Suunnitelmaa pukkaa

 

Shoppailla pitää.

Ensin on siirrettävä rahaa tilille.

Keittiön kaapit on siivottava. 

Vaatteita on pestävä.

On pakattava.

Koko kämppä on putsattava vieraskuntoon. 

Kasveja pitää istuttaa.

Rikkaruohoja on kitkettävä.

Vai olisko kaikki vain -isiä?

Palvelutaloon on ainakin mentävä lukemaan.

Kirja on käytävä hakemassa kirjastosta.

Ensin pitää käydä suihkussa ja pukeutua. 

Aika kuluu.

Iskeekö kohta kiire?

Ulkona sataa, pilveilee.

Olenko maininnut koskaan, että minulla on näköaloja moneen suuntaan.

Ja kauniita maisemia kävellä.

Ja kameroita, joilla kuvata koko ajan.

Sadonkorjuu on hoidettu, raparperikiisseliä ja lipstikkakeittoa. Ennen syksyä ei varmaan tarvitse enää leikkiä sadonkorjuuta.

(enpäs osannutkaan laittaa tekstiä kuvien viereen)

Parit trikookaavut ompelin

ja harrastin nettishoppailua, kun halvalla sai. Kävi tuuri. Hiukan isot on, mutta parempi se kuin liian pienet.

 

Punkkeja on, mutta rokotus puuttuu edelleen. Pitäisi.

Mummo jatkaa suunnittelua ja toivottaa kivaa kesää kaikille. Huomennahan se alkaa, kesä.

---

Retkihaasteen kevätilta jäi nyt tekemättä ja leffat jymähti numeroon 68. Nyt ei ehdi, ei kykene. Mutta molempia jatketaan aikanaan. Kunhan akuutimmat on hoidettu.

Ammatti-ihminen kunnostautuu

 Suunnistin kasvimaalle, kun valko- ja viherviinimarjat kasvoivat parvekkeella turhan suuriksi. Olisi pitänyt aiemmin jo  viedä palstalle, mutta kun siellä ei kastelu vielä toimi ja maa oli rutikuivaa, päätin odottaa.

No, sateet tulivat.

---

 Jossain tuolla hyvinhoidettujen palstojen takana on minunkin työmaa. Sinne siis suuntasin. Olin jo aiemmin pedannut paikan pensaille eli siis kitkenyt, lannoittanut, peittänyt hesareilla, jotteivät rikkaruohot pääsisi kovin innokkaina kasvamaan taas.  Olin lukenut pensaiden istutusohjeet huolellisesti. Kaivoin tarpeeksi syvät kuopat, irroitin taimet varovasti ruukuista, asettelin paikalleen, peitin huolellisesti juurakon, taputtelin, levitin silppua ja lehtiä suojaksi. Hyvin tehty!

---

Siinä vielä kuopsuttelin muutakin aluetta ja jostain tuli ajatus, että tämä olisikin parempi paikka. Siispä iskin käteni taimiin, revin ne ylös ja mätkäsin takaisin ruukkuihin odottamaan, että uusi paikka olisi valmis. Taas kuopsuttelin - ja totesin, ettei tästä tule mitään, että se eka paikka on kuitenkin paras. Taimet taas ulos purkeista, vähän kuoppaa taas syvemmäksi ja mätkäisy sinnepäin. Eipä enää tullu noudatetuksi ohjeita. Kunhan nyt jotenkin siellä mullassa ovat. Taputin itseäni päähän ja lähdin pois. Siellä ovat. Kasvavat tai ovat kasvamatta. EVVK.

Yliopiston pellot kivasti sateessa höyrysivät.

Valkoista kukkaa riittää

ja monensävyistä vihreää.

Ennen sateita kevään ensimäiset kuumailmapallotkin kohosivat taivaalle.

Koska olen ammatti-ihminen muussakin kuin puutarhanhoidossa otin ompelukoneen esiin ja tekaisin yöpaidan koiran repimästä pussilakanasta. Huomasin sitten, että takaosassa on vielä jokunen kynnen tekemä reikä jäljellä, mutta pieniä, joten ei haittaa. 

