Joulukuussa tehtyjä ja lankakatsaus

 

Pandasukat nuoremmalle mummotettavalle.

Kynsikkäitä tilauksesta.

Kaulaliina vävypojalle.

Squid game sukat tutulle.

Aaltosukat kälylle

Sitten katsaus vuoden 2021 lankaelämään:

Vuoden aikana kulutin lankaa neulomalla 5 kg 275 g ja siitä syntyi

• 25 paria sukkia 
• 3 paria tossuja
• 2 paria säärystimiä
  
• 5 paria kintaita
• 2 paria kynsikkäitä 
• 1 pari sormikkaita
  
• 1 pipo
• 1 huivi
• 1 kaulaliina
• 2 koiran ranneketta

Mutta vaikka lankaa kului, sitä myös tuli. Tammikuussa aloitin lankapaaston, mutta syyskuussa paasto loppui ja vielä oli vuotta jäljellä, joten lopputulos oli

• Lankoja 1.1.2020
• 23 kg 852 g
• Lankoja 31.12.2021
• 25 kg 057 g

Ehkä sitä voisi taas pitää lankapaastoa.

 

Tapani ilman ajelua

 

Sieltä se aurinko taas nousee. 

Ja toisaalla kuunpuolikas viihtyy taivaalla.

Lintuparvi laskeutui hetkeksi lepäämään.

Lintuparvia on riittänyt valoisaan aikaan ylettömästi. Rastaita ovat, räksiä enimmäkseen. Nyt ei tartte arvailla.

---

Joulunahan saadaan lahjoja. Minä sain  tietenkin suklaata, punaviiniä, norsuja

ja paljon kirjoja. Nuo Rileyt ostin itse itselleni, koska  lahjojen saanti pitää turvata.

 

Itse tämänkin hankin, koska listat vain on niiin hienoja!

Ja aina on hyvä olla joku ämpärilistakin. 

Pukki muisti myös toiveeni yhdenleivänpaahtimesta. Nyt paahtuu.

---

Mutta parhaat lahjat tuli mummotettavilta

Nuorempi oli nämä valinnut todeten "Näistä mummo varmaan tykkää." Ja mummo tykkää. Värikin on niin sopiva.

Vanhempi sitten antoi itse maalaamansa taulun. Hänessä on taiteellisuutta.

Joulupäivänä oli herkkiä värejä taivaalla

ja illalla väriloistoa. 

---

Käytiin illalla leffassakin Matrix katsomassa poikani kanssa. Muut eivät päässeet mukaan, kun potivat tai olivat karanteenissa, eikä mekään tungettu sinne keskelle, missä oli meidän paikat vaan pidettiin etäisyyttä ja istuttiin reunalla. Lähes täysi teatteri maskittomia, karkkia mässyttäviä ihmisiä. Huolettomia ovat kanssaeläjät. Leffa oli ok.

Hyvää Joulua itsekullekin säädylle!

 

Meillä on nyt talvi, mikä on kivaa.

Koirapoika ei meinannut uskaltaa parvekkeelle, kun siellä oli niin valkoista, mutta kovasti rohkaisemalla uskaltautui.

Pukkikin pyrki sisälle, ei tosin tänne vaan mummotettavien kotiin.

Laskivat, talon väki siis. No, olihan meillä kaikilla naamiot - ja vähän väkeä, kun osa oli altistunut.

Piparitalo oli korvattu suklaatalolla.

 Kodikas takkatulikin oli.

Nyt on iltalenkit hoidettu. Koirapoika nukkuu. Minulla on tosi hyvää suklaanmakuista glögiä ja telkkarista tulee raskasta joulua, joten kivaa teillekin.

Luukku 24

  

Haarapääsky

Aamulla heräsimme virkistyneinä, söimme pikaisen aamupalan ja kävelimme viimeiset kilometrit kohti mammuttien leiriä. Oli ihana nähdä kaikkia tuttuja taas kerran.

