Pyykkitupatonttu

 Onkos teillä pyykkitupatonttu? Se on sukua saunatontulle. Ennen vanhaanhan pyykit pestiin saunassa, mutta etenkin kaupunkien kerrostaloissa on nykyisin erillinen pyykkitupa. Toki sellainen oli historian hämärissä myös isoissa kartanoissa ja linnoissa. Niiden pyykkituvissa eli hyvin hienostunut pyykkitupatonttu. Kaikkihan linnoissa on hienostunutta. Mutta minä puhun tällaisesta arkisemmasta tontusta, sellaisesta tavallisen väen parissa viihtyvästä.

Kävin taas pyykkituvalla. Siellä kun on käytävä etenkin nyt, kun tuon kylppärissä majailevan pienen pesukoneen vesiliitäntä suihkuaa vettä pitkin seiniä. Olen sen verran tympääntynyt meidän huoltomieheen, etten viitsi kysyä, tulisko vääntämään ruuvin tiukemmalle. Menen mieluummin pyykkituvalle, jossa saan myös pyykit kuiviksi. Otan yleensä kirjan tai neuleen mukaan, ettei mene aikaa hukkaan. En viitsi kävellä välillä kotiin, kun pyykkituparakennus on muutaman talon takana, parisen pihan päässä.

Meidän pyykkituvalla on myös kirjojen kierrätyshylly, josta aikoinaan löysin myös vanhan Dyyni-sarjan. Se oli aikaan ennen nykyistä dyynibuumia. Olin etsiskellyt kirjaa kaikkialta pitemmän aikaa, mutta edes divareista sitä ei löytynyt. Olin lukenut sen nuoruuteni päivinä ja halusin lukea uudestaan. Sitten yhtenä pyykkipäivänä kaikki kolme osaa olivat siististi hyllyssä. Nyt ne ovat minun kirjahyllyssäni. En silloin vielä osannut tonttua epäillä. Olin vain iloisesti yllättynyt ja hämmästynyt hyvästä tuuristani. Mutta nyt tontun olemassolo on todistettu.

Jälleen kerran nuoruuteni kirja, jota olen etsiskellyt, odotti pyykkituvan kierrätyshyllyssä minua. Kiitän tuhannesti tonttua ja yritän olla vaatimatta lisää harvinaisia kirjoja, ettei tonttu suutu. Divareista sentään löytyy paljon kaikenlaista.

---

Olen sitkeästi (3 kertaa!!!) käynyt tutustu kuntosaliin kurssilla. Aamulla tuli mieleen, että pitäisi varmaan ostaa niitä kuntosalikäyntejä, jotta voisi kurssin jälkeenkin jatkaa saleilua. Muistin, että jotain tarjousta on näkynyt. Juu,on. Loppuu sunnuntaina. Ja nyt sitten nyppii, kun en eilen tajunnut ostaa. Ja eläkeläisalennusta ei saa netistä vaan pitää mennä paikalle. Menen siis tänään. Ja harmittaa, kun siihen menee reilu tunti aikaa. Vuosikortillahan matkustaa sujuvasti, mutta eikös olekin ajanhukkaa matkustaa vain ostamaan jotain. Sen verran alea kuitenkin saa, että käytän tänään kalliarvoista aikaani busseiluun, aikaa, jonka voisin käyttää vaikkapa palapelin tuijottamiseen.

Joku tuolla kehui, miten minulla riittää sinniä palapelin kanssa. Onhan se valmiiksi saatava. Olen yrittänyt taivastakin jo tehdä, mutta se vasta on hankalaa. Palat kiiltävät ikävästi, joten sävyjen hahmottaminen on vaikeaa. Ja kun väärän palan onnistuu, johonkin survomaan, jatko ei sitten toimi ollenkaan. Mutta jonain päivänä täällä on kokonainen palapeli - ellen ole hukannut paloja johonkin.

Teeleipää ja avokadoa

 

Tässä aamukahvimaisemani ääressä nautiskelen teeleipiä, joita eilen leivoin. Löytyi nimittäin ruokakaapista monta pussia vehnäjauhoja. Ei, en ole niitä hamstrannut. Olen niitä saanut. Ja kun en paljon nykyisin leivo, jauhoja on kertynyt. Tein sitten pellillisen teeleipiä vanhimmista jauhoista kera vanhojen kaurahiutaleiden. Niistä tuli erinomaisia, kun heittelin joukkoon jotain vanhojen maustesekoitusten jämiä.

 

Shiba kävi eilen taas harjoittelemassa. Shiban omistajat saivat mukaansa puolet teeleivistä, mutta silti niitä jäi tällekin aamukahville. Avokadoja ostin pussillisen. Ovat kypsyneet, joten niitä on syytä syödä. Hyvin menee leivän päällä.

---

Paistoin myös ananaslettuja, kun sieltä kaapin kätköistä löytyi parastaennen-ananasmurskaa. Silti vielä riittää yliaikaisia jauhoja, joten eiköhän kohta taas uuni lämpene, jos keksin jotain kokattavaa.

---

 Limenuudelit oli ihan ok syötävää. Niitä riittää tällekin päivälle. En viitsi pilkkoa noita neljän hengen annoksia. Mieluummin syön useana päivänä samaa ruokaa.

Ei tarvita paljon kuuraa, kun elämä alkaa näyttää valoisammalta - tai ainakin maisema. Minulla on vähän alakuloinen fiilis, mutta sinnittelen täällä. Nyt pääsee jo pitemmällekin lenkille, kun alkaa maa olla jäätöntä. Ennen pakastumista oli aika pimeää ja märkää.

