Mennyttä muistellen

 

On taas se aika vuodesta, kun pitää vilkaista taaksepäin. 

Vuoden viimeiseen aamuun herättiin reilun kahdeksan tunnin unien jälkeen. Ulkona on kaunista ja kylmää sisällä lämmintä ja sotkuista, joten eiköhän mennä asiaan eli katsotaan miltä vuosi 2023 näyttää.

 

Yhteenvetoa:

• lankaelämä tietenkin
• muutos vuoden aikana + 3 kg 927g eli tällä hetkellä lankaa on peräti 29 kg 298 g (on siinä, mistä ottaa)
  
• neuloen kulutin 4 kg 621 gja siitä tuli
• 29 paria sukkia 
• 3 paria kintaita
• 1 pari kämmekkäitä
• 2 paria conversetossujs
• 2 paria koiran villapaitoja 
• 2 intarsiatilkkua

• 100 lintua jäi ihan häneksi eli vain puolet tuli kokoon, en retkeillyt, enkä edes muistanut merkata kaikkia näkemiäni
  
• kirjoja luin 39 kpl, joka oli sivuina 11 451
  
• leffoja katsoin 47
  
• näyttelyjä katsoin 13
  
• teatterissa kävin 2 kertaa kesällä

• Kunnianhimoinen bingoni jäi ihan torsoksi. Ei pitäisi vuoden alussa kuvitella suuria.

 

Kuukausikatsaus:

• Tammikuu
• Vuosi vaihtui mukavasti, kun Koirapoika oli jo kuuro. Mutta pitihän sitä joidenkin paukutella sen verran jälkikäteen, että pelko palasi ja Koirapojan mahakin reistaili.
  
• Tein itselleni käsityöbingon. Ei se ihan onnistunut.
  
• Aloitin kuntoilun, joka jäi heti, kun selkä kipeytyi.
• Lupasin järjestellä kuvat heti samantien. Sitä kesti jopa kesäkuulle asti. Sen jälkeen on taas entisenlaista sotkua.
• Piti myös kuvata kallionäkymää. Ei sekään pitkälle kantanut.
• Kirjansidontakurssille osallistuin. Ostin tarvikkeita ja tein yhden muistikirjan.
• Kävin Ateneumissa.
• Innostuin aleista. Ostin kirjoja ja lankoja.
• Shiba vieraili, koska perheensä muutti ja uuteen sopeutuminen vei aikaa.
   
• Helmikuu
• Koirapojan antibiootti alkoi purra.
• Shiba vieraili.
  
• Liukkaus lyhensi lenkkejä. Kauniita talvipäiviäkin oli.
  
• Ostin taas kirjoja ja lankoja, moneenkin kertaan. Hankin mm. Alastalon salissa, joka on yhä kesken.
• Osallistuin intarsiakurssille.
• Kävin leffateatterissa.
• Kävin Hyvinkäällä näyttelyssä.
  
• Aloitin lankapaaston, jota varten piti tietenkin hankkia lisää lankaa ja kirjoja.
  

• Maaliskuu
• Koirapoika täytti 14 v.
• Shiba vieraili edelleen.
  
• Kesäaika alkoi.
• Oli kevätpäiväntasaus.
• Kävin taas leffateatterissa.
• Kävin Hamissa katsomassa pehmoisia.
• Kirjoja ostelin.
  
• Poika esitteli uutta autoaan ja vei minut Uutelaan.
   
• Huhtikuu
• Shiba vieraili edelleen.
• Koirapoika oli ok.
• Neuloin Chewbackalle sukat kokoa 51.
• Aloitin kasvimaahommat.
  
• Poikani vei minut Porkkalanniemelle.
• Shoppailin alesta puseroita.

• Toukokuu
• Munkkeja tietenkin paistoin, koska piti.
  
• Kasvimaalla ahkeroin.
• Kävin taas Hyvinkäällä.
• Olin uupunut koko ajan.
• Kävin terassilla kesän ensimmäisen ja viimeisen kerran.
  
• Juhlimme Koirapojan kanssa 14 yhteistä vuotta.
   
• Kesäkuu
• Taimikasvatuksia ikkunalla.
• Pengerrystä kasvimaalla.
  
• Parvekekahvit alkoivat.
• Salainen puutarha -näytelmä Suomenlinnassa.
• Uniapnealaitteen kävin hakemassa.
  

• Heinäkuu
• Synttärit vietin ihan vain kotiparvekkeella ja pojan luona grillaten.
  
• Synttärilahjaksi uusi pakastin.
• Dingo Hämeenlinnan kesäteatterissa.
• Se uusi pakastin alkoi heti täyttyä.
   