Täällä olimme kaikki Nakurujärven rannalla kuuntelemassa kotoisten muuttajien laulua. Oli jouluaatto, vähän erilainen kuin yleensä. Oli tietenkin lahjoja, mutta ruuat olivat kovin erilaisia kuin yleensä. Grillissä kypsyi vuohenliha, kupissa oli matokea, keittobanaaneista tehtyä kastiketta ja leipänä oli ugali, maissijauhokakku. Kasviksina oli sukumawikin pinaatti ja lehtikaali. Kalaa oli tietenkin, sekä tilapiaa että omenaa. Omena on siis kala ei omena. Sen sijaan vesimelonit, ananakset ja avokadot olivat samanlaisia kuin kotona, tosin paljon paremman makuisia. Hedelmien lisäksi jälkiruokana oli mandazeja, paikallisia donitseja. Juomana oli tietenkin Tuskeria, paikallista olutta ja myös taikajuoma dawaa, sekoitus limea, ruokosokeria, hunajaa ja viskiä. Pullovettä tietenkin oli myös tarjolla sekä tuoreista hedelmistä puristettua mehua ja teetä ja kahvia. Eli hyvin syötiin.

Syömisen välissä tanssittiin, etenkin piiritansseja. Minä olin mammuttiperheen kanssa sisäpiirissä, mikä oli tietenkin suuri kunnia. 

Ilta oli lämmin ja musta, taivaalla lukemattomia vieraita tähtiä, joiden alle oli hyvä nukahtaa.

 ---

Huomenna taidan lentää kotiin  kaikesta ilmastoahdistuksesta ja omikronista huolimatta. Nyt ei innosta ajatus lähteä kävelemään takaisin. Mammutit palannevat aikanaan kotiinsa elleivät sitten jää Afrikkaan.

Kirjapisteet:

Saukkis 8

Possu 7

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

Anne 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 12

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Anne 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦 

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦 

Saukkis 🐦 

 

Kiitos kaikille osallistujille. Kirjakisan voittaja Saukkis valitsee ensin palkintopäiväkirjansa. Lintukisan palkintona oli tikkari. Sitä ei voi valita, vaan se tulee annettuna samassa paketissa Saukkikselle. Kun Saukkis on valinnut, papukaijakisan voittaja Pöllö voi valita jäljellejääneiden kolmen kirjan joukosta oman palkintonsa. Lopuille kahdelle keksin jossain välissä jotain, mutta nyt vain kivaa aattoa itsekullekin säädylle. Minä menen kylppäriin pesaisemaan keittiön pienen muovimaton, jolle Koirapoika yöllä kävi kusaisemassa, kun ei keksinyt muutakaan puuhaa herättyään aamuyöstä kesken unien.

Luukku 23

  

Flamingo

Viimeinen vaelluspäivä oli pitkä ja raskas. Matkasimme suuren hautavajoaman poikki tuntikausia. Afrikan polttava aurinko paistoi säälimättömästi. Varjoja ei ollut. Pohjoinen ihoni tarvitsi vaatetusta aurinkoa vastaan, joten hikoilin pitkähihaisissa ja pitkälahkeisissa vaatteissa lierihattu päässä. Oli pakko pitää lepotaukoja tiheään. En varmaan olisi selviytynyt ilman Modocia, joka kantoi kaikki tavaramme, teki ruuat ja auttoi minua hautavajoaman reunoilla. Päivästä jäi mieleen vain ajatus: "Siirrä jalkaa toisen eteen uudestaan ja uudestaan."

Vasta pimeän jälkeen saavuimme järven rantaan emmekä enää jaksaneet lähteä etsimään mammutteja. Leiriytyimme umpiväsyneinä jaksamatta edes ajatella syömistä tai yleensäkään mitään muuta kuin nukkumista.

Kirjapisteet:

Saukkis 8

Possu 7

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 12

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦 

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦 

Luukku 22

  

Kottarainen

Alettiin lähestyä määränpäätä, joten lisäsimme vauhtia. Oli mukava kulkea, kun maasto oli melko tasaista ja tuulen puolella oli vuoria ja metsää suojaamassa pahimmilta myrskyiltä. Sitäpaitsi sadekausi alkoi olla jo ohi. Ruoho hehkui kuitenkin vielä vihreänä ja lukemattomat kukat kukkivat kaikkialla. Apinanleipäpuita kohosi horisontissa tasangon laitamilla. Ohitimme useita kutojalintukoloniota. Meteli oli melkoinen, kun puissa roikkui kymmeniä taidokkaita pesiä, joiden asukkaat kiiruhtivat ruuanhaussa. Modoc kertoili hauskoja juttuja eläimistä joita näimme. Korppikotkia kaarteli taivaalla. Ilmeisesti joku oli tullut vaelluksensa päähän ja luonnon jätteidenhävitysryhmä hoiti tehtäväänsä.  Olin hämmästynyt Modocin loputtomasta tiedosta, mutta hän sanoi, että elämä täällä opetti kaikenlaista. Sitäpaitsi koska norsuilla suullisesti kerrottu perimätieto siirtyi matriarkalta toiselle ja samalla koko perheyhteisölle, on vuosisatojen aikana tietoa kertynyt paljon. Jokainen sukupolvi lisää uutta entisten tarinoiden päälle.