Isojalat olivat liikkeellä. Ne tykkäävät sateesta.

Koirapuistossakin on käyty. Etsi kuvasta lunnikoira.

Palapeli vie aikaa ihan hillittömästi.

Ehtiikö vaatteet kuivua?

Kun Fizbanin pitää päästä ulos, saattaa käydä niin, että märkiä vaatteita rupean päälleni vetämään. Onneksi on kuitenkin jotain varasuunnitelmaa käytössä. Mutta sadetta on riittänyt ja säitä.

Kun kävin mummojumpassa oli hieno, paksu sumu kaikkialla. Oli tietenkin pakko kuvata valoja.

Kun sitten myöhemminkin ulkona kuvasin, tuli yksi nuorehko nainen kysymään: "Otitko minusta kuvan?" Kerroin, että saa olla huoleti, ei ole kuvassa, että vain noita kauniita valoja kuvasin. Hän jäi selittämään pitkät litaniat ja lopetti: "Minä ehkä olen liian varovainen, mutta ei minua nyt kuitenkaan niin paljon haittaa. Mutta ole varovainen noiden nuorten kanssa, Ne voivat olla hyvin agressiivisia ja lyödäkin, jos huomaavat, että heitä kuvataan." Jatkoin vakuuttelia, että en häntä kuvannut, enkä ylipäänsä kuvaa ihmisiä. Hän ei halunnut lopettaa millään, joten vain kiitin varoituksista ja kipitin pois tilanteesta.

Vaikka helposti tuntuu, että koko ajan vain vettä sataa enemmän tai vähemmän, kaatamalla tai tihkuttamalla, niin on aurinkoakin näkynyt. Yhtenä päivänä kaunis valo lankesi kirjahyllyyn. Kirjahylly on suht kuosissa, mutta siitä saa hyvän aasinsillan kevätsiivouskalenteriin eli 

LUUKKU 2: Ruokakaappi

ja samalla voin tehdä ostoslistan, kun olen sitä kotivaraa käyttänyt. Ja tietenkin kerään sieltä kaiken, minkä parasta ennen lähestyy, joten tulee tehtyä myös ruokalistaa ja kokkailtua. Minähän hankin Satokausikalenterin ja päätin samalla tehdä joka kuukaudelta yhden reseptin mukaisen ruuan. No, mitenkäs tässä on nyt tammikuun viimeinen päivä, joten 

tällaista on luvassa tänään. Eilen kävin tarvikkeita hankkimassa. Ihan kaikkea en löytänyt, mutta korvaan puutteet jollain. Tässä tulee vuoden mittaan varmaan melkoinen määrä erilaisia aineita kerätyksi, mutta mausteitahan voi ripotella sinne sun tänne. Lopputulos voi olla mielenkiintoinen, mutta toki syön kaiken, mitä teen. Tammikuun ainehan oli lime. Kurkistin jo helmikuullekin. Siellä on lanttu ja eikös taas ollut vaikka mitä aineksia listassa. Yritän tehdä helmikuun ruuan pikaisesti.

---

Kirjahyllystä tuli vielä mieleen, että olen aika haka saamaan tavarakaaosta aikaan, joten eiköhän tänään olisi syytä vähän tuollaiseen yleisjärjestelyynkin, kun tuolla ulkona sataa.

Ja elämä on helppoo

 

sillon kun on joku josta pitää kii

Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin

---

Kävin eilen katsomassa Levoton Tuhkimo leffan. Oli vaikuttava. Voin suositella muillekin kuin Dingo-faneille. Minähän tykkään edelleen Dingon lauluista. Leffaseurani kanssa käytiin pari vuotta sitten katsomassa Hämeenlinnan kesäteatterissa Dingo, joka oli hyvänmielen esitys täynnä laulua. Yleisö lauloi mukana täysillä, aurinko paistoi ja kaikki olivat onnellisia. Tämä oli hyvin erilainen näkemys ilmiöstä nimeltä Dingo ja etenkin laulajasta nimeltä Nipa Neuman. Leffaseurani muisti myös, että käytiin aikanaan Kaivarissa Dingon keikalla vaikka minähän olin hyvinkin yli-ikäinen siihen sifonkihuivimereen.

Kun nämä meidän talvisäät ovat tihkusadetta tulvillaan, päätin aloittaa kevätsiivouskalenterin. Tänään avaan ensimmäisen luukun eli sukellan tuohon keittiön nurkkakaappin, joka lienee tarkoitettu erilaisille siivousvälineille, mutta joka toimii nyt erilaisen roinan varastona eli

LUUKKU 1: Keittiön nurkkakaappi

Jos hyvin käy kevätsiivous on hoidettu ennen kesää. Luukkuja avaan sitä mukaa, kun sattuu huvittamaan. Ideana on kuitenkin saada järjestystä ja siisteyttä tähän kotiympäristöön. Hyötynä on pölyallergiaoireiden väheneminen, mutta etenkin mielialan koheneminen. Olen huomannut, että tuollainen puuhastelu piristää.

Jätän lasinorsut tuijottamaan vesisateeseen ja menen toiselle selaimelle vaikkapa lukemaan muiden postauksia ja ainakin vastailemaan kommentoijille. Jostain syystä aina tulen automaattisesti tänne tulikettuun vaikkei tämä kaikessa toimi.