• Elokuu
• Avarsin elämääni neulejoogalla ja äänimaljoilla.
• Kävin jalkahoidossa.
• Tein kesäkurpitsahilloa.
• Korjasin satoa.
• Mummotettava juhli synttäreitä joten tein suklaakakun.
• Päästin Koirapojan vapaaksi sateenkaarelle juoksemaan.

• Syyskuu
• Ahdisti. 
• Oli ikävä.
• Mietin, teinkö oikein Koirapojan kohdalla.
• Kävelin ja kävelin ja kävelin.
• Kävin Hyvinkäällä.
• Kävin leffassa.
   
• Lokakuu
• Ostelin lankoja, kirjoja, joulukalentereita.
• Kävin Lohjansaaressa katsomassa Paavolan tammea.
• Kävin leffassa, kampaajalla ja valokuvanäyttelyssä.
• Raidejokeri aloitti liikennöidä.
• Kävin hammaslääkärissä.
• Ajoin raidejokerilla, kun sattui reitille.
• Hukkasin henkkarini ja hankin uudet.
• Mummotettavat juhlivat halloweenia näyttävästi.
   
• Marraskuu
• Aloitin siivousjoulukalenterin, koska taloon oli tulossa pentu.
• Kävin Hyvinkäällä ihanassa nukkekotinäyttelyssä.
• Kävin Rafael Wardin näyttelyssä hakemassa iloa ja elinvoimaa.
• Näin ekan ruokarobottini.
• Kävin kirjoittajaryhmän kanssa perinteisellä lounaalla.
• Satoi lunta.
   
• Joulukuu
• Matkustin junalla Ouluun, sieltä yöksi Kalajoelle poikani kyydissä ja aamulla Kannukseen, josta mukaan lähti Fizban.
• Availin kalentereja.
• Fizbanista oli paljon hupia ja tekemistä, mutta ulkoilut aika lyhyitä.
  
• Jouluna olin poikani luona sukujouluissa.
• Vieraita kävi, lähinnä Fizbania katsomassa.
• Hammaslääkäri poisti hampaan.
  

 

Fizban on talvikoira.

 

Vuoden viimeinen aurinko nousee pakkasaamuun. Minun pitänee mennä suihkuun. Nähdään ensi vuonna.

Uutisia

 Nythän tuolla sataa, joten kuva on vanha kuten uutisetkin.

---

Eka uutinen:

Kävin eilen hammaslääkärissä kiireellisten osastolla. Sinne jäi yksi hammas. Oli aivan ihana lääkäri, joka jaksoi rauhoitella ja odottaa, että puudutus todella toimi. Hän myös kertoi, mitä kannattaa tehdä - tai paremminkin jättää tekemättä - nyt kun alaleuassa on paljon tyhjää. Kolotuksetkin jäi sinne hammashoitolaan.

---

Toka uutinen:

Fizban oksensi aamulla. Ei kyllä ole muita ongelmia, mutta vähänhän minä olen tässä varpaillani. Oli eka ongelma Fizbanin kanssa.

 

Muuten tässä jännätään tulevaa eli miten selvitään uuden vuoden melskeestä ja sitten vielä hissiremontin melusta ja hankaluudesta.

---

Nyt vähän harmittaa, kun poistin kaikki vanhat tunnisteet. En tiedä, mikä älynväläys sekin oli.

Hyvää Joulua

 

 

itsekullekin säädylle.

On ollut vähän hektinen aika taas. Joulupuuronkin ehdin keittää vasta tänään. Hyvälle se maistui nytkin vaikka yleensä on aattoruokaa. Fizbankin sai teelusikallisen ja tykkäsi. Se syö nyt aika paljon muovimattoa. En usko, että tekee hyvää. Parempi ottaa riisipuuroa.

Eipä ole paljon tullut neulottua. Muutama lahjakin siirtyi hamaan tulevaisuuteen.

Sen sijaan uutta lankaa on tullut sekä kalentereista että tilattuna. Ei vähene varastoni tänä vuonna.

Kiitos ihanista korteista.

Sadetta, vesisadetta

 

Lumet ovat osittain sulaneet. Fizbanista se on ollut outoa. Ehti tottua siihen, että kaikkialla on lunta. Nyt on niin paljon ruohontupsuja, ettei niitä kaikkia ehdi edes maistella. Taluttajaa taas hämmästyttää, miten monet koirat jättävät jätteensä korjaamatta. Onneksi Fizban ei halua syödä kuin omia kakkojaan. Olen kyllä selittänyt, ettei niitäkään tartte, että minä kyllä hoidan. Eniten nyt ulkoillessa haittaa liukkaus. Ei pidä pikkukoiran tassut peilijäällä, eikä osaa hipsutella kuten mummo. Onneksi jäätä ei ole kaikkialla.

