Hiukka häsläystä

On pukannut puuhastelua ja puuhastelu poikii aina lisää. Äsken just pyyhkäisin kukkaruukun lattialle, kun piti äkkiä siirtää verho pois ikkunan edestä, kun aurinko ei enää paista suoraa telkkariruutuun. Piti sitten suorittaa ylimääräinen imurin siirtely. Jotta imuriin pääsee käsiksi, pitää siirtää sen päältä pois pari pussillista pakastelaatikoita, jotka ovat tyhjentyneet marjoista, mutta joita ei vielä ole uusilla täytetty. Sitten pitää siirtää jokunen tyhjä kukkaruukku sivuun, jotta saa sen imurin ujutetuksi ulos. Sitten vedetään töpseli seinään, jotta hurina alkaa. Ja pitää toki venyttää imevä pää pitkäksi ja raahata vastaanhangoitteleva, nurkkauksiin takertuva kone rikospaikalle.Kun kaiken tämän tekee, voikin samantien imuroida koko kämpän. Näin ne päivät sujuu. Koko ajan on ikäänkuin touhua, mutta mitään muutosta ei näy.

Olen ehtinyt pyörähtää kasvimaallakin

ja ihailla taimirunsautta. Kaksi pussillista papuja laitoin itämään, yksi iti. Päätin kokeilla vaihteeksi herneitä. Raportoin, jos jotain tapahtuu.

Olen toki mummoillut, talutellut ponia, lämmittänyt pinaattilettuja mikrossa, pyyhkinyt alapäitä ja silitellyt yläpäitä, katsonut rajattomasti piirrettyjä. Katsoin viime yönä myös Nälkäpelin. Se on sitten hyvä.

Tyttärellä oli synttärit. Ihan omin käsin tein hänelle lahjan

ja toisenkin.

Omiin synttäreihin on vielä kuukausi aikaa, mutta minullekin jo lahjoja pukkaa koko ajan.

Vävyehdokas - vai sanotaanko avovävy, kun susiparina elävät? - väitteli tänään. 

Ja kohta alkaa Nälkäpelin toinen osa. Viime yönä ehdin nukkua vajaan neljä tuntia. Leffa loppuisi yhden maissa ja kahdeksalta pitäisi taas olla reippaana mummona paikalla.

Luuletteko, että jaksan leffan katsoa?

Ja vielä sellainen huomio, että kannattaisi kirjoittaa yhden lauseen ytimekkäitä postauksia. Ne herätttävät kommentoijien ajatukset ja saavat sormet kiitämään näppäimillä. Tahtoo vain tätä tekstiä pursuta. Kokeilen petrata.

Ai, niin! kun on kotiutumiset välillä viivästyneet, olen yösyöntiäkin harrastanut ja väitöksen jälkeen otin valtavan palan täytekakkua ja lasin kuoharia, kun en ollut ehtinyt aiemmin syömään.

Ruotuun palattu

Taas vain säällisiä syömisiä säälliseen aikaan.

Hyvää juhannusta

perinteisten ruusujen kera!

Syömiset ovat olleet juhlatunnelmissa etenkin, kun naapuri toi lämpimiä korvapuusteja ja saamistaan raparpereistä tekemäänsä simaa.

Aattoa vietin ystävien (ja monien tuntemattomien) kera Kivinokassa Dallapén ja HulahulaSuomen merkeissä.

Toki kokkokin kuului asiaan, mutta juhannustaiat jätin tekemättä.

Sen sijaan harrastin kyllä yösyöntiä kotiuduttuani --- ja -juontia myös. Punaviini, homejuustot ja ruissipsit olivat erinomaisia. Vähän itseäni ihmettelin, kun olin ostanut broilerigrillilenkkiä. Se oli uunissa kärvennettynä (grilliä en omista) aika mautonta, synnin maku puuttui. Jatkossa ostan kyllä jotain perinteistä tulikeppiä. Tyhmää sortua mässäykseen vähän vain sinnepäin. Kyllä sitä on täysillä mentävä, jos mennään.

Olen suklaatakin, tummaa, syönyt ja muutenkin holtitonta elämää viettänyt. Mutta kun taivaskin savuaa, niin miksen sauhuaisi minäkin.

Näihin kuviin

näihin tunnelmiin.