Asiatonta

 

Suhruisena päivänä ihan vain ilman mitään asiaa tai syytä tulin kertomaan, että tihkusadetta riittää ja tekisi mieli valittaa tylsyyttä, mutta jospa jätän sikseen. Minähän yleensä rajaan nämä kuvani huolellisesti, mutta nyt otin ihan vain sen, mitä näkyy. Tuossa vasemmalla on naapurin parveke. Kämppäni on sellaisessa ulokkeessa ja puoli kerroksessa, että yläkerrasta voi parvekkeelta katsella suoraan keittiööni ja minä taas, kun istun tässä keittiön pöydän ääressä voi tarkkailla alakerran parveketta - ja toki myös istuessani toisella puolen, minulla on suora näkyvyys tuonne yläkerran parvekkeelle. Siellä istun, kun on vieraita. Silloin yläkerran kissat tuijottaa silmät pyöreinä, että mitä ihmettä, liikkuuko tuolla joku. Täällä on kyllä kivat naapurit, joten nämä näköyhteydet ei haittaa. kukaan ei jaksa kytätä, mitä joku tekee.

Se, mitä minä teen, on tuo palojen tuijottaminen ilman sen kummempia tuloksia. Joskus vähän nytkähtää eteenpäin, vähän ja harvoin. Mutta onpahan tekemistä. Nyt voisin kyllä vaihteeksi vaikka nousta tästä ylös ja kävellä olkkariin istumaan. Joku saisi täällä joskus taas siivotakin...

Talousihme

 

Aamuvirkut lasinorsuni siinä ihastelevat auringonnousua. Olen parina yönä nukkunut hyvin, viime yönä jopa niin hyvin, että älykellonikin mielestä erinomaisesti. Kunnon yöuni, kyllä tekee hyvää, vaikka kaikenlaista hässäkkää elimistössä on edelleen. Positiivista on, että sain pitemmän lääkäriajan omalääkärille, jota en ole koskaan edes nähnyt. Oliskohan niin, että tuo omalääkärijuttu sittenkin toimii jollain tasolla? Katsotaan sitten, kun aika tulee reilun kuukauden päästä. Odotellessa yritän parantaa elintapojani ja samalla tuota elimistön tilaa. Tänään on taas mummojumppa ja tällä viikolla alkaa myös kuntosaliin tutustuminen. Mummojumppa on kyllä hyvää, ohjaaja on erinomainen. Erityisesti tykkään siitä, että hän käy ahkerasti korjaamassa, jos tekee väärin. Jotain kotijumppaakin olen kokeillut. Se on tätä alkuinnostusta, jonka toivotaan tietenkin muuttuvan rutiiniksi. Syödäkin yritän terveellisesti, ainakin edes sinnepäin.

Sylikoiran mielestä syöminen on edelleenkin ylimainostettu juttu. Tokihan yksi syy on se, ettei herkkuja tarjoilla vaan aika tavalla sitä yhtä ja samaa sapuskaa. Mutta kunnossa se on, vatsa toimii, kuntoa reissaamiseen ja riehumiseen riittää ja uni maistuu. Taitaa vain pitää paikkansa se yleinen uskomus, että alkuperäiset koirarodut osaavat ihan itse säädellä syömistään eivätkä muutu pulleroiksi. Minä olen selvästi liian pitkälle jalostettua rotua, kun keskikeho vain kehittyy yhä pulleammaksi ja kaikenlainen ruoka maistuu ylenmäärin.

Meidän talossa on kuollut ihmisiä, useampia, joku sairaalassa, joku kotona ja joku itse näin päättäneenä. Tuntuu ankealta, kun olen kuitenkin kaikki tuntenut vuosikausia, jutellut pihalla ja yhteisillä hissimatkoilla. Vaikka ei mitään syvällisempiä keskusteluja olekaan käyty, koskettaa, koskettaa lähes kaikkia pitempään tässä asuneita talon asukkaita. Elämän rajallisuus on tosi asia.

---

Niin, tuo outo otsikko? Tänään tuli eläke ja se oli aloittaessa päällimmäisenä, kun olin katsonut tilit, lainat, velat ja muut. Minulla on ollut jo kauan tapana käydä tilipäivänä raha-asiat läpi. Katson, mitä on tullut ja mitä laskuja menee ennen seuraavaa tilipäivää. Kirjaan jäljelle jääneen eli käyttörahat kännyn kalenteriin. Sieltä sitten miinustan jokaisen oston, joten tiedän aina, mitä minulla on käytössä. Sitten voin turvallisin mielin päättää, mihin ne eurot käytän. Säästöönhän ei jää mitään, mutta sillä pärjään, mitä on, eikä tarvitse valittaa rahapulaa. Kaikkea ei aina saa, mutta on yleellisyyttä, kun voi itse päättää asioiden tärkeysjärjestyksen.

Toimii tai ei

Vaikea sanoa tuosta palapelistä. Yksi pala tunnissa oikealle paikalleen näyttää olevan liikaa vaadittu. Mutta pala tai jopa kaksi päivässä, kun vain sitkeästi jaksan paloja tuijottaa. Maalaukset on hankalia, kun siellä voi ihan yllättäin olla aivan eri väriä. Mutta sitkeydellä ne on muutkin selätetty.

---

Sen sijaan nyt täytyy sanoa, että ystävämme Posti saattaa joskus yllättää positiivisestikin. Laitoin pari kirjettä postiin ilman postimerkkiä ja ne oli saapuneet perille. Tässä tapauksessa on erinomaista, että Posti toimii päättömästi.

(Lupasin viidelle kortin lähettää, mutta vain kaksi uskaltautui antamaan osoitteensa. Vielä ehtii, jos haluaa antaa osoitteen.)

 ---

Kommentointi täältä Tuliketusta ei onnistu, enkä nyt viitsi avata toista selainta. Käyn joku toinen päivä.