Aurinko oli mukava nähdä. Nyt ei näy mitään. Aika mustalta näyttää ulkona. Olen ajatellut tehdä pitempiä lenkkejä nyt, kun on lämpimämpää. Mutta miten se tuo aika kuluu. Pitää vaihteeksi taas siivota. Kummasti tuollainen pieni eläin saa sotkua aikaan. Eilen alkoi myös vierailujen sarja. Kaikki haluaa käydä juuri jouluviikolla pentua katsomassa.

Naapuri toi eilen aamulla kokonaisen pellillisen pullaa. Onneksi niitä vieraita käy. Enhän minä noita yksin saisi syödyksi.

Mummon sukkatehtaassa ei paljon uutta synny. Hankala neuloa koiranpentu sylissä, etenkin, kun pennun mielestä lankakin on syötävää. Joulukaktus päätti kukkia ja muistuttaa, että kohta pitäisi hoivata kukkiakin. Piti jo vuosi sitten, mutta jäi tekemättä, monet asiat jää. Josko ensi vuonna.

Lankajoulukalenterini on tyttäreltä toivottu jo toista vuotta. Sitä on niin kiva avata. Lopputulos on tietenkin se, että hukun lankoihin, mutta olkoon. Adventtikalenterista tuli muistikirja. En olekaan aikoihin niitä ostellut, joten hyvä, että sekin osio täydentyy.

Eiliseltä vieraalta sain joululahjaksi lukemista, ihan uusi outo kirjailija. Vaikuttaa kyllä suht mielenkiintoiselta. Pitää ottaa seuraavaksi käsittelyyn. Tosin neulomisen lisäksi lukeminenkin jää aika vähiin. Se Alastalo ei ole yhtään edistynyt, eikä oikein muukaan.

Sohvalle kiitos kortista ja kranssista.

Sumussa

 Aurinko yrittää puskea usvan läpi näkyviin.

Talvinen hämärä on kaunista.

Joku on ollut kalliolla liikkeellä. Tässä on aiempina talvina ollut aina polku, koska minä olen mennyt tästä koiralenkille säännöllisesti. Nyt pitäydyn muiden tekemillä poluilla. Niin on helpompaa.

Ihmiset säälivät Fizbania tuolla lumessa - ja paheksuvat minua, kun vien pienen pakkaseen.

Fizban ei paheksu.

Näyttäisi enemmän tykkäävän kuin kärsivän. Kaikenlaista risua ja heinää on maisteltava.

Minun aikahan menee edelleen sujuvasti kalentereita avaten, pissoja siivoten ja muka neuloen. Ilmoitin kyllä hyvissä ajoin ihmisille, että saattaa olla, ettei joululahjasukkia valmistu vaikka yritän. Mutta tuleehan uusia jouluja. Fizbanin kasvattajalle vein villasukat ja yllättäin hän totesikin tykkäävänsä villasukista. Ihminen, joka tykkää villasukista, ei voi olla huono ihminen.

Yhtenä päivänä leivoin pakastimeen vierasvaraa. Jotkut ovat uhanneet tulla katsomaan Fizbania.

Possulle iso kiitos tilhikortista. Hieno oli runokin. Kiva saada postia.

---

Nyt siirryn puurokalenterin pariin.

Aika kuluu itsestään

 

Vaikka pakkasta on vähän, ei voida pitkästi ulkoilla. Minun tekisi mieli kävellä enemmän, joten eiköhän aleta opetella yksinoloa. Sehän on niitä asioita, joihin on totuttava. Eilen oli pakko olla poissa pari tuntia. Fizbanista oli melkein pelottavaa, kun palasin kotiin. Tarkoitushan oli aloittaa pienissä erissä, mutta pakon edessä kävi näin. Nyt otetaan pieni pätkä joka päivä, jotta yksinolosta tulee normijuttu.

Viime yönä nukuin paljon. Fizban kyllä nukkuisi helposti kahdeksan tuntia, mutta minä herään aamuyöstä. Ja jos lähden liikkeelle, lähtee myös Fizban. On aika tylsää maata valveilla liikkumatta odottamassa, että uni palaisi. Mutta kannattaahan se kärsiä, jotta saa levätyksi.

Fizbanhan nukkuu paljon myös päivällä. Tuossa vaihtoi asentoa kunnes putosi sängystä. Ei herännyt koko aikana. Jäi sitten nukkumaan niin, että vain yläosa oli sängyssä. Hyvä, että nukkuu kunnolla kestää sitten paremmin kaiken uuden ja oudon. Edelleen pelkää hississä vaikka on sylissä. Voisi olla parempi, jos matkustaisi lattialla, mutta kun hississä on aina jotain, mitä voi vetää suuhun. Ei se kivien syöntikään ole hyväksi.