---

Voipi olla, että tässä kesän mittaan joudun yöpymään muiden ihmisten kanssa samoissa tiloissa, joten yöpuku on paikallaan. Koirapoikaa ei haittaa vaikka nakuna nukun, mutta ihmisistä se voisi olla kiusallista. 

---

Ammattimaisuus näkyy tuosta epätasaisesta helmasta. Kun alhaalla oli jo valmiiksi päärme, mitä sitä purkamaan. Harvemmin kait kukaan yöpaidan helman tasaisuutta tutkii. Ja jos tutkii, niin onhan se kiva saada jotain tuloksiakin.

Tavoitteellista elämää

 

Olen ruvennut näköjään ikuistamaan kaikenlaisia sarjakuvia, liittyi ne aiheeseen tai ei. Tämän strippi pakottaa kysymään, mitä sinä olet ajatellut tehdä loppuelämäsi?  Minulla ei kyllä taida olla Wagneria kunnianhimoisempia tavoitteita. Pitäisköhän olla? Onhan minulla se ämpärilista, jonka olen luvannut aloittaa kunhan uusi vuosikymmen pyörähtää käyntiin. Siihen palaan, kun on aika. 

---

Leffoja olen katsonut, kuten lupasin. Välillä oli kyllä pakko mennä lyhyillä pätkillä. Ja tulee tässä myös aikoja, kun ei ole mahdollisuutta katsoa mitään. Mutta monenlaisia elokuvia olen nähnyt, osa ihan hyviäkin.

Pitkästä aikaa syntyi neule, ennen joulua aloitettu keinokuitupusero pidettäväksi retkillä mukana eli kevyt kapea, vähän tilaa vievä, kesään sopiva. Vielä olisi jotain isoja keskeneräisiä kesään sopivia. Ehkä nekin valmistuu joskus. Tähän tuli niin pieni pään reikä, ettei kauluksen teko onnistunut. Vähän jotain virkkasin, jottei näyttäisi niin onnettomalta.

Ulkona luonto rynnii. Parhaiten se näkyy kasvipalstallani, jossa vuohenputkiarmeija on vallannut kaiken. Olen vähän siellä yrittänyt jotain, mutta uuvun hetkessä. Kunto ei kestä. Pakkohan se kuitenkin on yrittää, kun en kerran ole valmis siitä luopumaan. Tässä vain on vaihteeksi kaikenlaista muutakin, mikä pitäisi viikossa hoitaa jonkinlaiseen kuosiin. Asioilla on tapana ruuhkautua, jos niitä siirtää tulevaisuuteen.

Kasvukausi on sisälläkin. Mandariinit (?- tai jotkin muut sitrushedelmät) yrittävät kasvaa ulos raameistaan. Niihin syntyy myös pitkiä, teräviä piikkejä. Joudun varmaan ennen talvea keksimään niille uuden paikan ja isompia ruukkujakin, jos jatkavat tuota vauhtia. Ovat toki ikkunalla normaalisti. Kuvausta varten siirsin pöydälle. Ikkuna vain ei tahdo riittää. Hyvähän se on, että kasvit viihtyvät. Tuolla on vielä yksi, jos toinenkin sitrustaimi odottamassa siirtoa ruukkuun. Olisi mentävä ruukkuostoksille joskus.

Näin söpö Koirapoika oli muuttaessaan luokseni kolmetoista vuotta sitten.

N-O-P-E-A-T S-A-N-A-T haaste

Repolainen haastoi minut avautumaan

 

Kukka - metsätähti

Jälkiruoka - tuoreet marjat

Kulkuneuvo - hevoskärryt, kun en enää uskalla ratsastaa

Unelmamatkakohde - Japani

Musiikkilaji - hevi tulee hevi tappaa

Keittiöväline - kahvinkeitin

Lempivaate - villasukat

Kosmetiikkatuote -  rasva

Lempikaupunki - Helsinki, koska koti, jossa viihdyn, on nyt täällä

Lempikirja - J.R.R.Tolkien: Taru sormusten herrasta

Juoma -  arkena vesi ja rasvaton maito, juhlissa punaviini

Tuoksu - vanilja

Iltarutiini - Koirapojan herättäminen, "mennään nukkumaan"

