torstai 29. huhtikuuta 2021

Avaruus

 

on aina kiehtonut minua. Yritin jopa lukea tähtitiedettä yliopistossa, mutta ei se ollutkaan muuta kuin laskemista. Tyydyn siis vain ihailemaan kauempaa.

Eilen sitten bongasin telkkarista tuon paljon pohditun Miki Liukkosen. Hän ei saanut minua niinkään innostumaan vaan haastateltavansa

Syksy Räsänen, joka on näitä omituisia suosikkejani, fyysikko, avaruustutkija, gootti ja outo.

 
Miki Liukkonen vaikuttaa ihan normaalilta. Jos hänen teoksiaan olisi pokkareina, voisin lukea, mutta näin ollen jää pimentoon. Tiesin kyllä, että Miki on kirjailija, mutta tämä tvjulkkisjuttu oli uutta. En kyllä aio laittaa katsottavien listalle, vaikka eilen oli ihan mielenkiintoista keskustelua.
---
(kuvat on siis telkkaruudusta otettuja)
 

Kun tuo tähtien välinen elämä jää StarWarsin ja Dyynin kaltaisten tietojen varaan jatkossakin, tyydyn katselemaan lähiavaruutta.

Ja, kun olen ruvennut jakelemaan mielipiteitäni, voinen sanoa sanasen myös kaupunkirakentamisesta. Säälin näitä tornitaloryppäissä asuvia ihmisiä. Onko mukavaa asua vaikkapa Kalasatamassa kolmennessa kerroksessa katselemassa ikkunoistaan naapuritalon seinää. Meillä kerrostalojen ylimpien kerrosten asukkaillahan ei ole valittamista. Eikä tällä alueella muutenkaan, kun on viiskytluvun lähiörakentamista, isot piha-alueet, paljon puita ja luontoa ympärillä. Mutta kait joku tykkää liikenteen melusta ja kaupungin sykkeestä.

 
Olisko kuitenkin Suomessa tilaa rakentaa väljemmin?
---
Ja lisää kyseenalaisia mielipiteitä, joista saa vapaasti olla erimieltäkin, jo on pakko:
Meillä on sitten hyvä pääministeri.
 

Siirrynpä normaalimpiin puheenaiheisiin eli kasvimaahan. Siinä on jokunen taimi istutettavaksi

ja siinä on runsaasti itämättömiä siemeniä. Tämä on minulle suuri mysteeri. Miksi joku itää ja joku ei ihan samoissa olosuhteissa.

Asumisesta vielä. Meillä on näitä kämppiä puolikerroksissa. Minä asun ulokkeessa ja varsinaisen talon ylempi kerros on puoli kerrosta ylöspäin. Heidän kissansa kyttäävät parvekkeelta kaikkea tekemistäni, kun keittiön ikkunaan ja toiseen olkkarin ikkunaan on suora näköyhteys heidän parvekkeeltaan. Minä taas voisin kytätä useammankin pervekkeen elämää, jos haluaisin. Pitäiskö hankkia uusi harrastus: kerrostalokyttääjä? Uusi harrastus voisi olla hyvä. Olen vaipunut johonkin saamattomaan apatiaan. Onneksi kohta alkaa toukokuu ja kävelyhaaste.

ps.

Omapäistä arkeilua -blogia en pääse lukemaan??? Tulee vain: osta tämä verkko-osoite??? En osta.



maanantai 26. huhtikuuta 2021

Miki Liukkonen...

...tyyppi, josta en tiedä mitään, mutta jota pidän silti mielenkiintoisena, miellyttävänä, ihmisenä, jonka mielipiteitä mieluusti kuuntelisin, ihmisenä, jonka kanssa kuvittelen olevani samalla aaltopituudella... 

Mitä tästä voisi sanoa? Olen jonkun/jonkin johdateltavissa - tietämättäni?  En silti taida viitsiä perehtyä kyseiseen henkilöön. Antaa olla mikä on. Ehkä ei kuitenkaan niin kiinnostava, että kannattaisi korjata mielikuvaani. Mutta silti ihmettelen.