 

 Kävin leikkauttamassa tukkani ja annoin kampaajani toteuttaa itseään. Minulla on hyvä kampaaja. Jaksaa piristää mummoa.

Jääkaappi

Blogistania on pullollaan haasteita. Ajattelin tarttua Stanstan jääkaappihaasteeseen, koska vanhalle ihmiselle tekee hyvää kokeilla muistiaan.

Siispä tutkin jääkaappiani ovea avaamatta

• vihanneslokerossa
• vajaa porkkanapussi
• naposteluporkkanapussi
• rasia kirsikkatomaatteja
• vajaa jääsalaattipussi
• pussi pieniä salaatteja, joiden nimeä en muista 
• avattu suippopaprikapussi
  
• vajaa perunapussi
• valkosipuleita
  
• muutama taikaruisviipale
• iso sinappituubi, lähes täysi
• juustoraastepussi
  
• ovessa
• 2 litraa rasvatonta maitoa
• rasvattoman jugurttitölkin jämät
• puoli pulloa karpalomehua
• vajaa pullo vanhentunutta glögitiivistettä
• Fizbanille nutrigeeliä vajaa putkilo
• Fizbanille iso purkki maitohappojauhetta, jota se ei suostu syömään
• 2 purkkia vaniljakastiketta
• purkki juustokermaa
  
• 3 purkkia jotain maustetahnoja
• pieni pullo soijakastiketta
• pieni pullo sitruunamehua
• pieni pullo limemehua
• pieni pullo jotain kookosöljyä tms.
  
• leivontamargariinia avaamaton paketti
• munkkirasvaa avaamaton paketti
• jotain kortisoni tms. sellaista voidetta vajaa tuubi
  
• alahyllyllä
• pari rasiaa yrjölänpuuroa Fizbanille
• vajaa purkki koiranruokaa
• Lidlin hummusta kokonainen ja vajaa purkki 
• avaamaton iso lohikiusausvuoka
• litran rasvaton jugurttipurkki
• paketti jotain ruisleipäviipaleita
• avattu alentajarasia
• avattu keijumargariinirasia
• avattu merisuolamargariinirasia
• nakkipaketti 
• avattu sulatejuustorasia
• avaamaton homejuustopaketti
  
• keskihyllyllä
• melkoisen paljon pieniä kivennäisvesi- ja vichypulloja
• melko tyhjä chilikastikepullo
• purkki jotain maustetahnaa
• pieni kuoharipullo 
• 3 purkkia liian vanhaa mansikkahilloa, josta en muista, milloin olen keittänyt
• ison kulhon pohjalla puolukkakiiselinjämät, jotka pitäisi syödä pois
• pieni purkki raejuustoa
• 3 purkkia rasvatonta jugurttirahkaa
• puolukkamursketta 
• purkillinen jotain öljyä Fizbanille
  
• ylähyllyllä
• rivi cocistölkkejä
• lahjaksi saatu kotitekoinen marjalikööri
• iso kenno kananmunia
• avaamaton kalkkunaleikepaketti
• avaamaton keisarinnajuustoviipalepaketti
• avaamaton mustaleimapalapaketti
• avaamaton sulatejuustorasia
  

Kuten voi havaita, nälkään täällä ei kuolla ihan heti. Käyn nyt vilkaisemassa, unohtuiko jotain vai menikö muistitesti läpi. --- Unohdin ainakin taikinajuuren, jota en ole aikoihin muistanut käyttää. Pitääkin tarkistaa, onko se vielä elossa. Unohdin myös ketsuppipullon, juoksevan paistinrasvan ja taatelipussin, että ihan en läpi päässyt tästä muistitestistä. Pois jäi myös kaksi kinkkupiirakanpalaa, jotka otin aamulla pakastimesta sulamaan, kuten myös kaksi karjalanpiirakkaa. leivontamargariinia on myös vajaa paketti ja noita homejuustojakin kolme pakettia. Jääkaapin juustopainotteisuus johtuu joulusta. Ystävät antoivat juustoja joululahjaksi.

---

Eikös se kuitenkin riitä, että noin suurinpiirtein tiedän, mitä on. Kuivaruokakaappiin rupean kohta ostamaan täydennystä, koska sitä olen syönyt tyhjäksi viime aikoina ajatuksella, että varastojen pitäisi olla parasta ennen.

HUOM! Kun tuli ihmettelyjä muistista, niin kerronpa, että tämä oli minulle helppo. Minulla on kuvamuisti. Siksi kävin hyllyittäin läpi, mitä kaapissa on. Katson kuitenkin suht usein jääkaappiin, joten kuva on aika selkeä. Ne, mitä en muistanut, olivat olleet jo pitempään piilossa muiden takana. Ja ne kinkkupiirakkapalat, jotka kyllä olivat ihan edessä, olin nostanut pakastimesta jääkaappiin, enkä sen jälkeen avannut jääkaappia, joten piirakkapalat eivät tarttuneet verkkokalvoilleni.

 

 Kuvamuisti tuli tutuksi, kun luin kirjatentteihin. Muistin sivun asettelun, missä kohti kappaleet vaihtuivat, missä oli otsikot, missä oli kuvat, mutta välttämättä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä siellä luki.

Ei ole helppoa

elämä tämän bloggerin kanssa. Meni taas aikaa ja ajatuksia, kun yritin saada tuota uutta Liikuntahaastesivua asettumaan oikein oikealle paikalleen. Mutta sitkeys vie voiton.