---

Vaihdan pikkuhiljaa kavattajan ruuasta samaan, millä edellisen ruokin. Uusi ruoka on selvästi paremmanmakuista, mutta pitää malttaa ottaa varovasti uusi käyttöön. Toistaiseksi maha on pysynyt kunnossa ja kakat tulee ulos, kunhan minä vain jaksan ravata pihalla tarpeeksi usein. Onneksi vielä hissi toimii.

---

Tänään ajattelin vähän siivoilla. Matot on lattialla. Niille on hyvä pissiä. Ne voi pyyhkiä märällä, mutta varmaan jossain välissä alkaa olla liikaa sotkua ja hajua ja pitää kerätä matot pyykkiin. Puhtaita en sitten viitsi ihan heti lattialle laittaa.

Puuroa olen kiltisti syönyt joka aamu, lakritsakalenteria avannut joskus, teekalenterista vasta yksi luukku on käytössä. Teetä taitaa nyt riittää jaettavaksikin. Sen sijaan lankakalenteria tekee mieli nyplätä etukäteenkin. Adventtina sain puseronneulontakalenterin. 

---

Josko nyt siihen siivoamismoodiin. Siitä voi tulla seikkailu, kun tuo pentu haluaa tietenkin osallistua.

Väliaikamerkki

 

Jonkin verran lunta ja pakkasta eli kait tätä voi ihan talveksi sanoa.

Ulkoiluni ovat hyvin lyhyitä, mutta niitä on usein. Pentua jänskättää edelleen kaikki, kävelevät ihmiset, kaukana kulkevat autot, lentävät linnut. Koiria ei ole nähty. Pitänee mennä kohta pitemmälle. Olisi niitä tulevia kavereitakin nähtävä. Vaikka usein käydään ulkona, ei satuta samaan aikaan kuin muut.

 

 Minähän neuloin pienen villapuseronkin etukäteen. Aika pienen onnistuin tekemään.

Pusero päällä pitäisi jaksaa pitemmällekin. Tosin pentu on oppinut, missä on koti. Sinne suuntaa juosten. Ulkoilu ei toistaiseksi ole lempijuttu.

Nukkuminen kyllä onnistuu. Pieniä, rajuja riehuntahetkiä ja pitkiä unia. Minun aikani vain kuluu johonkin ilman näkyvää tulosta. StarWarseja katson äänet täysillä, jotta pentu oppisi meteliin. Olisi kiva, jos ei tulisi niin ääniherkkää kuin edellinen.

Pennun nimi on siis Fizban kuten WeisHickmanin Kronikoissa yksi Krynnin jumalista. Naapurit totesi, että eipähän tartte taaskaan kuvitella muistavansa nimeä.

Olipa kerran maanantai

 

Aurinko paistoi. Pakkaslumi kimalteli. Mummo matkusti kohti auringonlaskua

sylissään kahdeksanviikkoinen pentu.

Matka oli pitkä. Pakko oli pennun valittaa kunnes uni voitti.

Kotiutuminen kävi kuitenkin nopeasti. Pitkien unien jälkeen jaksoi jo pitää toista korvaa pystyssä. Väsyneenä sekin lerpottaa.

Pakkasesta huolimatta aloitettiin ulkoilukin.

Välillä oli pakko poistua polulta katsomaan, mitä hangesta löytyisi. Suurimman osan ajasta tietenkin oli kuljettava tiukasti punaisten kenkien jäljessä, ettei vain eksyisi yksin suureen maailmaan.

Panta oli ärsyttävä.

Pienen elämä on kyllä paljon nukkumista. Ja jos ei nukuta, on purtava kaikkea, mihin hampaat vain yltää. Onneksi mummo oli varautunut ja siivonnut paljon pois.

---

Ruoka on maistunut. Fizban on rohkea lapsi. Hississä pelottaa vielä, mutta sisällä kaikki sujuu. Yöt on nukuttu hyvin - tai siis Fizban on nukkunut, minä olen stressannut ja valvonut. Vastuu pienestä elämänalusta painaa.

Lankajoulukalenterista olen avannut kaikki luukut. En malta olla avaamatta. Teejoulukalenteriin en ole vielä koskenut, puuroista muutaman syönyt ja jotain lakritsoistakin. Lakritsat on olleet pettymys. Peruslakua ohuella päällyksellä ei tunnu hintansa arvoiselta. Tuleehan ne varmaan joskus syödyksi.

 

 Sain ylläriadventtikalenterinkin ja sieltä aivan ihanaa lankaa. Kiitos paljon!

---

Nyt en tiedä, miten ehdin neuloa. Pentuhan nukkuu ja paljon puuhastelee omiaan (nyt hajottaa keittiön mattoa), mutta osaanko minä tehdä mitään. Mukavaa kuitenkin, kun on taas mies talossa.