Huomenta kaikille yökukkujille. Minä olen Jääluu, nykyisin jo suht kuuluisa laulaja, ainakin omasta mielestäni ja ehkä muidenkin, koska mä saan prenikoita rintaan. Lienee siis aika kertoa, miten olen tähän joutunut. Kaikkihan ei ole pelkkää glitteriä ja loistoa.
Näin kertoo sukumme saaga:
Olipa ja elipä kerrran - ei ehkä enää elä eikä ole - normaali ydinperhe nimittäin Mammutit: Hopeaturkki,
Pitkähammas ja Jääluu. Hopeaturkki Mammutti oli isä, isoin ja komein,
vahvin ja tarmokkain. Äiti Pitkähammas Mammutti oli perheen pomo,
älykkäin, neuvokkain, osaavin. Mammuteilla kuten muillakin
norsueläimillä on aina vallinnut matriarkaaria eli lauman vanhin naaras
on kiistaton johtaja. Tämä, jos mikä on osoitus norsueläinten
ylivoimaisesta älykkyydestä. Jääluu Mammutti oli vielä pieni lapsi,
leikkisä, iloinen, nokkela.
Kyllä kaikki ovat vielä voimissaan - tai ainakin elossa. Isä alkaa olla jo vähän dementoitunut, elää aika paljon menneissä muistoissa. Äidillä muisti pelaa hyvin, mutta lonkkia ja polvia kolottaa etenkin huonon sään aikana. Vanhuus hiipii mammuttienkin elämään, mutta minä, Jääluu, olen nainen parhaassa iässä. Asun nykyään ihan yksin. Muutin pois äidin ja isän luota. Hetken aikaa asuin Leon kanssa. Kai te vielä muistatte kouluaikojen ihastukseni, ensi rakkauteni. Vaikka meillä oli ihan mukavaa, erosimme kun minä aloittelin keikkaelämää. Se jatkuva matkustelu ja yövalvominen ei sopinut Leolle, joka on enemmän perhe-eläin. Ja mulla on kitarakamat, jotka ei oikein sopineet pieneen asuntoomme. Minäkään en ainiaan kestä yksinäisyyttä, mutta olosuhteiden pakosta nyt hurja punkkari nukkuu niinkuin murmeli - siis yksin. Pitää kuitenkin sopeutua tai mä nostan kädet pystyyn. Toistaiseksi en ole luovuttamassa.
Liisa Hännikäinen: Parhaassa iässä
VastaaPoista