Ihmettelen myös muita häilyvän luonteeni piirteitä, tällä hetkellä fyysisen kunnon ylläpitoa. Nyt on useita mielenkiintoisia liikuntaprojekteja meneillään, aluillaan, tuloillaan. Ja miten se aina on sitä samaa pakottamista. Ei, kuulkaa, minulle ikinä ole käynyt niin, että olisi pakko päästä lenkille, jumppaan, hikoilemaan. Aina käytän paljon energiaa keksiäkseni tekosyitä, että nyt ei voi. --- No, onhan tässä joku poikkeus. Kun jalkojeni ongelmakohtia operoitiin ja piti maata sohvalla, kaihosin ulospääsyä niin, että kipeää teki. Ja viime kesänä, kun pääsin liikkeelle vain särkylääkkeiden voimin, itkin sitä, etten enää koskaan voi juosta. Mutta nyt, kun ei ole mitään syytä, joka estäisi, into on kateissa ja katit hukassa.
---
Josko nyt sitten kuitenkin vain panen videon pyörimään ja aloitan viikon reippaasti. Sittenhän se on tehty ja loppupäivän voin ihastella, miten hieno ihminen olenkaan. Eikä sitten tänään tietenkään tarvitse tehdä mitään muuta.


Keväinen sunnuntaikuva.


torstai 22. huhtikuuta 2021

Bookish Connections - haaste

 

 Kirjathan ovat minulle tärkeitä, kirjojen lukeminen, kirjojen selailu, kirjojen omistaminen. Täydet kirjahyllyt hoitavat lapsuuteni traumaa. Joten päätin sitten osallistua tähänkin, vaikkei ihan ole minulle suunnattu. Saukkishan tämän taisi ensin tuoda ulottuvilleni. Kokeilen siis vastailla parhaan taitoni mukaan tässä ajankulukseni, kun pitäisi tarttua imuriin, vaikka mieli tekee vain olla näkemättä tuota karvamattoa, joka tasaisena peittää koko asunnon - ja nyt en puhu Koirapojasta.

 

Genre, johon et halua tarttua?

Olen aina sanonut, että elämänkeroja en lue, mutta silti hyllyssäni on kuusi elämänkertaa, jotka olen lukenut ja joista pidän: MichelAngelo, VincentVanGogh, HeikkiHarma, KimiRäikkönen, DomeKarukoski, JoonasSuotamo. Että siis luen elämänkertojakin, jos päähenkilö on kyllin mielenkiintoinen ja etenkin, jos kirjoittaja osaa kirjoittaa. 

En tykkää suorasta väkivallasta ja natsijuttuihin olen totaalisen kypsynyt. Sotamuistelot ei yleensäkään jaksa innostaa kovin paljon, eikä edes koko reaalimaailma. Olen fantasiaihminen. 

Kovin herttaiset rakkaustarinat ennalta arvattavine juonineen eivät myöskään ole ensi sijalla.

Mutta minähän tartun mihin vain kirjaan, jos joku sitä vahvasti suosittelee. Ja luen loppuun, tykkäsin tai en. Eihän mistään kirjasta voi sanoa, että se on huono tai että en siitä tykkää, ellen ole lukenut sitä. Ja vaikka olisin pettynyt johonkin kirjailijaan, voi uusi teos olla iloinen yllätys.

Kirjahyllysi kirja, jonka lukemattomuutta häpeät?

Kirjahyllyssäni on lukemattomia lukemattomia teoksia, mutta ei häpeän vaan ajan vähyyden takia. Omat kirjat on hankittu ihan luettaviksi, ei hävettäviksi. En edes ymmärrä, miksi maailmassa olisi teoksia, joita pitäisi väkisin lukea. En ole perillä uutuuksista, kun tykkään lukea kirjani pokkareina, mutta ns. vanha maailmankirjallisuus on tullut tutuksi, kun on tässä ollut kymmeniä vuosia lukuaikaa. Jos saan lahjaksi jotain, luen sen toki aina. Alastalon salissa on teos, joka on pitkään kiehtonut, kun sitä pidetään niin vaikeana. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan, mutta jos aikaa riittää, kuvittelen sen joskus lukevani. Olen myös ajatellut, että olisiko syytä lukea buddhalaisuudesta, koraanista ja muista mahdollisista uskonnoista. Olen Raamatun lukenut kolmesti läpi kannesta kanteen, joten pitäisikö tasapuolisuuden vuoksi lukea muitakin maailmanselityksiä. Raamattu ei tehnyt minusta uskovaa, joten tuskin nuo muutkaan siihen kykenisi, mutta ehkä ne auttaisi ymmärtämään paremmin muita ihmisiä.

