Kun soitin laivan tiskijukalle, että nyt se tapahtuu, hän oli tietenkin iloinen, mutta myös haikea. Kun pidimme jäähyväisiä laivallla, hän sanoi:
"Mietin, mitä tulee minusta, mitä tulee meistä, onko olemassa elämää, äänimerkin jälkeistä?" Yritin lohduttaa, että kyllä me pysymme yhdessä kuten tähänkin asti, vaikka tiesin, että myös kaikki välillämme tulisi muuttumaan. Muistelimme yhteistä taivaltamme, johon oli ehtinyt tarttua kaikenlaista. olimme parhaita ystäviä, ehkä olimme myös rakastavaisia. Hän oli ollut tukeni ja turvani ja nyt olin jättämässä hänet taakseni ja siirtymässä ihan toiseen elämään. Kun aamun valjetessa erosimme, jöi mieleeni kaikumaan:
"Tule takaisin, tule takaisin pian"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.