Arkipyhä

Taas yksi työelämän hyvä puoli, joka jää eläkkeellä pois. Arkipyhä!. Mikä ilo siitä syntyikään, jos vappu osui perjantaille. Pitkä vapaa viikonloppu. - Toisaalta tällainen ikuinen vapaus on aika mukavaa. -

---

 Yksi australialainen ystäväni sai näppyjä suomalaisten arkipyhistä. Turhuutta, hän totesi.

Herään, heti vituttaa
On rästitöiden lista loputon
Tahtoisin ainoastaan uudelleen nukahtaa

Pelkään jos soi puhelin
Onko jotain mitä unohdin?
Jos suosiolla siirrän kaiken huomiseen

Työnteko loputon vain avain onneen on
Niin meille opetetaan

Sallikaa että, ikioman arkipyhän järjestän
Unohdan normit, unohdan kurinalaisen elämän
Sallikaa että, edes hetkiseksi syrjäytyä saan

Tabletin kun halkaisen
Päänsärky heti kohta helpottaa
Ja pian luuri joen pohjasta vilkuttaa

Hautaan kalenterin
Jos joku yrittääkin tavoittaa
En tahdo tietää, maailmamme saa odottaa

Vain vartin mittainen on siesta hyvien ihmisten
En taida olla sellainen

Vappusää on kohdillaan. Eilen satoi rakeita, nyt on maa jäässä. Palstatyöt saa odottaa.Toissapäivänä kävin katkomassa talventörröttäjiä, leikkaamassa vadelmat ja keräämässä punkkisilmuja mustaviinimarjoista. Lauantaina tulee kanankakkaa, joten lienee syytä hissukseen aloittaa palstatöiden laiminlyönti.

---

Tänään vietän kotipäivää eli katson Game on Thronesia ja neulon. Jossain vaiheessa tytär tuonee tilatun vappunoutobrunssin, jonka nautin yksin. Koirapojan maha ei herkkuja kestä. Jääkaapissa on pari piccolokuoharia viime kesältä, joten vappu on hallinnassa. Huomenna paistan noutomunkkeja järjettömiä määriä. Lapset sitten noutaa.

---

Yllätyksenkin sain. Japanin kurssilta tuli ilmoitus, että se järjestetään etänä netissä. Olin unohtanut koko jutun, kun luulin, ettei sitä järjestetä. Mutta näinpä sitten alkaa heti lauantaina japanin opinnot, jos onnistun pääsemään oppimisalustalle.

Joulusiivous lopetettu

...ei toki valmiiksi saatettu, mutta lopetettu, enää ei vain jaksa, viitsi, huvita. 

---

Siivous ylipäänsä on rasittavaa ja turhaa, aikaavievää ja tuloksetonta.
 ---

Nurkista kaivelin pölyä ja koirankarvoja, tiukoissa koloissa pulloharjan kanssa. Lattialistoja hinkkasin hikipäässä. Kirjahyllyjä  tyhjensin ja täytin. Kirjoja pölytin, yskin ja niistin. Kiipeilin, kurkin, konttasin. Imuroin, tuuletin, pesin, pyykkäsin.Tyhjensin kasoja, täytin roskiksia. Kuvittelin itseni ahkeraksi. 

---

---

---

Ja kun kannoin matot puunattuun kämppään, petasin sänkyyn puhtaat lakanat, laitoi pöydille pestyt ja jopa silitetyt - minä en normisti silitä mitään - pöytäliinat ja katsoin ympärilleni... 

Niin... mitä näin...

Pöly tanssi auringonvalossa, matoissa oli koirankarvoja, sängyssä punkinraatoja, pöydällä langanpätkiä, eteisessä pikkukiviä, keittiössä likaisia astioita ja ikkunat harmaana.

---

Että se tästä siivouksesta, joka alkoi joskus joulukuussa ja loppui ennen vappua. 

---

Ikkunat pesen ehkä vielä ennen vappua. Ikkunoiden pesu on kivaa. Siinä näkee työnsä tulokset ja jos ei satu sade yllättämään, tulos säilyy aika pitkään. Muu on turhaa. Hetken on ehkä kevyempi hengittää, hetken näyttää mukavan seesteiseltä, hetken. Kohta pitäisi taas kaikki aloittaa alusta, ja uudestaan ja uudestaan, viikkosiivous, suursiivous, perussiivous...

Aurinkoinen aamu. Olisi aika siirtyä kasvimaan puunaukseen. Siinä onneksi pienikin liike näkyy, eikä minkään tarvitse olla niin viimeisen päälle, kunhan vähän sinnepäin. Toivottavasti iltapäivällä pilveilee. Mutta vaikka paistais, tänään se alkaa. Menen edes hetkeksi jotain nyhväämään, roskia keräilemään, kuivuneita korsia katkomaan, tulevia toimia miettimään.