 Pahin lukemiseen liittyvä tapasi?

Minulla oli tapana tyrkyttää rakastamiani kirjoja muille lainaan, mutta siitä tavasta olen päässyt eroon, enkä enää lainaa kuin lapsilleni. Kirjathan eivät useinkaan palanneet minulle. Poikani on kyllä myös huono palauttamaan, mutta ainahan voin kävellä hänen hyllylleen ja ottaa omani pois.

Kirjoja kohtelen hellästi, jokus jopa niin hellästi, ettei kukaan huomaa, että kirjaa on edes avattu.

Ehkä huonoin puoleni on se, että helposti ostelen uutta hyllyntäytettä vaikka entisetkin on lukematta. Tosin luen kyllä niitä vanhojakin välillä uudestaan kuten nyt noita Pakkasia ja Leoneja.

 Luetko takakannen?

Kyllä aika usein luen vaikka en anna sen paljon vaikuttaa. Legendaarinen takakansiteksti on


Tämä ei erityisemmin innostanut, mutta oli jokin pakettitarjous tyyliin viisi kirjaa kympillä, enkä löytänyt muuta täytettä. Kirja oli minulla kauan. Katselin sitä ajoittain, mutta tuo takakansiteksti oli jotenkin niin surkea, että ei innostanut. Jossain vaiheessa sitten aloin lukea ja olin heti myyty. On yksi lemppareitani. Sitten aloin painostaa tytärtäni. Hän pani tiukasti vastaan, mutta ajan mittaan sain hänet taipumaan. Ja kirja on hänenkin lemppareitaan. Sitten aloimme yhdessä pakottaa poikaani lukemaan. Se olikin pitkällinen operaatio, mutta onnistuimme lopulta saamaan hänet uskomaan, että kannattaa edes kokeilla takakansitekstistä huolimatta. Ja kirja on hänenkin lemppareitaan. Kirja on siis Neil Gaiman: Neverwhere - Maanalainen Lontoo.

Luen siis takakannet vähän varauksella.

 Kallein kirja kirjahyllyssäsi?

Kirjani ovat halpoja pokkareita yleensä tarjouksesta. Olisko itseostetuista Suuri Pohjolan Kasvio kallein vaikka sekin taisi olla joku tarjous. Lahjaksi saan joskus kauniita kirjoja, jotka ehkä on maksaneet enemmän, mutta ne on lahjoja.

Ostatko kirjoja käytettynä?

Antikka.net pelastaa, kun etsin jotain, jonka haluan. Pyykkituvan kierrätyshyllystä poimin joskus jotain. Ongelmani on se, että haluan pokkareita ja hyväkuntoisina. Kovakantisia kiertää enemmän.

----

Onneksi tämä ei ollut minulle sopiva juttu. Jos olisi ollut, olisi ehkä tullut pitkälti tekstiä. Mutta tämä toimi. Pitää unohtaa imuri tältä päivältä, mennä suihkuun ja Koirapojan kanssa ulos. Että ei mennyt hukkaan tämäkään päivä.

 

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Keväthuumaa

 

Keväthuumaa käskettiin hillitsemään, jottei korona taas ryöpsähtäisi.

Sammakot eivät ilmeisesti olleet kuunnelleet uutisia. Kävin melkoinen kurnutus purossa ja vesi vaahtosi, kun kutua tehtiin.

Minulla on nyt menossa huippusosiaalinen viikko, tapaan peräti kolme ystävää tällä viikolla eli enemmän kuin koko alkuvuonna.

Ulkona tietenkin kävellään ja kevättä ihaillaan. Minulla aurinkoihottuma puskee esille kuten aina keväisin. Mutta vaikea on olla ulkona ja piiloutua auringolta. Joten näillä mennään.