 

Sitkeyttä näköjään tarvitaan myös nettishoppailussa. EMPiltä tuli paketti. Yksi teepaita oli ihan väärä. Pussin päällä oli oikea koodi, mutta paita väärä. Ilmeisesti pakkausvaiheessa oli vain otettu samanvärinen paita, jostain kasasta ja laitettu pussiin. Lupasivat selvittää, eikä väärää tartte palauttaa. EMPillä kyllä yleensä kaikki toimii erinomaisesti. Nyt vain harmittaa, kun ilmeisesti se haluamani on loppuunmyyty. Mutta hyvin minä voin elää ilman sitä paitaakin.

Lunta on taas ihan mukavasti ja lisää tulee. Fizban innostuu kaikista kovaäänisistä kulkijoista, joten lumiaura oli ihan huippua. Kotimatkalla jouduttiin vielä väistämään auraa tienreunaan. Siinä oli koirassa pitelemistä, kun halusi syöksyä auran kimppuun.

Liikuntahaaste

 

Merri ja Frodo julkaisivat liikuntahaasteen, vai olisko se ollut se kaksijalkainen, joka asuu heidän kanssaan. No niin tai näin liikuntahaaste kuului näin:

 

HAASTAN SINUTKIN tekemään itsellesi 5 kohdan liikuntahaasteen alkaneelle vuodelle!

 

Minähän lupasin tuossa vuoden alussa, etten lupaa tälle vuodelle mitään, mutta haasteista ei ollut puhetta. Joten jos nyt en lupaa toteuttaa haastetta vaan anna mennä kuten menee ja tulla mitä tulee, niin varmaan voin osallistua. Vai kuinka? 

1. Koeta nyt käydä jonkun kerran maanantaisin siellä mummojumpassa johon olen ilmoittautunut. Eikä välttämättä olisi kohtuutonta, jos työväenopiston lomien aikaan edes aukaisisit jonkun kotijumppaohjelman tai vaikka vähän hypistelisit niitä kaikkia jumppavälineitä, joita olet vuosien mittaan nurkkiisi pölyttymään kerännyt. Voisit vaikka pyyhkiä niistä ne pölyt.
2. Tutustu siihen kuntosaliin, kun kerran sijoitit vähiä eurojasi sellaiseenkin kurssiin. Ja kun olet tutustunut, voisit joskus käydä tuttua moikkaamassa. Jos ei nyt ihan joka viikko tai kuukausi, niin edes pari-kolme kertaa vuoden aikana.
3. Kävele joskus koirapuistoa kauemmas. Varmaan Fizbankin tykkäisi joskus tehdä pitempiäkin lenkkejä. Askelmääriäkin voisit joskus tsekata ihan vain huvin vuoksi. Jos rupeaa näyttämään, että tulee askelia voit vaikka kehuskella, jos ei nyt muille niin itsellesi. Se tekee hyvää, kun tuntee olevansa hyvä.
   
4. Sinullahan on vaikka mitä sellaisia pikaohjelmia, joilla kohennetaan jotain kropan osaa tyyliin Lonkkaremontti, Niska-hartia ensiapupakkaus, Keskivartalo kuntoon, Ryhti kuntoon ja mitä kaikkia näitä on. Olisko syytä joskus niitäkin tehdä. Aikaahan näihin menee joku vartti. Että josko joskus, kun jostain kolottaa, joku paikka tökkii, kokeilisit näitä ibuxinin sijasta. Ja huomaa etten edes ota puheeksi niitä vaativampia ja aikaavievempiä kuten Power Core Pilates.
5. Voisit varmaan kerran tai pari vuodessa harrastaa jonkinlaista kehonhuoltoakin. En nyt tarkoita punaviiniä tai sipsipussia. Ajattelin ihan vain jotain venyttelyä, vanuttelua, rentoutumista. Jos olisin ilkeä muistuttaisin, että tuolta läppäriltä löytyy sellainenkin kuin Aineenvaihduntajooga, mutta koska olen kiltti ihminen, en mainitse asiaa. Mutta olisko mahdollista vaikka joskus pyöritellä ranteita.

Laitoin tuonne yläpalkkiin tuollaisen Liikuntahaaste sivun, josta halukkaat voi käydä katsomassa, onko jotain tapahtunut. Kuten olette huomanneet, nuo sivut voi helposti laittaa piiloon, kun tuntuu, ettei millään onnistu.

 

Onnellinen, onnellinen, onnellinen...

...koira

Aamuisin yritän olla sen verran hyvä ihminen, että vien koiran koirapuistoon juoksemaan. Ja sehän juoksee. Siitä hyvä koira, ettei tarvitse kaveria eikä sen kummempia virikkeitä. Juoksee tukka putkella, häntä suorana, täyttä vauhtia edestakaisin, ympyrää, nyppylältä ylös alas, nurkasta toiseen. Minä siinä aamuhorteessa nuokun keskellä puistoa miettien, miten monta kymmentä minuuttia koiran on saatava purkaa enegiaa, jotta jaksaa sitten nukkua kotona, koska sehän ei väsy. Enimmäkseen onnistun olemaan liikkeellä sellaisina aikoina, ettei puistossa ole muita. Mutta tätä koiraahan se ei haittaa. Useimmat koirat vain seisoskelevat yksin ollessaan, monet silloinkin, kun olisi juoksukavereita. Ehkä tämäkin rauhoittuu vanhetessaan.

Kun on oltu puistossa niin pitkään kuin minä jaksan, pääsee vielä kotimatkalla peuhaamaan lumessa. Minähän laahustan hitaasti etenkin nyt, kun tuo nilkka on yhä tunteva, ei kipeä, mutta tunteva kuitenkin. Jospa vielä jonain päivänä askellan reippaasti.