Kesäpäivänseisaus

Aurinkoisena aukesi aamu, aurinkoisena mutta hyytävän kylmänä. Pakkasin eilen kuntosalikamat valmiiksi, että riennän heti aamusta harrastamaan ruumiinkulttuuria. Tuli muutos suunnitelmiin. Mummotettavien äiti soitti illalla, että vanhempaa mummotettavaa rupesi kovasti surettamaan, kun pitää olla päivä yksin. Niinpä menen Koirapojan kanssa sinne, kunhan saan lusikoitua aamupuuroni. (Tulee muuten tiukkaa hilloa mustista viinimarjoista vähällä sokerilla - mutta kaikki syödään, mitä on tullut tehtyä.)

Ja syömisistä sen verran, että eilen söin seitsemän jälkeen (oikeastaan ihan yhdeksän jälkeen) väinämöisen palttoonnappeja, tuorejuustoa, tummaa suklaata ja kaakaota. Olin jopa tyytyväinen itseeni, kun en lisännyt kaakaoon konjakkia vaikka alunperin ajattelin lumumbaa. Iltasyömiseen oli toki hyvä syy. Tietenkin!

Mentiin mummotettavan kanssa katsomaan tyttäreni ratsastustuntia. Siihen reissuun meni kaikenkaikkiaan  kuusi tuntia, joten jäi syömiset väliin.

Nyt pitänee valmistautua päivään ja mennä leikkimään mummoa. Iltapäivällä tulee pari tuttua käymään, joten kuntoilut siirtyy johonkin tulevaisuuteen.

Nauttikaa valosta kuin viimeistä päivää!

Erilainen ruokapäivä

Aamulla: 

• aamukahvi lisukkeineen
• 10 pikkutomaattia
• uunissa kärvennettyjä tulisesti marinoituja hornetsiipiä
• marinoitua varhaiskaalia

Iltapäivällä:

• vettä 
• muutama popcorni
• kanahampurilainen
• jokunen ranskalainen
• cocista

Illalla ennen seitsemää:

• jälkiuunileipää
• floravoita
• ohuenohuita kalkkuleikkeitä
• muutama aamulta jäänyt hornetsiipi
• pari keitettyä kananmunaa
• rasvatonta maito

Illalla seitsemän jälkeen:

• jokunen taateli
• muutama pähkinä
• vichyä 

Jatkossa oletus on, että syön kuten noina aiempina normipäivinä ja raportoin vain poikkeuksista ja iltaseitsemän jälkeisistä syömisistä, jotka siis myös ovat nyt kesän aikana poikkeuksia.

Taivaanrannan tuijottaja

On ollut unenomaisen kauniita iltoja - vai onko ne öitä.

Yölaulajat ovat täyttäneet ilman musiikilla. Puistoviihtyjät eivät ole toistaiseksi tulleet riitelemään ulos vaikka on ollut leppeä ilma.

Olen seisoskellut parvekkeella ja seurannut, miten aurinko katoaa talon nurkan taa.

Olen aina ollut luontoriipuvainen, vuodenaikaihminen. Valoisuuden vaihtelu on aina ollut ihastuksen lähteeni.

Tänä vuonna alakulo hiipii mieleeni, kun kesäpäiväntasaus lähestyy ja aurinko aloittaa matkansa toiseen suuntaan, pois nurkan takaa, kunnes laskee suoraan kaupungin ylle.

Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin muutama sata kilometriä pohjoisempana. Kun muutin etelään, olin huumaantunut kasvillisuuden runsaudesta, rehevyydestä, mutta kaipasin valoisia kesäöitä. Enemmän kyllä kaipasin oikeita talvia, lunta, tähtiä, revontulia. 

Alkaakohan vanhuus kolkutella ovelle, kun nostalgoin jälleen.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?

Se merkki varhaisen on vanhuuden.

Miks käskyä en seuraa veren vietin,

vaan kansain kohtaloita huokailen?

Kyllä minä arvostan pitkiä syksyjä ja keväitä ja kuumaa loppukesää ja viihdyn täällä, missä olen. Mutta välillä pitää kaihoilla.

Sunnuntain syömiset

Vietin päivän ompelukoneen kanssa. Ja söin:

Aamulla: 

• aamukahvi lisukkeineen
• 10 pikkutomaattia
• aamupuuro mikrossa
• raejuustoa, raparperihyytelöä, oliiviöljyä

Iltapäivällä:

• vettä 
• kasvissosekeittoa
• kananmuna
• väinämöisen palttoonnappeja
• tuorejuustoa
• jokunen rypäle
• rasvatonta maitoa
• raparperihyytelöä
• rasvatonta vaniljajogua

Illalla ennen seitsemää:

• jälkiuunileipää
• floravoita 
• eilisiä kanan rintoja
• ohuenohuita kalkkuleikkeitä
• tuorekurkkua
• rasvatonta maitoa

Illalla seitsemän jälkeen:

• jokunen taateli
• vichyä 

Kukahan näitä jaksaa. Ja miten käy blogini, jos koko kesän joka päivä kirjaan ruokani? Auttaako, jos laitan ruokalista ihan pienellä?

