paastoni aloitus...
Kilo lankaa taas ilmaantui taas kotiini
ja kirjoja monesta lähteestä. Selityksenä on tietenkin se, että näiden kyllä piti tulla ennen paaston alkua - mutta onkohan se huono selitys. Yksi kirjapaketti on vieläkin postissa. Minähän kyllä lupasin vain olla tilaamatta lankoja ja kirjoja paaston aikana, en ottamatta vastaan aiemmin tilattuja. Mutta onhan tämä noloa.
Jotain hävittääkseni leivoin vanhaksi menneestä rahkasta sämpylöitä, jotka maustoin vanhaksi menneillä mausteseoksilla. Ihan hyviä niistä tuli. Hävikkiruoka on lemppariani.
Kävin eilen tapaamassa ystävääni Hyvinkäällä. Samalla koluttiin museoita. Kaupunginmuseossa oli Mäntymetsän varjossa eli Hyvinkään parantolasta kertova näyttely. Minähän en jaksa/viitsi lukea museotekstejä, joten tämän anti jäi vähän pintapuoliseksi.
Taidemuseossa oli Anu Tuomisen Tori. Siitä minä tykkäsin kovasti. Ihania värejä, kivan avara yleisnäkymä, hienoja kierrätystavaroita ja loistavat nimet teoksilla.
Käsitöiden tekijänä sitä aina ilahtuu, kun näkee, miten käsillätehtyä voi hyödyntää. Patalapputaideteos keittiön seinällä voisi olla kiva - tosin minulla ei ole yhtään virkattua tai neulottua patalappua.
Väri-iloa löytyi museon Taidelabrastakin, etenkin Yrjö Saarisen värinkäyttö on huikeaa.
---
Kaikenkaikkiaan piristävä reissu.
---
Ystäväni jumppakaverit olivat kyselleet tekisinkö heillekin samanlaiset sukat kuin ystävälläni on. Olipa helpottavaa, kun voi sanoa, että suunnittelija on kieltänyt hänen malleillaan tehtyjen sukkien myynnin. Helpottavaa, koska tuntuu, että neulomista riittää ihan tarpeeksi ilman tilaustöitä, siis tuntemattomien tilauksia. Sukkatehtaallani on nykyisin jonklaista jähmeyttä, jopa lakon aavistuksia.
---
ps.
Meinasi unohtua vielä yksi synnintunnustus:
Hukkasin Koirapojan kortisonireseptin. Jouduin soittamaan ja pyytämään, josko saisin uuden. Vastaanottohenkilö, jolle viestin jätin, antoi äänellään ymmärtää, mitä mieltä hän on moisista jutuista.