Lumi sulaa katolla. Vesi tippuu tasaisesti napsuttaen ikkunalautaan. Isot rastasparvet hortoilevat pihlajalta toislle. Kaipaisin tilhejä, mutta niillä taitaa riittää sapuskaa pohjoisempanakin. Juon aamukahvin ja syön rahkasotkun ennenkuin rupean miettimään, mitä tekisin. Miettimisen jälkeen sitten todennäköisesti istun telkkarin eteen neulomaan. Neuloessa mietin, mitäpä jos neuloisin isomummon jäämistöistä jotain muuta kuin sukkia ja totean, että vielä on näitä pakollisia lahjasukkia tehtävä. Jospa vaikka jostain kirjasta valmiin ohjeen mukaan tekisin.

Elämä on valintoja.

Kirjoista etenkin

Aloitetaan kuitenkin tällä muotopuolella huivilla, jonka vihdoin sain valmiiksi. Lanka rupesi loppumaan, joten pikakavennuksia. Kokeilin kaulalle. Kutittaa tietenkin. Jätän hautumaan. Mietin joskus, mihin tämän sijoitan.

Mutta niistä kirjoista. Vaikka olen tunnettu siitä, etää minulla on aina kirja kädessä, aika vähän saan silti luettua ja vielä vähemmän luettavaani ruodin. Nyt huomasin jännän jutun, kun luin tämän Hildurin uudestaan, uudestaan, koska ajattelin siirtyä sarjan seuraavaan osaan, enkä paljon edellisestä muistanut. Näin käy silloin tällöin. Minusta sarjat on luettava oikeassa järjestyksessä vaikka sanottaisiin, että kaikki voi lukea ihan vain itsenäisinä kirjoina. Jos jotkut on tehty sarjaksi, niin kait siihen on joku syy.

---

Se jännä juttu on, että nyt tämä oli minusta hyvä, mielenkiintoinen. Eka lukukerran jälkeen ajattelin, että aika tyhjänpäiväinen, ainoa hyvä juttu, että tapahtuu Islannissa. Tämä mielipiteen muutos sai ajattelemaan syytä. Olinko vain eri mielentilassa nyt? Vai olisko niin, että odotukset vaikuttaa noin paljon? Eka keralla luin ylistettyä uutuutta, nyt huonoksi tietämääni kirjaa. Ilman muutahan odotukset vaikuttaa, mutta noinko paljon?

Eilen pyykkituvalla luin Vieterilintukronikkaa. Murakami on lempikirjailijani, enkä hänen kirjoihinsa koskaan pety, vaikka odotukset on suuret. Nyt keksin lukiessa, miksi Murakami kiehtoo minua. Vieterilintukronikkaa lukiessa huomasin jättäväni kirjan usein lepäämään syliin, koska jokin lause nosti paljon ajatuksia päähäni. Sehän se syy on. Se on myös syy siihen, miksi olen hidas lukija. Vaikka luen paljon dekkareita, minulle ei ole tärkeää kuka on murhaaja. Minä luen enemmän sanoja, tunnelmia, kuvauksia kuin juonta. Tykkään, kun päässä alkaa elää jotain pohdintoja. Palaan takaisin, luen saman lauseen useaan kertaan ja ennenkaikkea pohdiskelen milloin mitäkin lukiessani. Siirryn toiseen maailmaan, saan uusia oivalluksia omaan maailmaani.

Koiria, koiria, koiria, erilaiset, samanlaiset, monenlaiset

 viisaat lunnikoirat

 

 

uskollisin ystävä, jos emännältä kysyy 

Kuunnelkaa Koiraräppi vaikkei siellä muistetakaan lunnikoiria niin pystykorvat kuitenkin.

Eilen tuli yllättäviä esteitä suunnitelmien tielle - tai ehkä ei niin yllättäviä, mutta esteitä kuitenkin. Neule ja kirja sentään olivat esillä, mutta kaikenlainen järjestely tökki. Mutta nythän on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. Tehtiin pitkä aamulenkki, joten este nukkuu nyt omassa pedissään maha täynnä. Tosin uusia esteitä löytyy.  Pyykinpesu torpattiin alkuunsa. Pesukoneen vesiliitäntä suihkuttaa vettä seinille. En ole aikoihin konetta käyttänyt, enkä siis käytä nytkään. Pyykkitupakin on täyteen varattu tältä päivältä, joten pyykkäys siirtyy päivällä tai parilla. Mutta ainahan voin kaivaa sen palapelin esiin ja ehkä samalla pakata komeron uumeniin joululahjapaperit ja muut ylimääräiset.

Tulikettu ei taas kykene avaamaan kommenttien vastaamista, joten siirryn toiseen selaimeen. Tykkään kirjoitella täällä vaikka toki voisin kirjoitella muuallakin. Tulen tänne toiveikkaasti, että josko olisi taas palannut ruotuun.

---

Korjasin ongelman ihan itse. Kommentit kun ponnahtaa omiin lokeroihinsa, saan vastailla. Tykkäisin enemmän ilman ponnahtelua, mutta ponnahtelkoot nyt, kun kerran haluavat.

Kattojen päällä on lunta, mummo ei vaan saa unta

 

Sitä parin huonosti nukutun yön jälkeen saattaa käydä niin, etteivät ajatukset ja teot pysy synkroniassa. Sitä voi vaikka keittää pelkän veden kahvinkeittimen läpi ja vasta seuraavalla kerralla lisätä porot mukaan. Pääasia kuitenkin, että saa kahvia, jonka avulla kuvittelee virkistyvänsä.