Päivä siis kului mukavasti kävellen ja kertomuksia kuunnellen. Leiriytyimme aikaisin, sillä loppumatka olisi vaativampi. Aamulla oli noustava ajoissa, jotta ehtisimme aatoksi perille.

Kirjapisteet:

Saukkis 8

Possu 6

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 11

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦 

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦 

Talvipäivänseisaus

 

Tässä sitä jälleen kerran ollaan. Maapallero pyörähtää uuteen aikaan, lähtee kipittämään kesää kohti. Voi palleroa, kiertää samaa kehää aina vain. Vaikka kehää kait me muutkin vaellamme vaikka luulemme aina eteenpäin kiiruhtavamme. Aika ja elämä ja kuolema. Kuka niitä ymmärtää.

Kuu kasvaa, pienenee, kasvaa, pienenee - ja niin minäkin. Tosin enimmäkseen kasvan, leveyssuunnassa. Sitähän voisi ajatella muutosta. Ajattelu noin ylipäänsä ei haittaisi --- kait?

Ruudun takaa, ruudun takaa elämää katsomme vain.

Tai parvekkeelta.

---

Vaikka käytiin me aamulenkillä kuitenkin, ihan siellä ulkona maailmassa. Oli pakkasta, lumetonta, pimeää.

ja minun aurinkoni laskee...

---

Huomaako, ettei minulla ole mitään sanomista? Ei kait.

Luukku 21

  

Käpytikka

Aamunuotiolla ihmettelin morsetusta metsässä, mutta Modoc sanoi, että se on vain ruokaa etsivä siivekäs, joka on liikkeellä heti aamusta. Ja siellähän se oli puussa nakuttamassa tahdikkaasti. Yllä levisi sinitaivas pilvettömänä. Ei ollut enää monta päivää jouluun. Oli talvipäivänseisaus, mutta näillä leveysasteillahan sillä ei ollut väliä. Täältä puuttuit valoisat kesäyöt, pimeät talvipäivät, eikä ollut pitkiä hämäriäkään. Alkoi melkein tulla koti-ikävä, kun ajattelin rauhallisia hämäränhyssyjä. Mutta leijonan karjunta savannilla karkoitti nopeasti kaihomielen. Olihan tämä ainutlaatuinen tilaisuus, kun sain vaeltaa ruohotasangolla norsun kanssa.

Päivän mittaan näimmekin useampia leijonia lepäilemässä rauhassa, kylläisinä akaasiapuiden alla samalla, kun gasellit, impalat ja muut ruohonsyöjät laidunsivat rauhassa. Kun peto ei ole metsästämässä, ei saaliseläinten kannata tuhlata voimia päämäärättömään säntäilyyn. Kun peto lähtee metsästämään, aktivoituvat saaliseläimetkin, aistit terästyvät ja ollaan valmiita juoksemaan henkensä edestä. Savannilla kohosi myös valtavia termiittikaupunkeja, mittavia rakennelmia.

Kun ihmeteltävää riitti, meni matkakin mukavasti kunnes aurinko taas katosi hetkessä ja koitti yö. Kaskaiden villin sirityksen myötä pystytettiin leiri ja kömmittiin nukkumaan.

Kirjapisteet:

Saukkis 8

Possu 5

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 10

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦

Luukku 20

  

Liro

Yön jälkeen matkamme jatkui kosteikkojen halki tuskin näkyvää polkua pitkin. Minä en olisi tietä löytänyt, mutta Modoc suunnisti erehtymättömästi. Tien oli kuulemma tallannut viiden meren kansa joskus satoja vuosia sitten. Tieto polusta oli siirtynyt sukupolvien ajan norsujen keskuudessa. Norsujen heimorakenne oli aina yhtä yllättävä. Vanhat naaraat johtivat laumaa, olivat kunnioitettuja ja hyödyllisiä lauman jäseniä, säilöivät tietoa ja jakoivat sitä nuoremmille. Ei tarvittu kirjoja, eikä nettiä. Tieto pysyi tallessa aivojen poimuissa.