Luettu ja syöty

Kohtaan 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

Sain tämän Susannalta. Oli elokuvaa parempi.

 Ja päivän syömiset:
Aamulla: 

• aamukahvi lisukkeineen
• 10 pikkutomaattia
• aamupuuro mikrossa
• raejuustoa, raparperihyytelöä, oliiviöljyä

Iltapäivällä:

• vettä 
• uunissa ylipaistettuja kanan rintaleikkeitä
• paistettuja paprikanloppuja
• marinoitua varhaiskaalia
• rasvatonta maitoa

Illalla ennen seitsemää:

• jälkiuunileipää
• floravoita
• ohuenohuita kalkkuleikkeitä
• tuorekurkkua
• rasvatonta maitoa
• jokunen taateli

Illalla seitsemän jälkeen:

• vichyä

SNY

Kevään viimeinen SNYpaketti kotiutui tänään. Paketissa oli pieniä apuvälineitä, kasvonaamio, kirja, lankaa ja sen huivin loppuohjeet. Huivi on nyt tauolla, mutta josko joskus sen vielä loppuun saisin. Lanka on ihanaa Fortissima Mexico Cotton Stretchiä. Tässä on niin ihanat värit, että eiköhän tästä kesän aikana sukat muotoudu. Vastaavanlaista on varastoissani yksi kerä erivärisenä. Josko siihenkin nyt intoutuisin iskemään. Kirja on "Luonnonvärien lankapaletti". Siinä on ohjeitakin, mutta ennenkaikkea vihjeitä ja inspiraationlähteitä, selailukirja.

Uskon, että näiltä sivuilta löytyy uutta innostusta.

SNYni oli BlueNun blogista Silmukat sekaisin. Kiitos sinulle mukavasta keväästä.

Kun lapsi nukkuu, se on kuin panisi rahaa pankkiin

Kun mummo nukkuu, niin onpahan poissa pahanteosta.

Kymmenen tuntia nukuin, pari kertaa havahduin, käänsin kylkeä ja nukahdin uudestaan. Untakin näin, mutta unohdin. Päivä oli jo käynnissä, kun heräsin, joten jätin kasvimaan väliin ja tein vain peruslenkin Koirapojan kera. 

Nyt on kaunis, lämmin päivä. Tervapääskyt liitelevät melkein pilvettömällä taivaalla. Niiden katselusta tulen aina hyvälle tuulelle. Voisin mennä johonkin merenrantaan nauttimaan kesästä ja polttamaan naamani, mutta menenkin kuntosalille, kunhan herään. Sen verran kauan olen itseni kanssa elänyt, että tiedän, että jos kerran jätän jonkin suunnitellun välistä, jätän toistekin ja pian on hyvät päätökset taas haudattu. 

Eihän minun tietenkään mieli tee mennä puurtamaan. Pakotettava on itseni. Koskaan minulle ei ole päässyt syntymään riippuvuutta liikuntaan. Lehtien palstoilla ihmiset hehkuttavat, miten on pakko päästä lenkille, ilman sitä ei voi elää. Olen joskus liikkunut paljonkin, mutta koskaan ei ole ollut tilannetta, etteikö hyvä tekosyy jättää liikunta väliin, olisi houkuttanut enemmän. Aina olen pakottanut itseni liikkeelle. Jälkikäteen toki on hyvä olo ja tunnen itseni hyväksi ihmiseksi ja sankariksi.

Possu oli kiltisti laittanut ruokalistansa näkyviin ja kyseli minunkin eilisiä syömisiä. Eilinen ei mennyt ihan putkeen, joten kumma kyllä en millään muista, mitä kaikkea söin. Laitan nyt jatkossa kaikki suupalat ylös samantien, jottei muisti pääse tekemään tepposia. Täydennän listaa illalla.

