasti ajat täyttyivät. Ekat vapaat oli vasta 12.11. Mutta ehtiihän tuota.

Tänään kotona

 

 eli parhaassa paikassa parhaassa seurassa. Krapuilin jo tilanteesta eli flunssaa pukkaa, enkä siis voi liikkua ihmisten ilmoilla. Meneehän se aika näinkin. Toistaiseksi ei ole nuhaa ja köhää pahempaa. Toivottavasti ei tulekaan. Koronatestiin meno ei innosta, mutta sehän on edessä, jos tilanne pahenee.

Sain uuden jääkaapin. Siiheen tottuminen on vielä kesken. Tuntuu niin epäkäytännölliseltä, kun hyllyjärjestys on ihan väärä. Mutta ajan kanssa sopeudun. 

Minulla on vahva muutosvastarinta kotielämässä. En tykkää siirrellä huonekaluja tai vaihtaa verhoja. Kun asiat ovat löytäneet oikean paikkansa, ne saavat pysyä siinä. Joskus on pakko uusia jotain. Siitä seuraa kaaos ja epävarmuutta. Verhotkin aurinko ajan mittaan polttaa rikki. Samaa kangastahan ei tietenkään enää vuosien jälkeen löydy. Siinä tulee monta hutihankintaa ennen kuin rauha taas laskeutuu kotiini. Nyt pitää harkita uutta sänkyä ja uutta nojatuolia, kun nykyiset taitavat olla osasyynä kroppani jumeihin. Voipi taas vierähtää aikaa ennen kuin uudet on hankittu. Paikat kyllä pysyvät samoina.

Ulkona sataa vettä Ilma on taas lämmennyt tuon hetkellisen kirpeyden jälkeen. Minä siirryn surfailemaan netissä ajatuksena jotain joululahjoja katsella.

Elämäni biisi

 Noloa, mutta tunnustan silti, kun Sus´ kyseli. Olisi mukavaa vetäistä tähän jotain hohdokkaampaa, mutta näillä mennään. Elämäni (ja kuolemani - soitetaan hautajaisissani, jos noudattavat tahtoani) biisi on Eppujen "Pimeyden tango". 

Jostain syystä tämä vetosi minuun aikanaan. Luukutin täysillä kerta toisensa jälkeen aina, kun valmistauduin lähtemään baanalle. Epuistahan minä muutenkin tykkään, mutta etenkin tämä sanoitus koristi sopivasti niitä öitä, jolloin bailattiin ja ehkä jotain toivottiinkin.

Vaihtuu päivä yöksi kaupungin
Sen tumman soiton kutsuhuudon kuulen minäkin
Tahdissa tuon sävelen
Ovestani ulos kävelen
Vaan ei pimeys jää yksin rappukäytävään
Se tarttuu takinliepeeseen kuin vanhaan ystävään
Mua seuraa valoihin, ulos kapakoihin, ilotaloihin

Kuulin kauniin soiton, valojen luota etsin sua
Kuljin valoja päin, mutta ne väistivät mua
Soitto hiljeni, ihmisten luotani lähtevän näin
Yksin pimeyden tangoa tanssimaan jäin

Taas vaihtuu päivä yöksi kaupungin
Jälleen helmoistani löydän tuon synkän kaverin
Kuin uhriansa ainoaa, mua seuraa, mua vainoaa

Vielä valo kirkas pimeyden minusta karkoittaa
Vielä joskus törmään sinuun ja tiedän mitä se tarkoittaa
Joskus vielä täyttyy toive eivätkä valot väistä mua
Siihen asti pimeässä kauheesti kaipaan…

Vielä valo kirkas pimeyden minusta karkoittaa

 

https://www.youtube.com/watch?v=R505atioaRE

Kaunis aamu

 

Mukava tässä aamupuuroa lappaessa katsella, kun nouseva aurinko saa syksynväriset puut hehkumaan. Olisi mainio sää ulkoilla, mutta vielä riittää pyykkäystä. Täytyy kyllä iltapäivällä vaellella enemmän. Koivet häiritsee elämää, mutta jospa kuvittelisin, että kävely parantaa. Korona on jotenkin vienyt liikunnan elämästäni. Olen täällä ennenkin narissut siitä, miten saamattomaksi jatkuva kotona oleminen ihmisen tekee. Ehkä tänään olisi aika karistaa levät perästä ja ryhryä toimeen. Olisko? Vai pitäiskö siirtää huomiseen? Se on tuo huominen aika jännä juttu.

Huomenna tulee yksi nouri ystävä kyläilemään pitkästä aikaa. On ikäänkuin olisi normaalielämää, kun käy vieraita.