Aika paljon on ollut muitakin liikkujia, vaikka ihan tarkoituksella jätettiin viikonloppu väliin. Mutta sopivasti kiertelemällä pystyy löytämään myös paikkoja, joissa ei ole ketään.

Pelkkää luonnonrauhaa ei elämä kuitenkaan ole. Jokeri punkee läpi entisen työpaikkani

ja lähikirjastoa pannaan matalaksi, jotta tilalle saadaan seitsemänkerroksisia taloja.

Ja olihan se terassikausikin aloitettava heti, kun terassit aukenivat.

Enkä tietenkään malta olla ottamatta loistavia lintukuvia, kun sattuu tilanne tulemaan.



perjantai 16. huhtikuuta 2021

Mummo palasi kisaamaan

Pari vuotta sitten satuin huomaamaan valtakunnallisen kävelykilometrikisan. Ilmoittauduin mukaan kokeillakseni, miten toimii. Ja toimihan se. Lisäsi selvästi omaa kävelyäni, kun kisasin joidenkin nimimerkkien kanssa. Enhän, minä heistä tiennyt kuin nimimerkin, mutta silti oli kiva kokeilla pysynkö tahdissa vai putoanko kelkasta. Sattui vielä lapinvaellusviikot sille ajalle, joten automaattisesti tuli hyviä päivälukemia. Nyt HSL laittoi viestin, että kävelykisa on taas täällä, suurempana ja kauniimpana. Viimeksi se oli vain syksyllä. Nyt alkaa vappuna ja loppuu lokakuun lopussa. Minulla oli yhden hengen joukkue (siellä voi kisataan erisuuruisina joukkueina) nimellä Mummoilua ja nimimerkkini oli näppärästi Mummo. Yllättäin samat tiedot löytyivät edelleen ja jopa viimekertaiset tulokseni. Olen aika ylpeä tuosta sijoituksestani. Siellä oli sentään satoja osallistujia ja parhaat vetivät yli 50 kilometriä joka päivä. Voittoa on siis turha toivoa, mutta omalle terveydelle siitä ehkä jotain ropisee.

Tulkaa mukaan:

https://kavelykilometrikisa.fi/

Ja pyöräilijöille on oma https://www.kilometrikisa.fi/

Tässä vielä yhteenveto Mummon edellisistä tuloksista:

  • Kävelykilometrikisa 2019
  • Yksilösarjan sijoitus
    28
  • Kilometrit yhteensä
    596,2 km
  • Kävelypäivien keskiarvo
    47,00 pv/hlö
  • Kävelypäivät yhteensä
    47
  • Bensaa säästetty
    41 litraa
  • CO2 säästetty
    102 kg

Tuossa on keskimäärin 12½ kilometriä päivälle. Tuskin pääsen nyt edes lähelle tuota, kun aika on pitempi, eikä monen päivän patikkareissua ole luvassa, mutta jotain yritystä kuitenkin. Lisäksi nykyisestä kännysovelluksesta on vaikeampi kaivaa kilometrejä esiin, mutta suunnilleen... Tärkeintähän ei ole voitto vaan osallistuminen.

Kasvimaakäynnitkin on aloitettu. Jotain iloa on siitä, että syksyllä jaksoin kuokkia sieltä sun täältä

Mutta on myös alueita, joihin ei ole lapio vuosiin iskeytynyt. Niitä nyt sitten muokkaan. Teen penkkejä, joihin voin jotain laittaa kasvamaan. Koirapoika on jaksanut mukana, mutta ehkä pitäisi ruveta yksin käymään. Toisaalta Koirapoikaa voi käyttää tekosyynä, kun en viitsi olla tuntikausia. Töitähän riittäisi, mutta vapaaehtoista tämä on, eikä pakkotyömaa, vaihtelua elämään.


tiistai 13. huhtikuuta 2021

Suunnittelisinko?

 

Sammaleiset puunrungot ilahduttaa aina, hoitamaton metsä ja villi luonto. Ajoittain mietin, mitä vielä haluaisin, mitä tekisin, menisinkö. Ajoittain onneksi vain.

