Kun heräsin, oli jo kirkas aamu. Kuuntelin, mutta kuulin vain majatalon normaalit äänet. Päätin uskaltautua aamupalalle. Ei kait mitkään hirviöt uskalla käydä kimppuuni keskellä kirkasta päivää majatalon aamiaishuoneessa. Kävin suihkussa ja yritin oikoa ryppyisiä vaatteitani. Oli tietenkin nukkunut vaatteet päällä. Huolestuin samalla, sillä kaikki tavarani olivat edelleen siellä metsässä. Olikohan joku ne varastanut? Tai jos yöllä oli satanut? Miten ihmeessä minä nyt selviäisin. Onneksi luottokortti oli taskussa. Pidin sitä aina matkoilla housujen piilotaskussa juuri tällaisten tilanteiden varalta. Tai ehkä en juuri tällaisten, mutta ryöstöjen tai muiden sellaisten.
Kun pääsin portaat alas, näin pakatun rinkkani resepsuunin pöydän vieressä.
"Tämä on minun", parkaisin ja tempaisin rinkan selkääni. Majatalon isäntä vain nyökytteli ja osoitti aamiaishuoneeseen. Menin siis ensimmäisenä juomaan välttämättömän aamukahvini.
Kun astuin ovesta sisälle näin Modocin, mammuttien norsuystävän, viittoilevan pöydän vierestä.
"Vaikka emme ehkä ole ylimpiä ystäviä, täytyy myöntää, että kuvittelin toisenlaista vastaanottoa kuin se eilinen karkuunjuokseminen", naureskeli Modoc. "Kun et avannut oveasi, kävin pakkaamassa tavarasi ja toin ne tänne talteen. Syödäänkö nyt aamupala ensin ja katsotaan sitten, miten jatketaan."
Päivän mittaan sitten selvisi, että etsintämatkani oli kantautunut mammuttienkin korviin. Olin ilmeisesti herättänyt melkoisesti huomiota päivien mittaan. Mammutit olivat lähettäneet Modocin minua vastaan. Olin vähän nolona, mutta myös onnellinen matkaseurasta.
Kuljimme melkoisen matkan seuraavan majatalon luo. Vielä yksi yö majatalossa.
Kirjapisteet:
Papukaijat:
tipu on tiira.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirja on Donna Leonin Ylimpiä ystäviä.
VastaaPoistaKirja oikein, mutta lintu tarkemmin.
VastaaPoistakala-
VastaaPoistaLapintiira
VastaaPoistaSorry Sus'. Kalatiira se on.
VastaaPoista