Ensi viikolla onkin sitten melkein joka päivälle ohjelmaa ja parhaimmille useampia. Saan mm. uuden jääkaappipakastimen. Kiva juttuu, kun entinen ilmoittelee kohta hajoavansa. Pakastimen sisältö tosin vaatii järjestelyä, mutta eiköhän sitä johonkin saada sijoitettua.

Nauttikaa kauniista syksystä!

Pyykkäystä

 

Syksyä, värejä ja kirpeää ilmaa. Sopii minulle. Kasvimaalla olisi tekemistä, mutta nyt pyykätään. Koirapojan kakka oli syynissä. Lopputulemana todettiin, että Koirapojassa on alivuokralaisia. Niille annettiin häätö. Varmuuden vuoksi pyykkään kaiken, missä Koirapoika on pyllyään pitänyt - ja pyllyn myös. Tuota viimeistä kohtaa Koirapoika ei vielä tiedä. Kiva ylläri sitten aikanaan.

Minun piti olla poissa kotoa tällä viikolla. Esteeksi tuli yhden seurueeseen kuuluvan flunssa. Peruin oman osani. Yritän pysyä terveenä. Vähän harmittaa, mutta tällaista tämä nykyisin on.

Aikataulu mättää

 

Pitäisi saada aikaan kirjoitelma kurssille tänään. Katsotaan, miten käy. Kone tuntuisi toimivan, mutta miten pitkään taas. Ja olisi kait muutakin tehtävä. Toisaalta juontahan voi kehitellä kotitöitä puuhastellessaan.

 ---

Tämä on nyt vain selitystä siihen, miksei blogistaniassa tule oltua - kun pitäisi ihan asiastakin kirjoittaa, ei oman elämän ruotiminen tunnu mielekkäältä. Tosin eipä tässä paljon ole ruotimista. Kasvimaa on nyt ollut muutaman päivän tauolla. Kyllä se jo kelpaisi talvehtimaankin. Viimeksi, kun olin siellä, pieni söpö paloauto kulki pellon reunaa. oli eksynyt, raukka.

Oli minulla omeneaalkootkin, kun sain kolme kassillista omppuja. Kiehautin ja pakastin. Nyt alkaa olla niin täyttä pakkasissa, että on syötävä useampi purkillinen päivässä. Mutta sehän on terveellistä.

Syksy edistyy. On siis ulkoiltukin. Tosin koivet temppuilee. Onkohan niissä jotain vikaa?

Jatkan jotain joutavaa taas.

Pientä pintaremonttia

Olen viettänyt muutaman tunnin joka päivä tässä viimeaikoina kasvimaalla. On ollut säitä ja ensi kevättä silmälläpitäen on hyvä tehdä nyt jotain. 

Olen kohtuu tyytyväinen tuloksiin. Koirapoika on tässä tulitikkulaatikkona kompostin vieressä eli melkoisen määrän olen kitkenyt. Toki vielä olisi tehtävää, mutta ehkä tänään pysyttelen kotona puunaamassa. Katsotaan, miltä tuntuu. Olisihan se kiva yhdistää taas päivälenkki ja talikointi.

Eilen talikoin kitkemisen lisäksi pienen lämpäreen entisten jatkoksi.

Ja vaikka puhuin pintaremontista, menin kyllä syvemmällekin eli päällystin kompostikasan rikkaruohojen juurilla. Eivätpähän nämä ainakaan ole keväällä kasvamassa.

Matkan varrella on tullut vilkuiltua hieman ympärilleenkin. Koivunkantosieni olisi herkullinen, mutta vähän epäilyttää, onko sienituntemukseni tarpeeksi hyvä. Suppiksiin en ole törmännyt.

Syys edistyy hissukseen. Pihlajanmarjoja ei ole oikeastaan yhtään, mutta väriä löytyy päivä päivältä enemmän.

Koirapoika pääsi eilen muuallekin kuin kasvimaalle, kun ystävä pyysi lenkille. Eilen tulikin sitten yli kymmenen kilometriä lenkkeiltyä, kun tuonne kasvimaallekin on matkaa. Hyvin jaksaa vanhukset vielä kävellä, siis Koirapoika ja minä.

Taivaita on tietysti tullut kuvattua.

Nyt taitaa aurinko olla jokusen päivän piilossa. Ainakin tänään on. Mutta harmaa taivas on rentouttava.

Syyskuussa neulottua

Maijasta game of thrones - kynsikkäät

Seiskaveikasta game of thrones - sukat

Seiskaveikasta ranteenlämmittimet tallihommiin

Mieskintaat seiskaveikasta. Olipa hankalat. Tuskin mitään olen purkanut niin paljon. Neuloin jopa ensin kahta oikean käden kinnasta ennenkuin tajusin. Mutta valmista on.