 
Lehtikaalit ja rohtosamettikukat eivät sitten malttaneet pysyä mullan alla. Laventeleilla onneksi on enemmän järkeä. Miten noiden roippanoiden kanssa pärjää. Liian vähän valoa ja liikaa lämpöä. Ehkä ne kuolee kohtapuoliin hoitoni toivottomuuteen.
---
Kasvimaatakin kävin eilen katsomassa. Iski stressi. Ei siitä kasvimaan hoidosta vaan siitä, että sinne oli ilmestynyt vierasta kamaa. Ei kait joku kuvittele muuttavansa minun palstalle? Lunastamattomia palstojahan jaetaan tähän aikaan. Piti kipittää tarkistamaan. On lasku maksettu, on! Nyt pitänee ruveta viljelypuuhiin, jos vaikka törmäisin tähän vierailijaan. Jos valtausyritykset jatkuu, pitää ottaa yhteyttä palstavastaavaan. Höh!


Aloitin Akaan kalistelusukat. Kyllästyin kantapään kohdalla ja päätin vain neuloa jämälankoja loppuun. Tuli sukat.

 
 Ostin uuden kirjan ihan vain yhden mallin takia. Malli sitten on varpaastavarteen. Meinas harmittaa kunnes tajusin, että ihan hyvin voin neuloa toisinpäin.  Saa nähdä tuleeko tehdyksi, mutta onpahan mahdollisuus.
---
Nyt peruutan espanjan kurssin, jolle joku aika sitten ilmoittauduin. Ei nyt jaksa kuitenkaan kursseilla.
 

Menemme Koirapojan kanssa aamupissalle - siis Koirapoika pissaa. Pitäkää muutkin kiva päivä.


sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Rakkaus on ruma sana...

...kaipaus soi kauniimpana
huutelee korvamatoni
---
Korvamato tarttui tuolta Suen blogista. Sus' pitää runotorstaita ja ilmoitti ensi viikon aiheeksi rakkauden. Runoilu ei ole minun heiniäni, mutta syöhän lehmätkin kerppuja, joten miksei Repukin runoilisi.


Muutakin outoa olen puuhastellut. Laitoin kasvatukseen laventelia, rohtosamettikukkaa ja lehtikaalia. Nyt jännitän nouseekohan mullasta jotain. Myöhemmin sitten kurpitsat, sekä jätti- että kesä-. Mutta niitähän kasvattelen vuosittain.


Täytin myös kansalaisvelvollisuuteni eli kannoin korteni laumasuojakekoon. Oireita ei ole toistaiseksi ollut minkäänlaisia. Kävin siellä, missä joku lapsi oli raivostunut vanhan vanhempansa vuoksi niin paljon, että poliisit piti kutsua paikalle. Tyttäreni pahoitteli, ettei hän ehtinyt riehumaan paikalle, kun minua pistettiin.


Laitoin muhimaan uuden urakan. Muistatte - tai ette - että minulla on Outi Pakkasen koko tuotanto, jota luen ilmestymisjärjestyksessä. No nyt on myös kaikki Donna Leonit. Aloitan nekin alusta jossain vaiheessa. Nyt luen Apteekkari Melchioria.


Sunnuntaikuvasta on lumet kadonneet, mutta ladunpohjat sinnittelevät edelleen.


Säitähän on taas piisannut, taloa ravistelevaa tuulta ja vaakasuorana piiskaavaa vesi- ja räntäsadetta. On se kiva, kun saa olla lämpimässä sisällä kuuntelemassa tuulen raivoa ja katsoa ikkunan läpi, miten taivas valuu maahan.

 
Ja jos joku on jaksanut tänne asti, ilmoitan, että se ken lähimmäksi osuu taas tasalukua 88,888 palkitaan jollain tavalla. Olisko jämälankavillasukat hyvä? Vai joku lyhyt lontoonkielinen dekkari? Tai ehkäpä lankaa minun loputtomista varastoistani? Toiveita saa esittää.


Postcrossing aina ilahduttaa :)

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Paasto on ohi

 

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös paasto. Kirjoja siis tilasin, lehtiä en. Punaviinin korkkasin jo perjantaina eli se paasto ei ihan loppuun kestänyt. Lankoja en ostanut, enkä taida vähään aikaan ostaa. Kun piti paaston aikana etsiä sopivia lankoja eri projekteihin, huomasin, että kaikkea löytyy, kun vain vähän soveltaa. Josko jatkaisin ostolakkoa määräämättömän ajan. Ja josko osallistujat kävisivät kertomassa lopputulemansa. Joitakin tuohon jo merkkasin, mutta niitäkin saa korjata.

