Hyvin nukutun yön jälkeen, söin taas mahtavan aamiaisen, pukeuduin pestyihin vaatteisiini ja pakkasin rinkkani. Mummo teki minulle vielä eväät ja antoi lemmikkinsä oppaaksi alkumatkalle. Aurinko paistoi. Elämä hymyili. Mikäs tässä oli jatkaessa matkaa. Kivitasku kilautteli polun päässä kuin merkiksi, että tähän suuntaan.
Matka sujui rattoisasti rupatellen. Oppaani kertoili mummon elämästä, joka oli ollut täynnä matkoja ja seikkailuja ennen kuin mummo oli päättänyt asettua asumaan sukunsa vanhaan kartanoon. Sisarentyttö kävi joka viikko mummoa katsomassa. Oli sovittu, että aikanaan tyttö muutaisi mummon seuraksi, mutta toistaiseksi mummo pärjäsi ihan hyvin yksikseen. Isossa talossa riitti huoltamista niin, ettei aika tullut pitkäksi. Tottakai mummolla oli myös kasvimaa, pari kanaa ja vuohiakin. Ruokaa siis riitti omasta takaa. Silloin tällöin mummo kävi kaupungissa täydentämässä varastojaan, ennenkaikkea ostamassa uusia lankoja ikuisiin sukanneuleisiinsa.
Siinä kuunnellessa rupesin ajattelemaan, että olisi mukava itsekin elää noin.
Illansuussa saavuimme kylän laidalle. Oppaani kääntyi takaisin ja minä otin huoneen majatalosta. Olin päässyt ylellisen elämän makuun, eikä telttailu nyt houkuttanut.
Kirjapisteet:
Lintupisteet:
Papukaijat:
Kytömäki Anni : Kivitasku t. Possu
VastaaPoistaNaakkako se siinä.
VastaaPoistaArvaus, johon en usko itsekään…
VastaaPoistaMatka, Brandon Bays
Näillä kulmilla tuo lintu on kirkhakkinen
VastaaPoistaNaakkahan se ja kivitasku. Hyvä sellainen arvaus, johon ei usko itsekään. Ansaitsee papukaijan.
VastaaPoistaJa Marikallekin papukaija, kun niitä nyt parveilee täällä.
VastaaPoista