Aurinkoinen aamu

Outoja oireita elimistössä. Tässä kuuntelen ja odottelen, jos vaikka katoaisivat. Jollei, niin sitten tilaan ajan tohtorille. Siinä vaiheessa yleensä kaikki katoaa, eikä mitään vikaa löydy mistään. Käytän nyt oireita syynä lintsata kaiklta kursseilta, joita vielä on liikaa. Onneksi tämän viikon jälkeen alkaa työkkärissäkin loma.  Ei pitäisi haalia liikaa harrastuksia.

Koirapojalla alkoi ns. viimeinen mahdollisuus eli vielä kokeillaan yhtä lääkitystapaa. Toivottavasti se rupeaa toimimaan. Jokunen kuukausi yhteiseloa olisi vielä mukavaa. Ilman Koirapoikaa jäisivät nämä aamu-ulkoilut ja kauniisti hohtavat jäätiköt kokematta. Tuskinpa viitsisin lähteä ulos aikaisin aamulla. Hyvä, kun ylipäätänsä viitsisin mitään.

 

 Nyt kun olen diagnosoinut itseni sairaaksi, mutta ei vuodepotilaaksi, ajattelin ihan vain puuhastella siivoilua ja unohtaa neuleet (tosin iltapuolella varmaan taas tartun lankoihin). Olisi ehkä syytä myös vähän vetreyttää olemusta venyttelyn ja muun sellaisen voimin, koska osa oudoista oireista kyllä johtuu liiasta istumisesta huonoissa asennoissa. Ylipäänsä olisi taas syytä nousta täältä saamattomuuden suosta ihmisten ilmoille.

 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Menkää ulos kuuntelemaan, kun talitintit laulaa kevättä.