Tässä sitä jälleen kerran ollaan. Maapallero pyörähtää uuteen aikaan, lähtee kipittämään kesää kohti. Voi palleroa, kiertää samaa kehää aina vain. Vaikka kehää kait me muutkin vaellamme vaikka luulemme aina eteenpäin kiiruhtavamme. Aika ja elämä ja kuolema. Kuka niitä ymmärtää.
Kuu kasvaa, pienenee, kasvaa, pienenee - ja niin minäkin. Tosin enimmäkseen kasvan, leveyssuunnassa. Sitähän voisi ajatella muutosta. Ajattelu noin ylipäänsä ei haittaisi --- kait?
Ruudun takaa, ruudun takaa elämää katsomme vain.
Tai parvekkeelta.
---
Vaikka käytiin me aamulenkillä kuitenkin, ihan siellä ulkona maailmassa. Oli pakkasta, lumetonta, pimeää.
ja minun aurinkoni laskee...
---
Huomaako, ettei minulla ole mitään sanomista? Ei kait.
Tänään sitten hyvä Tuomas joulun tuopi. Tosin meille sen toi VR. Kiitos joulumuistamisesta.
VastaaPoistaSellastahan se on. Tähän on tyytyminen.
VastaaPoistaOn hienot maisemat sieltä parvekkeelta. Oli minullakin ennen, nyt huomaan että tässä asunnossa ei ole näkymiä, kuin toiseen kerrostaloon. Aurinko ei paista sisälle talvella, vaan kesällä kyllä kuumottaa.
Mut näillä mennään, toivoa pitää pitää yllä.
Kuu näkyy sentään tässäkin, aina kun näen koetan kuvata sitä.
Näin siinä kävi, että talvipäivä seisahti ja pallero käänsi kylkeään, sanoit sen niin hauskasti:) Hyvää joulua Sinulle ja koirapojallesi. Ulkona on taas vähän haipakka vai tuntuuko se vain kun välillä suvesi niin että lumikin melkein katosi. Ja hei eletään niin kauan kun päiviä riittää, välillä paremmin ja välillä vielä paremmin:)
VastaaPoistaKipakka ilma on vaikka kesään päin mennään.
VastaaPoista