 

 

Melkein voisi sanoa, että oli pakkasta aamulenkillä (- 15). Edelleen on vain tuossa takapihalla pyöritty mitä nyt eilen päivällä kävelin mäen alas ja alhaalla pienen lenkin. Lupasin Fizbanille, että tänään mennään päivällä ihan lenkiksi sanottavalle lenkille. En ole viitsinyt enää noita lapsia kiusata. Ei se koira kuole vaikkei hirveän pitkälle pääsisi. Hyvin se kiertelee ja säntäilee pienelläkin alalla. Välillä kyllä ajattelen, että oisko se onnellisempi koira, jonkun nuoren aktiivisen, harrastavan ihmisen kanssa. Mutta kukas meistä voi osansa valita. Otetaan se, mitä annetaan ja sillä mennään.

 

 

Meillähän oli joku vuosi sitten ikkunaremontti. Hyvät ikkunat tuli. Ei pääse ikkunoista kylmä sisälle, mutta ikkunoiden ympärillä on hiukan lämpövuotoa. Heti, kun on pikkuisen pakkasta, pääsen ihastelemaan jääpuikkoja. Jääpuikot on kauniita ja niistä tulee lapsuus mieleen.

---

Olisi siis pakkasta, mutta enhän minä pakastinta sulata tänäänkään. Saatan vähän siivoilla ja etenkin järjestellä, jos siltä tuntuu. Pitäisi siirtää se keskeneräinen palapeli tähän keittiön pöydälle, jotta pääsisin joskus noiden uusien kimppuun. Siirtämisen jälkeen sitä pitäisi tietenkin kasata, mutta jos nyt ensin edes kaivaisin esille kaiken roinan alta.

---

Lumikeijut taas tanssivat ikkunan takana auringonpaisteessa. Talvi on kyllä kaunista aikaa. Aika paljon on valokin lisääntynyt, kohtahan on taas koko ajan valoisaa. Olen aina nukkunut ilman mitään verhoja ikkunassa. Nyt olen muutamana yönä vetänyt nuo pimennysverhot ikkunan eteen kuvitellen, että siten nukkuisin paremmin. Eipä vaikuta. Joskus nukun, joskus en. Johtuisko kaikki vain aurinkotuulista tai pään sisuksen liikkeistä. 

---

Pään sisällä liikkuu välillä kaikenlaista. Eilen illalla taas. Näin vuodenvaihteessahan kaikki pommittavat loistavilla tarjouksilla. Yliopiston apteekki juhlii synttäreitään. 270 vuotta saa kyllä oman iän tuntumaan pieneltä. Pilleripurkeistani osassa alkoi pohja paistaa, joten miksipä en ostaisi nyt, etenkin kun ilmaisen toimituksen euromäärä tulee helposti täyteen. Siispä tilasin tarpeellista ja vähän jotain kokeiluakin. Sähköpostissa seuraavana oli EMP. Sinne siis. Mutta kun enhän, minä sinänsä tarvitse vaatteita ja koska nuo nettivaatteet voi osoittautua vääränlaiseksi, unohdin tilaamisen selailun jälkeen. Seuraavaksi Urheiluhalleilla oli paljon tarjouksia, joita tutkin ja mietin, tulisko sitä kuitenkaan. Mutta sitten silmäni osui Tutustu kuntosaliin -kurssiin. Minähän olen aina tykännyt kuntosalista, mutta nyt on ollut jo vuosia taukoa. Tuohan voisi olla sopiva matalan kynnyksen aloitus. Sieltä saisi oman ohjelmankin. Ja sattui niin sopivaan aikaan eli keskiviikkona klo 13-14. Keskiviikkona minulla ei ole ohjelmaa ja tuo olisi juuri sopiva kellonaika. En halua lähteä mihinkään harrastamaan ennen puolta päivää. Joku alkaa jo yhdeltätoista, mutta siellä tapaan niin monenvuodetakaisia ystäviä, että kestän sen. Siispä maksoin tuon kuntosalikurssin, koska euroja on säästynyt, kun en käy kaupoissa. Tarkoitus oli säästyneillä lyhentää velkoja, mutta ehtiihän niitä. Ja kun kerran olin menossa kuntoilemaan, tilasin EMPiltä pari teepaitaa toivoen, että ne kivasti peittäisivät olemustani kuntoillessa. Että näin minulta tuo säästäminen sujuu. Kannattaisi mieluummin mennä kaupoille, koska sieltä en osaa ikinä ostaa mitään.

Tulipahan taas avauduttua. Piti lukea kirjaa tässä aamukahvilla, mutta kahvit on juotu ja taidan mennä suihkuun miettimään, tekisinkö tänään jotain.

Pitäkää kivaa!

 

Aikainen lintu visertää pimeässä

Eilen en muistanut, että lintuja voisi taas alkaa kytätä. Monellahan vuoden

ensimmäinen päivä tarkoittaa pitkää linturetkeä

 - monella? - 

- no monella minun tutulla eli tunnen ornitologeja -

-

 Tänään aamulenkillä muistin asian, kun viserrystä kuului. Todennäköisesti mustarastaita, mutta minulla on tiukat kriteerit tuonne listaan merkkaamisesta, joten odottelen päivänvaloa. Mukava lenkki-ilma oli. Pakkasta sopivasti ja etenkin ei tuullut. Täällä ilma on aina hyvä, kun ei tuule. 

