Aivan poikki

Hyvin ja pitkään nukuin, kun taas pimensin makkarin, laitoin parvekkeen oven raolleen ja nappasin allergialääkkeen. En edes unia muista. Vähän havahduin, kun työlliset naapurit kuljettivat hissiä ylös ja alas töihin mennessään. Pari päivää sitten heräsin sellaiseen uneen, että teki mieli kirjoittaa se ylös. Minulla on pieni muistikirja (!) sängyn vieressä laatikossa siltä varalta, että olisi tarve. Kovin harvoin siihen kirjoittelen vaikka välillä päätän ruveta seuraamaan unennäköäni. Tahti on noin kerran vuodessa. Kun sitten taas heräsin kirjoittamaan, lueskelin huvikseni aiempia.  Yllätyin. Kaikissa unissa jäin yksin, ulkopuoliseksi, kun muilla oli yhdessä hauskaa. Taitaa olla jotain ongelmia minulla.

Voi olla, että minulla on muutakin ongelmaa kuin päänsisäiset ajatukset. Olen nimittäin kovin usein aivan naatti. Nytkin kävin vain reilun tunnin kasvimaalla ja tuntui, etten jaksa tänään mitään muuta. Aamukahvi toki auttoi ja paikallaan istuminen. Eilen kävin teettämässä kuntosaliohjelman ja meinasin lähteä tänään aloittamaan. Nyt voisin lähteäkin, mutta ehkä valitsen mummotettavan ratsastustunnin kuvaamisen, kun poikani soitti, että voisin käydä katsomassa ja puhumassa hevosista.

Maanantaina kävin tyttäreni kanssa katsomassa hänen (ja myös veljensä) entisen matikanopen issikkaa. Me ratsastettiin samassa ryhmässä joskus kauan sitten. Silloin, kun me kaikki vasta aloiteltiin ratsastusta. Minä olen lopettanut, mutta tällä opella on oma issikka ja hän käy usein myös Islannissa ratsastamassa.

Oli mukava päivä vaikka edellisestä kerrasta on aikaa. Hyvien ystävien kanssa on aina samalla aaltopituudella.

Mukavaa on sekin, että olen jo hyväksynyt, etten enää nouse hevosen selkään. Muutama vuosi sitten vielä tuli kova kaipuu ratsastamaan. Nyt riittää, kun saa taputella heppoja.

Oli mukava tallin ympäristö, kaunis ilma ja hyvää seuraa eli onnistunut reissu.

Annoin samalla tyttärelleni uudet ajohanskat, jotka tein synttärilahjaksi.

Synttärit on vasta kuun lopussa, mutta kun nämä oli valmiit, ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus. Ja hyvä että annoin. Hän tilasi talveksi samanlaiset pitemmillä sormilla.

Mielettömiä määriä ovat nuo paastolaiset lankoja kuluttaneet kolmessa kuukaudessa, paras lähes kymmenen kiloa. En minä moiseen kykenisi, mutta eiköhän taas ensi vuonna paastota.