Luukku 3

 

 Ennen kuin aloin tehdä musiikkia oli todella stressaantunut ja huolestunut kaikesta, etenkin luonnon tilasta. Tosiasiahan on, että jotkut ei saa rauhaa tuskaltaan vaan vastustaa uskaltaa kuten minäkin. Olin mukana ympäristöliikkeessä, kuljin esitelmöimässä, osoittamassa mieltä. Yritin selittää, että vaikka lienee tosiasia, että monien työ kuulemma lakkaa, jos ei tehdas lakkaamatta kakkaa, niin kuitenkaan en voi olla tuntematta tuskaa, kun lintujen luhta kasvaa pajupuskaa. No, eihän siitä mitään tuloksia tullut. Ketäpä olisi kiinnostanut nuoren vihaisen naisen mielipiteet. Lakihan oli sitä varten, että asiat tuli hoidetuksi oikein. Vaikka oli todella turhauttavaa saada ihmiset ymmärtämään, ettei laki auta mitään, jos sitä ei noudateta, oli tämä aika elämässäni hyvää. Tapasin uusia ihmisiä, kävin kiihkeitä keskusteluja. Aikaa ja halpaa punaviiniä kului. Valitettavasti Leo ei jakanut intohimoani tehtaiden muuttamiseen. Hänelle tärkeintä oli, että paperi antaa töitä monille.

 

Vaikka auvoinen parisuhteemme alkoi jo tuolloin vähän rakoilla, jatkoimme silti yhdessä. Rakkautta oli edelleen enemmän kuin erimielisyyksiä. Ja päivien mittaan opimme karttamaan kiistanalaisia aiheita.