keskiviikko 17. joulukuuta 2025

Luukku 17


Levytys tehtiin. Sitten alkoi kuristava odotus. Palasin töihin, enkä maininnut kenellekään, millaisia toiveita minulla oli. Tiskijukka, josta oli tullut hyvä ystäväni, kyseli, mikä minulla on, kun olen niin huolestuneen oloinen. Vastasin, että olen ihminen, selkärankainen, niin ja kädellinen  olen tietenkin. Olen ihminen. Ei vastaukseni näyttänyt rauhoittavan tiskijukkaa, mutta enempää en selitellyt. 
 
Odottaminen oli todella rasittavaa. Menetin ruokahaluni, eikä laulaminenkaan tuonut enää samanlaista iloa kuin aiemmin. Ja päivät vain kuluivat ilman, että mitään kuului. Olin jo varma, ettei minusta kuitenkaan tulisi mitään. Halveksin itseäni, kun olin ollut niin hyväuskoinen hölmö. Ei auttanut muu kuin tyytyä tulevaisuuteen karaoke-emäntänä. Luovutin. 

2 kommenttia:

  1. Kansi Edith Piaf: Le Droit D’Aimer

    VastaaPoista
  2. Ja biisi on Eppujen Olen ihminen
    "olen ihminen, selkärankainen, niin ja kädellinen.."

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.