Aamulla: 

• 2 mukia vettä, muki maitokahvia, jokunen pilleri, hippunen merilevärouhetta oliiviöljylusikallisen kera (tämä toistuu joka aamu)
• 10 pikkutomaattia
• aamupuuro mikrossa: auringonkukan siemeniä, murskattuja pellavansiemeniä, kauralesettä, neljänviljanhiutaleita, maitoa (tämä on peruspuuroni)
• puuron seuraksi lautaselle: raejuustoa, raparperihyytelöä (pakko syödä noita raparpereja, kun niitä kerran kasvattaa), karpalojauhetta, oliiviöljyä

Kuntosalilla:

• vettä
• pieni pullo proteiinijuomaa: soijamaitoa, rasvatonta piimää, proteiinijauhetta (olen sitä joskus kaappiin ostanut ja parasta ennen päivä on mennyt, mutta eihän sitä kallista ainetta voi hukkaan heittää)

Iltapäivällä:

• vettä
• uudelleenlämmitetty nakkikasvismunakas (jämät löytyi yllättäin jääkaapin uumenista)
• marinoitua kesäkaalia (maku hyvä, haju paha, suosittelen silti)
• rasvatonta maitoa
• vihreää teetä, jotten ihan uuvahtais
• jokunen taateli teen seuraksi (yleensä syön palan tummaa suklaata, mutta ei pidä asettaa Possua kiusaukseen)

Illalla ennen seitsemää:

• pähkinöitä (aika paljon) 
• raparperihyytelöä
• rasvatonta vaniljajogua
• vettä

Illalla seitsemän jälkeen:

•  vettä

"Mikä tämä painon kyttäys jos ei terveysriskin vuoksi?"

Kysäisi Sus ja jatkoi vielä: "Hyvä olo ei ole luvuista kiinni". 

Jos aloitan lähestyä asiaa tuolta häntäpäästä eli luvuista. Minä tykkään mitata kaikenlaista. On askelmittari, sykemittari, verenpainemittari (sitä en kyllä käytä kuin ennen lääkäriaikaa, kun haluan todistaa, että kyllä se kotona oli ihan hyvä, se paine) ja tietenkin vaaka. Mittaaminen toimii kannustimena.

Terveysriskiähän tietenkin on. Tällä iällä jo pelkkä olemassaolo on terveysriski. Mutta kuntomittaukseni mukaan minulla on kohonnut sydänkohtauksen riski, johon muutaman kilon tiputus voisi auttaa. Painon nousuun taas liittyy todennäköisesti diabetes. Mutta epämääräinen tulevaisuuden tautikuva harvoin riittää motivoimaan muutokseen. Valitettavasti voi olla niin, että, kun asia konkretisoituu, muutoskaan ei enää auta. Konkreettisempi terveysriski liittyy liikuntakykyyn. Ympäristössä on useampikin ikäiseni tai nuorempi, joilla suuri massa on johtanut keppien kanssa köpöttelyyn. Mutta eihän nuo riskit näytä jaksavan minuakaan innostaa.

Ulkonäkö on toki sellainen, mihin törmää koko ajan. Kun on kuitenkin valtaosan elämästään ollut aika timmissä kuosissa, on vaikea hahmottaa levinnyttä olemustaan. Vaikeaa se on myös sillä tavalla, ettei sitä sisäistä vaikka sen näkee. Kun paino kohoaa hiljalleen, siihen ehtii tottua. Jos ykskaks iskettäisi lisätaakkaa kymmenen kiloa, sen huomaisi, mutta kun se tulee kymmenen vuoden aikana, sitä rupeaa pitämään normaalina.

Minulla ehkä suurin motivaattori on se, että lihon miehekkäästi eli kasvatan kaljamahaa vaikken edes kaljaa erityisemmin juo. Kun keskikehossa on kova, joustamaton pallo, se hankaloittaa elämää. Se on tiellä aina, kun yrittää kumartua vaikka kengännauhoja sitomaan. Vaatteet, jotka mahtuisivat vyötäröltä, ovat muuten järjettömän isoja. Housut ja hameet valuvat sen pallon alapuolelle. Pitäisi olla henkselit. Istuessa pallo on sylissä niin, ettei siihen muuta mahdu. Läppäri keikkuu polvien päällä, kun maha peittää reidet. Että kysymys pikemminkin kuuluu:

"Mikset sinä oikeasti pudota painoa?"