- aina oli taas liioittelua, kesähelteillä tuulta usein kaipaa -

 

Kävely sujuu paremmin, mutta hitaasti edelleen ja lyhyesti. Mutta Fizban saa tarpeeksi liikuntaa juostessaan ympyrää ja ryntäillessään sinne tänne. Kyllä se vaikuttaa suht tyytyväiseltä tuo langanlaiha ruipeloni. Ei taaskaan ruoka maistunut, mutta syö sitten, kun tulee nälkä. Mitään herkkujahan ei kannata tarjoilla, koska sitten on vaarana mahaongelmia.

---

Minä syön pois noita pussipuuroja. Kaikissa on turhaan sokeria, joten eivät ole lempipuurojani, mutta helppoja, näppäriä ja varmaan terveellisiä sokerista riippumatta. Ajattelin syödä noita varmuusvarastoja loppuun ennenkuin vanhenevat. Ei tarvitse pitkään aikaan mennä kauppaan. Täydennän kaappeja sitten, kunhan alkaa olla tyhjää. Pakastinkin pursuaa, etenkin marjoja ja kasviksia ja toki jäätelöä. Jospa tänään keittäisin vaikka puolukkakiisseliä. Tänään olisi hyvä päivä sulattaa pakastin, kun ulkona on hippusen pakkasta. Enemmän pakkasta olisi toki parempi, mutta tuleekohan sitä. Saattaa  kyllä olla, etten viitsi ruveta sulatushässäkkään...

Lumi on jo peittänyt roskat kalliolla

 

Huonosti nukuttu yö unohtui Fizbanilta heti, kun herättiin. Hyvin Fizban selvisi kaiken kaikkiaan. Muutaman kerran uikutti, kun tuli kovia jysäyksiä, mutta enimmäkseen vain oli paikalleen jähmettyneenä silmät pyöreinä. Paniikkiin ei kuitenkaan mennyt. 

 

 

Välillä jopa nukahti sohvalle. Sänkyyn mentiin kymmenen maissa ja herättiin ennen puolta yötä, kun varsinainen sota alkoi. Hirveää tauotonta pauketta jatkui yli tunnin, sen jälkeen toki edelleen tulitusta, mutta taukojakin. Välillä kuului, kun seinään ropisi roiskeita. Kaiken tämän jälkeen oli Fizbanille suuri ilo ryntäillä aamulenkillä juuri sataneessa/satavassa lumessa. Minä olen tyytyväinen, kun vuosi vaihtuu vain kerran vuodessa.

---

Ja jos vähän menneestä ja tulevasta:

 

Aloitetaan noista langoista, joita on. Tuo valtava lisäyshän johtuu niistä isomummon langoista, jotka minulle tulivat, siis noin kolmasosa, koska isomummollakin oli lankoja. Jos saisin niistä paksuista jotain puseroa tehdyksi, voisi ensi vuoden vaihteessa olla parempi tilanne. Ainakin voisin harkita tarvitsenko lisää lankaa - paitsi, että jo nyt tiedän tarvitsevani jotain värejä.

• Lankoja 1.1.2024
• 29 kg 298 g
• Lankoja 31.1.2024
• 38 kg 876 g
  

vuoden aikana kulutin lankaa neulomalla 4 kg  120 g ja siitä syntyi

•  32 paria sukkia 
•  1 pipo
• 1 tyyny

Tästä laskelmasta puuttuu joulukalenterista saadut huivilangat. Käytän ne kaikki huiviin ja punnitsen sitten huivin, lisään määrän saatuihin ja huivin käytetyihin eli kaikki menee nyt tälle vuodelle. Mutta noin pienet määrät ei paljon heilauta.
 

 Lankakaaoksen hillitsemiseen sain tällaisen huopakorin. Poikani toi eilen. Oli törmännyt alelaarissa norsuun. Tämä on hyvä laittaa tuohon nojatuolin lähelle, koska tähän mahtuu paljon keskeneräisiä just tekeillä olevia neuleita.

Jatketaan sitten kulttuuriosiolla

• leffoja katsoin 32 - edellisenä vuonna 47
• kirjoja luin 25 - edellisenä vuonna 39
• museoita kolusin 4 - edellisenä vuonna 13
• teatterissakävin 1 - edellisenä vuonna 2
• keikoilla on käynyt kumpanakaan vuonna

 Tässähän on melkoisesti parannettavaa tänä vuonna. Voisin lukea paljon enemmän, käydä leffassa ja museoissa useammin, miksei teatterissakin ja eiköhän ainakin yksi keikka mahtuisi vuoteen. Kesällähän on kaikenlaista tarjolla. Normisti tekisin tässä vaiheessa kaikenlaisia lupauksia, mutta päätin, etten tänä vuonna lupaile mitään, ehkä yritän, mutta en lupaa edes yrittää.

 

Toivotamme kaikille antoisaa vuotta 2025!

...

Olen usein harkinnut Satokausikalenterin ostamista ja nyt sen toteutin. Kaikinpuolin hieno paketti, reseptejä, vinkkejä, ohjeita kaikenlaisia ja lopussa vielä lista, johon voi ruksata jokaisen käytetyn hedelmän, kasviksen, yrtin, sienen. Tällaisena listaihmisenä saattaa tehdä mieli kokeilla jokaista edes kerran vuoden aikana ja ehkä löytää uusia suosikkeja. 

---

Tammikuun kasvis on lime. Joka kuukaudelle on oma kasvis, josta sitten on käsittelyohjeet ja reseptejä. Lisäksi on lista muista kuukauden hedelmistä, vihanneksista, juureksista.

Nyt siirrymme peruselämään eli Fizban nukkuu, minä neulon ja katson jotain.