Vaikka pakkasta on vähän, ei voida pitkästi ulkoilla. Minun tekisi mieli kävellä enemmän, joten eiköhän aleta opetella yksinoloa. Sehän on niitä asioita, joihin on totuttava. Eilen oli pakko olla poissa pari tuntia. Fizbanista oli melkein pelottavaa, kun palasin kotiin. Tarkoitushan oli aloittaa pienissä erissä, mutta pakon edessä kävi näin. Nyt otetaan pieni pätkä joka päivä, jotta yksinolosta tulee normijuttu.
Viime yönä nukuin paljon. Fizban kyllä nukkuisi helposti kahdeksan tuntia, mutta minä herään aamuyöstä. Ja jos lähden liikkeelle, lähtee myös Fizban. On aika tylsää maata valveilla liikkumatta odottamassa, että uni palaisi. Mutta kannattaahan se kärsiä, jotta saa levätyksi.
Fizbanhan nukkuu paljon myös päivällä. Tuossa vaihtoi asentoa kunnes putosi sängystä. Ei herännyt koko aikana. Jäi sitten nukkumaan niin, että vain yläosa oli sängyssä. Hyvä, että nukkuu kunnolla kestää sitten paremmin kaiken uuden ja oudon. Edelleen pelkää hississä vaikka on sylissä. Voisi olla parempi, jos matkustaisi lattialla, mutta kun hississä on aina jotain, mitä voi vetää suuhun. Ei se kivien syöntikään ole hyväksi.
---
Vaihdan pikkuhiljaa kavattajan ruuasta samaan, millä edellisen ruokin. Uusi ruoka on selvästi paremmanmakuista, mutta pitää malttaa ottaa varovasti uusi käyttöön. Toistaiseksi maha on pysynyt kunnossa ja kakat tulee ulos, kunhan minä vain jaksan ravata pihalla tarpeeksi usein. Onneksi vielä hissi toimii.
---
Tänään ajattelin vähän siivoilla. Matot on lattialla. Niille on hyvä pissiä. Ne voi pyyhkiä märällä, mutta varmaan jossain välissä alkaa olla liikaa sotkua ja hajua ja pitää kerätä matot pyykkiin. Puhtaita en sitten viitsi ihan heti lattialle laittaa.
Puuroa olen kiltisti syönyt joka aamu, lakritsakalenteria avannut joskus, teekalenterista vasta yksi luukku on käytössä. Teetä taitaa nyt riittää jaettavaksikin. Sen sijaan lankakalenteria tekee mieli nyplätä etukäteenkin. Adventtina sain puseronneulontakalenterin.
---
Josko nyt siihen siivoamismoodiin. Siitä voi tulla seikkailu, kun tuo pentu haluaa tietenkin osallistua.
Voi Fizban ja noita asentoja, joissa nukkuu. Uni saapuu niin yllättäen.
VastaaPoistaOn varmaan erikoista tuo pentuaika pitkästä aikaa!
On pieni ihme tuo koiranpentu ♥
VastaaPoistaRaportoit hauskasti sen nukkumisista kuvin ja sanoin.
Minulle ei enää oikein maistui suklaakalenterin anti joka päivä - hyvä näin - Laitan suklaan odottamaan ja syön kun taas tekee mieli.
Lankakalenteri! Voi mikä ihanuus 🎀
Hauskoja kuvia Fizbanin nukkumisesta. Kaikkeen uuteen on syytä totutella rauhassa vähitellen, on sitten kyse yksin olosta tai uudesta ruuasta. Mutta oppia ikä kaikki. Mukavaa viikon jatkoa sinulle ja Fizbanille.
VastaaPoistaMitähän unta Fizban katselee, kun vähitellen valuu lattialle saakka? Onneksi hänellä on hyvät unenlahjat, kun ei ole moksiskaan, vaikka putoaa sängystään.
VastaaPoistaFizban näkee usein unta, jalat vispaa ja suu mussuttaa.
VastaaPoista