Taas on kasvimaalla puuhasteltu. Vietän siellä aika monta tuntia viikossa. Onhan se jollain tavalla mukavaa, mutta myös niin uuvuttavaa, että välillä, mietin, mitä järkeä koko hommassa on. Tänään ajattelin, että on se kait ihan normaalia, että olen väsynyt kaiken puuhastelun ja kuntoilun kanssa, mutta toisaalta mietin, että onkohan se sittenkään tervettä olla näin väsy. Nyt pitää joka tapauksessa olla paikallaan eli pusertaa neuletta valmiiksi. Laitan siis jonkun leffan pyörimään ja jumitun nojatuoliin. Illalla varmaan vielä pariksi tunniksi kasvimaalle. Tänään sitten muuta. Eilen olin vain kuntosalilla, mutta josko huomenna jo uimaankin.

Ulkona on ihana kesäpäivä, yksi stressin aihe. Kauniina kesäpäivinä pitäisi olla ulkona, eikä nyhjöttää telkkarin edessä. Koira vie kyllä ulos päivälläkin, mutta annan itselleni luvan sisäillä muuten, kun kuitenkin lapion varressa olen aamut.

Kuinkas sitten kävikään?

Satoihan meillä tänäänkin. Huomenna ei pitäisi. Menen kuitenkin aamulla kuntosalille enkä kasvimaalle. Pakkasin mukaan uimakamatkin, mutta ihottuman aste määrää, menenkö altaaseen. Haluaisin uida, mutta jos kutina on kohtuuton, tyydyn pelkkään kuntosaliin. Menen ohjatulle tunnille, jossa on ensin yhteinen lämmittely, sitten kuntosali ja lopuksi yhteinen venyttely. Sen venyttelyn takia menen tuollaiseen vaihtoehtoon.

Tänään tuli outo käänne muuhunkin kuin hallituselämään. Minunhan piti vain kasvattaa lihaksia ja antaa läskien olla, mutta jotenkin tulin haastaneeksi Possun laihdutuskimppaan. Ja kun Possu otti haasteen vastaan, niin se on miinus viisi kiloa kesän aikana eli puoli kiloa viikossa. Tavoitteen saavuttaminen vaatii sitten syömistenkin kyttäämistä. Lupasin näin ensi alkuun yrittää olla viisi päivää viikossa ilman herkkuja. Minullehan suklaa, karkit tai pulla ei ole ongelma, mutta punaviini on. Se on sitten raittiita viikkoja. Vaikeampaa on se, että lupasin ne viisi päivää olla mässäämättä iltaisin eli illalla vain marjoja, hedelmiä tai kasviksia. Näitä nyt siis ensi alkuun yritän. Katsotaan, miten jatkossa käy - ja pystynkö edes näihin.

Satoihan eilenkin

(osaan käsittämättömän määrän suomenkielisiä laulunsanoja, jotka junnaavat korvamatoina päivästä toiseen, vanhoja levyjä aina, nykyisin en paljon musiikkia kuuntele, töissäollessa soi radiorock aina, pitäiskö kotiin hankkia radio? haluanko taustameteliä? enpä taida haluta, mutta pitäiskö ihan yleissivistyksen vuoksi? onneksi nyt ei ole valuuttaa, joten vastauksen voi siirtää tulevaisuuteen)

Ja satoi tänäänkin. Eilen kävin kyllä kuntoilemassa, mutta tänään ajattelin viettää kotipäivän. Suunnittelin jopa pyykkäämistä, mutta onneksi pyykkituvalla ei ollut vapaita vuoroja. Jonain päivänä on kyllä pakko pyykätä, mutta kun etukäteen on hyvin vaikea tietää, milloin moinen homma huvittaa, en kovin usein viitsi varata vuoroa valmiiksi. Ehkä kaivan kankaita esiin ja suunnittelen ompelevani jotain.

Sade näyttäisi loppuvan (kuva on kyllä toissapäivän iltapuolelta), joten olisi mahdollista tehdä jotain ulkonakin.

Kurpitsat ja kesäkurpitsat (tuo täplikkyys johtuu siitepölystä) rehottavat parvekkeella siihen tyyliin, että viihtyisivät isommissa ympyröissäkin. Niitä varten olisi jo valmista penkkiäkin, mutta ehkä jätän senkin homman huomiseen. On nimittäin taas joku allerginen reaktio eli kutinaa siellä sun täällä. Epäterveet elämäntavat kostautuvat. Rupean siis hetkellisesti kunnialliseksi ihmiseksi. Antaisinkohan itselleni luvan lohduttautua shoppailemalla jonkun mallilehden? - ehkäpä tyydyn kaivelemaan kaavoja vanhoista varastoista. Toisaalta ongelma ratkeaa itsestään, kun vain tarpeeksi kauan viivyn tässä koneen ääressä. Tulee ilta ja yö ja päivä on mennyt.

