Kun kitara ja minä lähdettiin omille poluillemme, piti onnen alkaa, koska kun kitara soi, ei itkeä saa. Mutta ei se kuitenkaan mennyt ihan niin. Keikkoja ei enää löytynyt. Rahat loppuivat. Tein hanttihommia ja vakuuttelin kaikille, että kyllä minä olen umpionnellinen. Leo soitteli usein, kyseli, miten menee, oli huolestunut. Joskus olin niin väsynyt, että rupesin itkemään. Leo kysyi, vieläkö kitara soi. Kun vastasin, että soihan se, Leo lohdutti, että kyllä sointi kitaran sinulle lohtunsa tuo. Mutta eipä se paljon lohduttanut, kun siivoilin valtavia teollisuushalleja aamuyöstä. Vaivuin aika syviin vesiin. Olin väsynyt. Ja mitä väsyneempi olin sitä kireämmin soiovat kuudestaan kielet kitarani yhä uudestaan. Olisi pitänyt tajuta lopettaa, mutta sisu ei antanut periksi. Yöt siivosin, päivät tein biisejä. Nukkuminenhan on ihan turhaa.
Kansi Eppu Normaali: Historian suurmiehiä
VastaaPoistaJa nyt voin sanoa, että en tarvinnut minkään laista apua kappaleen löytämiseksi, löytyi heti - anteeksi Purulaari (ellet sitten ehtinyt kirjoittaa oikeaa vastausta tässä välissä 😄)
Eppu Normaalin Kitara, taivas ja tähdet
kun kitara soi, ei itkeä saa
sointi kitaran sinulle lohtunsa tuo
kireämmin soivat kuudestaan
kielet kitarani yhä uudestaan