Minä olen aina tykännyt soista, joten nautin näistä maisemista vaikka välillä kengät kastuivat. Afrikanruohopöllöjä vilahteli matkan varrella, mutta onneksi joenpysäyttäjiä (Mokele mbembe) ei näkynyt. Niitähän elää Afrikan soisilla alueilla. Ne ovat vaarallisia jopa virtahevoille, jotka on yleensä tunnettu Afrikan vaarallisimpina petoina. Meidän oli siis syytä olla varuillaan vaikka Modoc oli iso ja mahtava. Joenpysäyttäjä on dinosaurusta muistuttava lisko, jolla on yläleuassa yksi suuri hammas, jolla se voi raadella mitä vain. Emme siis pystyttäneet telttaa suoalueelle vaan kävelimme niin pitkään, että olimme päässeet savannille ja voimme leiriytyä akaasiapuun varjoon.

Kirjapisteet:

Saukkis 7

Possu 5

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 9

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦

Luukku 19

 

Naurulokki

 Aamulla heräsin pirteänä, iloisena, valmiina uuteen päivään. Olimme leiriytyneet illalla hyvissä ajoin ennen kuin toinen tuuli alkoi puhaltaa. Yleensähän täällä oli vallalla eteläinen ilman virtaus, mutta yöksi suunta kääntyi ja yötuuli oli joskus jopa vaarallinen. Teltassa oli kuitenkin turvallista kuunnella ulkona riehuvaa myrskyä. Aamulla kaikki oli ohi, ilma tyyntä ja leppoisan lämmintä. Istuimme pitkään nuotion ääressä aamupalastelemassa. Kävimme vielä uimassakin ennen kuin jatkoimme matkaa. Modoc kyllä vähän varoitteli, että jossain vaiheessa meille voi tulla kiire, mutta näin kauniina aamuna en jaksanut huolehtia tulevasta.

Kaunista säätä riitti koko päivän ja matka sujui yllättävän joutuisasti. Rauhallisen aamun jälkeen jaksoin kävellä pitkälle iltaan. Olisin varmaan jaksanut pitemmällekin, mutta Modoc sanoi, että edessä on sen verran hankalaa maastoa, ettei hän halua liikkua siellä pimeällä.

Kirjapisteet:

Saukkis 7

Possu 4 

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 8

Laiskiainen 6

Marika 5

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦

Toiveikkaasti tulevaisuuteen

 

Alkaa lahjahässäkkä lähennellä loppuaan. Rescuelapselle annoin Raskasta Joulua joululahjaksi, joten voin säästää sen varsinaisen lahjan synttäreiksi. Sain hyvin äkillisen päähänpiston, että ehkä en menekään omikronia hankkimaan sinne joulujuomaa nauttineeseen sydämensä kyllyydestä laulavaan kansanjoukkoon. Mamoilua, myönnän. Mutta, kun olen jo lähes kaksi vuotta olen erakoitunut, niin ehkä repäisen myöhemmin.

Eilen matkasin perheen eli lasten kanssa Turkuun, kun oli levinnyt tietoja, että Smaug on nähty siellä.

Oli hieno ilta. Kyllä Turussa osataan. Lavasteet ja puvustus huippua, näyttelijät myös.

Juon tässä aamukahvia tyytyväisenä. Uusi muki löytyikin ihan läheltä. Kävin Prismasta loisteputken ja siellä oli mukejakin. Yli 4 dl, halpa ja ihan ok ulkomuoto. Tähän ei ole syntynyt vielä kovin henkilökohtaista suhdetta, mutta hyvin pelaa.

Pakkasia on luvattu. Toistaiseksi linnuilla ei ole ollut kiire etelään, vaan ovat joutaneet ilahduttamaan ohilennoillaan isoissa parvissa. Mutta jos pakkanen kovin kiristyy, voipi parveilu näillä nurkilla vähentyä.

Pakkasennusteen varjolla ostin sitten Koirapojallekin palttoon. Se olikin iso operaatio. Ensin oli liian suuri, sitten liian pieni ja välikokoa varten jouduin menemään toiseen kauppaan. Onneksi eläinkauppojen myyjät ovat mukavia ja palutukset onnistuu. Joten nyt on. Elämäni ensimmäinen eläinvaatetusprojekti! En kannata puettuja koiria, mutta kun vanhusta palelee, niin minäkin taivun. Ja kuvan tunnelmasta huolimatta Koirapoika tykkää takistansa. Poseeraaminen vain nyppi. Vanhus on nyt antibioottikuurilla ja tänään aloitan pitkäaikaisen särkylääkityksenkin. Nyt voinen todeta, että kaikkeni olen tehnyt.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.