Ei mitään stressiä haasteista...

...mutta luin nyt vähän helpompia kirjoja.

Haasteen kohtaan 6. Kirjassa on monta kertojaa. Tämä on niitä lukemattomia lahjakirjoja. Tarina jäi kesken, mutta en aio hankkia lisäosia.

Melko itsestään selvästi kohtaan 24. Kirjassa selvitetään rikos. Tämä oli ihan kiva. Pakkasen Anna Laine kirjat ovat minusta hänen parasta tuotantoaan.

Tämähän sopii loistavasti kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta". Suolistobakteerit ovat meidän kaikkien elämää. Luin viime yönä, kun olin mummoilemassa ja oma kirjani lopahti. Tämä on uudenlaista lastenkirjallisuutta, jonka tyttäreni osti joululahjaksi kummitytölleen eli vanhemmalle mummotettavalle. Hyvä kirja. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Kasvimaalla kävin. Avomaankurkut istutin. Näyttää aika onnettomalta. Eivät ole Possulta saatuja siemeniä vaan jotain vanhoja pussin pohjia. Possun kurkut säästin ensi vuoteen, jolloin kuvittelen kasvimaan olevan paremmassa kuosissa.

Nyt on kiire. Hierojani järjesti yksityisleffanäytöksen kotonaan. On juostava.

Onko erakoituminen hengenvaarallista?

Sosiaalinen elämä tahtoo hiipua. Ihmiset hajaantuvat eri puolille ja minä olen erittäin hyvä ottamaan itseeni, jos yhteydenotot ei tuota tulosta, jos kerrasta toiseen "en ehdi nyt" tai "ilmoittelen, kun käy" tai "säästän nyt matkoihini, joten se viisi euroa edestakaiseen bussikyytiin on liikaa" eikä koskaan tule vastaehdotusta, niin saattaa olla, että jätän ehkä sikseen. Olenhan minä erakoitumiseen taipuvainen muutenkin. Kasvimaakäyntinikin yritän ajoittaa niin, etten kehenkään - tai oikeastaan vain pariin naapuriin - törmäisi. Heräsin tänään viideltä ja mietin, olisko sopiva aika käydä viemässä parvekkeelta ylikasvaneita taimia omille paikoilleen, kun nyt siellä ei olisi ketään.. En vienyt. Jatkoin unia. Tänään on kyllä mummoilupäivä, joten en muutenkaan päivällä pääsisi. Pakko kait sinne on joskus mennä ihmisten aikaankin. Ja ehkä minä johonkuhun joskus otan yhteyttä. Yksi ystävä sanoi, että kaikki ovat tottuneet siihen, että minä keksin ja järjestän ja kutsun ihmisiä. Ehkä näin on ollut. Nyt en enää jaksa, viitsi. Mutta joskus mietin, pitäisikö sitä ihmisenolla sosiaalinen?

Eilen koneet pörräsivät taivaalla. Vähän niitä parvekkeelt katselin. Ny on ensimmäinen niin lämmin aamu, että pidän parvekkeen ovea auki. Hävittäjien jylinä on vaiennut. Linnut laulavat. Ja jostain lannan haju tunkeutuu nenään.  Liekö joku ahkera naapuri lannoittanut kukkakasvustoja.

Sateiset päivät olen käyttänyt hyväksi kuntoilemalla. Teetin sen kuntosaliohjelman ja olen pari kertaa käynyt kokeilemassa. Tuntuu rankalta. Hikoilen. Muutun tomaatinpunaiseksi. Vapisuttaa. Jalat meinaa pettää alta. Olen varma, että näännyn. Ihme kyllä, lihakset ei ole pahemmin kipeytyneet. Auttaneeko se tunnin uinti päälle vai höyrysauna vai treenaanko vain niitä lihaksia, joita muutenkin käytän. Yleensä jossain on tuntunut, kun tauon jälkeen menen salille. Mutta jatkan nyt sitkeästi tällä ohjelmalla. Olenhan minä väsynyt toki tuon puurtamisen jälkeen.

Nyt on oikea kesä. Pihlajat kukkii. Vielä ei kuitenkaan ole niin lämmin, että aamukahvi parvekkeella houkuttaisi.

Illalla kuitenkin kuutamoa talon nurkan takaa kurkin

samalla, kun aurinko laskeutui toisen nurkan taa.