---
Minun lähtötilanne 23 kg 152 g. Ja lopputulos 21 kg 909 g eli lankaa kulutin neuleisiin 1 kg 243 g.
 
Lankapaastossa mukana
  • TarjaK 
  • Saukkis 1 152 g
  • Tytti 893 g
  • Susanna ***
  • Anne 300 g
  • Iso Gnu 3 004 g
  • HPöllö
  • Sinisen sohvan emäntä 265 g
  • Liisa ***
  • Emilie +/-/?
  • Pirjo
  • Puikko, koukku ja ompelukone 802 g
  • Onneli Winter ***
 


Tuo minun huivini söi aika paljon lankaa eli on painava ja iso. Sain sen kuitenkin pöydällä taputeltua muotoonsa märkien pyyhkeiden välissä. Enköhän minä sitä jossain käytä. Pehmeähän se on, kun on bambia ja puuvillaa. Lankaa on vielä paljon jäljellä, joten voisin neuloa toisenkin, käyttökelpoisemman huivin. Toisaalta tämä on eka ikinä neulomani huivi, joten sen voisi myös jättää ainoaksi.


Sunnuntaikuva
Näyttää, että lumet olisi sulaneet. Onhan ne. Mutta poluilla on edelleen liukasta. Latujen pohjat kestää kauan. Kenkävalinnat on siis haasteellisia. Yritettiin eilen Koirapojan kanssa ilman nastoja mennä metsään. Ei onnistunut. Nastoilla siis aamulenkille.
---
Sellainen sivuhuomautus, että liikkuminen on työlästä. Olen harrastanut kotijumppaa, kun tilasin vuodeksi treenaakotona.com. Niillä on paljon, mistä valita ja useat ilmeisen tehokkaita eli purevat lihaksiin, joita ei ole aikoihin tullut käytettyä. Mukavahan se on huomata, että jossain piilossa on lihaksiakin.


perjantai 2. huhtikuuta 2021

Mieto ja minä

tykkäämme mänmmistä. Mämmi on vielä jäässä, mutta otan sen kohta sulamaan. Kermaakin on varattu. Siinä minun pääsiäisruuat. Muuten syön, mitä sattuu olemaan.

Pitkäperjantain aamu näyttää ihan valoisalta. Suklaamuniakin säästyi etävirpojilta, säästyi, kun en mummotettaville kaikkia antanut, eikä muita käynyt. Minullahan korona oireilee suklaahimona, minulla, joka en koskaan ole erityisemmin suklaasta tykännyt. On se vaarallinen virus.

Paasto päättyy kohta, joten paastoajat voi käydä kehumassa tuloksiaan, jotta löydetään palkittava. Minulta kului lankaa 1 234 g. Lisää kulutusta ei tule, kun lasken vain valmiit ja nyt on niin paljon alkuja, ettei mikään ehdi tässä valmistua. Huivi valmistui. Laitan kuvan kunhan ehdin sitä vähän kuositella.Yhtään en lankaa ostanut, enkä lehtiä eli niiltä osin paasto onnistui. Sen sijaan kirjoja tilasin kasakaupalla. Se lienee laskettava ostamiseksi. Tosin sunnuntainahan ei tarvinnut paastota. Punaviiniäkään en ole juonut. Eilen avasin joululahjaksi saamani mummo-oluen. Se oli punaista, mutta ei kuitenkaan punaviiniä. Eli katson hyvin onnistuneeni tavoitteissani. Vaikka voi olla, että jo tänään otan lasillisen punaviiniä...

Nyt herätän Koirapojan aamulenkille. Sen jälkeen jatkan siivousta. Olen ahkerasti taas järjestellyt ja kerännyt pölyä ja koirankarvoja koko viikon, mutta vielä riittää. Tänään saan tältä erää loppuun. Onneksi aina löytyy uutta sotkua, jos mieli tekee.