Jäätelö -  lakritsi

Flunssankarkoituskeino -  sipulimaito

Aamupala - iso muki kahvia baristalla ja kourallinen tabletteja

Huonekalu - kirjahylly

Vuodenaika - syksy

Juhlaruoka - perunakukko

 

Kuten vastauksista näkyy mummo ei ratsasta ihan kehityksen aallonharjalla, ei halua, haluaa olla reilusti vanha mummo. Olen tainnut ennenkin sotkeutua ikäkysymykseen, mutta ihmetellään taas kerran, miksi pitäisi kieltää olevansa vanha. Japanilainen kulttuuri kunnioittaa vanhuutta, vanha japanilainen kulttuuri. Nykyisinhän Japani haluaa olla etukenossa uuteen kehitykseen. Vaikka mitäpä minä Japanista tietäisin, ei faktoja vaan epämääräisiä mielikuvia joidenkin kirjojen perusteella.

---

Mitä mieltä olette satuihin ja taruihin perustuvasta maailmankuvasta?

---

Joskus todellisuus kohtaa tarinat. Olen kerran ollut Englannissa muutaman viikon. Se, mikä jäi päällimmäiseksi mieleen olivat uskomattoman hienot vanhat puut - ja myös hienot vanhat rakennukset, ihan kuten kirjoissa.

Pari päivää sitten lensin rähmälleni metsässä, kun oli seuraa enkä malttanut jalkoihini katsoa. Kengänkärki luisui koholla olevan juurakon alle ja minä otin sujuvasti koko vartalo kosketuksen tantereeseen. Mutta ei hätää. Kun on tehty lujista rakenneaineista, ainoa, mikä kärsi, oli oikean käden peukalo. Eikä sekään pahasti. Hyvin taipuu ja liikkuu vaikka vähän koskee ja turvottaa. Olisiko nyt kuitenkin aika perehtyä tasapainoharjoituksiin?

Koirapoika oli yötä harjoittelemassa hoitopaikassa, jos mummo vaikka tästä lähtee joku päivä reissuun. Oli outoa, mutta kohta Koirapoika palaa kotiin nukkumaan. Minä kyllä nukuin pitkään. Ilmeisesti herään aamuisin kyttäämään Koirapojan liikkeitä.

---

Haastan tässä lopuksi kaikki kävijät myös avautumaan. Ei se ole vaikeaa.

Hurmaava retki (19)

Kirsikkapuistosta jatkettiin Noroshiymaan.

Tämähän oli japani-intoilijalle tietenkin se hurmaava retki, rauhallinen keidas kerrostalojen keskellä. Hyvin katsetta rajaamalla siellä tuntee olevansa yksin keskellä kauneutta ja harmoniaa.

Siellä aukeaa polkuja kuljettavaksi,

portaita kiivettäväksi

 ja portteja, joiden läpi voi astua uuteen elämään.

Uutta sorsaelämää syntyi tuon jälkimmäisen portin päällä, jossa äiti hautoi

ja isä piti vahtia portin vieressä.

Taidokkaasti oli käytetty hiekkaa ja kiveä luomaan japanilaista henkeä.

Kasvien vihreys korostui kalliota vasten

Laitamilla oli niitä kirsikkapuitakin,

 jotka loivat väriä erisävyisiin vihreisiin.

Vesielementti löytyi myös

 

 ja pieni silta veden yli. Pääsin harrastamaan lätäkkökuvausta.

Autenttisuutta lisäsi vanha japanilainen nainen, joka istui penkillä ja nyökkäsi tervehdykseksi, kun kuljin ohi.

Kun jätimme puutarhan taaksemme, totesimme että

Roihuvuori on ottanut Japanin omakseen.

Leikkikentän viereinen rakennus on koristeltu studio Ghiblin elokuvien hahmoilla.

lämmin suositus Roihuvuoren japanilaiselle puutarhalle ja myös kirsikkapuistolle.