Luukku 12

  

Kukko eli koiraskana

Heräsin vieraassa paikassa outoon kaikuvaan kiljuntaan. Oli pimeää. En muistanut, missä, miksi, milloin. Tunnustelin varovasti ympäristöäni. Pehmeä täkki, paksu tyyny, puhtaalle tuoksuvat lakanat.

"Jaaha. Jokos sitä heräillään. Hyvin on näköjään uni maistunut. Ollaan jo puolessa päivin. Vieras tulee nyt tuonne tuvan puolelle vähän syömään. Katsotaan, miten tästä jatketaan."

Ovi avautui. Silmiä kirvelevän kirkasta valoa tunki oven raosta huoneeseen. Ryppyinen naama hymyili. Koukkuiset sormet viittoivat. Eihän siinä auttanut kuin nousta ylös. Noustessani meinasin kompastua. Minulla oli päällä joku outo kaapu.

"Pesin kaikki vaatteesi, kun ne olivat niin likaisia", totesi akka. "Lainasin sitten tuota vanhaa yöpukua sinulle, kun sinun viimeinen toivomus ennen kuolemaa oli vain saada nukkua. Et jaksanut edes syödä, hädintuskin suihkussa käydä. Simahdit heti, kun pääsit sänkyyn, joten nyt lienee nälkä."

Oli nälkä. Tuvassa oli varsinainen herkkupöytä. Oli puuroa, tuoreita sämpylöitä, salaattia, juustoa, makkaraa, hedelmiä ja etenkin tuoretta kahvia. Iskin ruokaan kiinni miettimättä. Ihan sama, jos se oli myrkytettyä tai taiottua.

No, ei se ollut. Eikä mummo ollut noita, ihan vain tavallinen vanha mummo, joka asui yksin suuressa kartanossaan. Jäin sitten koko päiväksi taloon syömään ja nauttimaan. Illalla lämmitimme saunan. Kylvettiin yhdessä mummon kanssa. Ja sen jälkeen kömmin pehmeään sänkyyn puhtaiden lakanoiden väliin. Tällaisia noitia voisi tavata useamminkin.

Kirjapisteet:

Saukkis 4 

Laiskiainen 3

Possu 2 

Pöllö 1

Sus' 1

Marika 1

 Lintupisteet:

Marika 4

Laiskiainen 4

Saukkis 4

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