Pientä pintapäivitystä

Kirjoja, uusia, kun hyllyyn vielä mahtuu. Harkittuja ostoksia tällä kertaa.

• Redonto, koska bingoon pitää lukea jonkun suosittelemaa kirjaa . Saukkis suositteli.
• Jalonen, koska english clubimme muuttuilu kupiiriksi ja tämä yuli valituksi ekaksi.
• Dicker, koska tykkäsin hänen edellisestä kirjastaan kovin paljon. 

Lukeminen on seikkailua. Koskaan ei kirjaa avatessaan tiedä, viekö se mukanaan vain tuleeko lukemisesta taistelua.En tykkää jättää kirjaa kesken, koska kaikki kirjat ansaitsevat lukijan. On kiva tutustua uusiin kirjailijoihin. Välillä löytää sellaisen, joka kolahtaa. Se on kuin aarteen etsintää. Palkitut tai muiden suosittelemat ei aina ole parasta minulle ja joskus ihan sattuma tuo napakympin.

 

Posti toi kortin, jossa Pitkäkorvainen pupu vaeltaa reppu selässä. Repussa on miekka. Liekö pupu menossa sotaan. samaan kuvaan on etualalle piirtynyt kotka, joka on juuri hyökkäämässä piikkisian kimppuun.

---

Kiitos Sus'

---

Ja nyt mainos:

Suen blogissa oli kirjoituskilpailu aiheesta teininostalgiaa, mutta en ehtinyt ajoissa. Kirjoittakaapa nyt kaikki muutkin aiheesta. niin Sus´ heltyy siirtämään arvonta päivää ja minäkin ehdin mukaan.

Kaupungin humussa

Olipa kiva elää vaarallisesti. Sain vihdoin ajan fysioterapeutille ja pääsin Kalasataman hyvinvointikeskukseen. Siellä oli ovella hoitajat jakamassa käsidesiä, kyselemässä oireita ja hoitamassa kirjautumisen, jottei tarvinnut koskea mihinkään. Fyssarilta sain jumppaohjeita, jotka ehkä auttaa.

---

Oli kuin olisin ollut lomalla, kun matkustin metrolla ja shoppailin kaupoissa. Vaihteluun ei tarvita suuria tapahtumia, kun viettää viikkokausia kotona. Oli kiva kierrellä lidlissä ja miettiä, mitä ostaisi. Salaattia hamstrasin, kun meidän pikkukaupan valikoimat on kurjat. Ihmisiä oli tosi vähän ja turvavälit piti - paitsi siinä kassalla pakatessa. Mutta kaikkeahan ei voi välttää. Kaikkea en jaksanut haalia, joten joku kauppareissu pitää joskus tehdä. Olisi joskus syytä ostaa joku vaatekin. Mutta rahaa säästyy näin eläen.

Mukulat valmistuivat ja äitienpäiväsukat on meneillään. Hiukan sävelsin mukuloissa, mm. tein kirjoa kärkeen asti, jotta varpaatkin säilyy lämpiminä. Nämä menevät jollekulle joskus. Saa nähdä, ehdinkö joskus itselle tehdä jotain, Tilauksiakin on rästissä ja joulusiivous polkee paikallaan.

Herkuttelua

Blogijumala on suosiollisesti antanut kuvat taas käyttööni. Lienee vain eilen herännyt väärältä kyljeltä ja laskeutunut alas vasen jalka edellä. Sellaista voi jumalillekin sattua.

Perjantain ruoka-annos. Minähän en harrasta ns. ulkona syömistä, mutta tyttäreni kyllä. Hän on sitten tilannut näinä aikoina joskus ruokaa paikasta, jossa ennen on satunnaisesti käynyt herkuttelemassa. On kuulemma sen verran kiva paikka, että sen koronasta selviäminen olisi toivottavaa. Ja sitähän voi auttaa, ostamalla noutoruokaa. Tilasin sitten itsellenikin riistakäristystä. Oli hyvää ja iso annos. Lisänä oli ihanaa leipää. 

Minä sitten äkkiä pyöräytin epäonnistuneita voisilmäpullia, kun tytäe ja vävy tykkäävät pullasta. Vaihdettiin ruokia turvaetäisyys säilyttäen. Muutaman pullan jätin itsellenikin, joten turha puhua laihtumisesta.

Eilen sitten poikani soitti ja kysyi, olisiko minulla keltaista lankaa pienemmälle mummotettavalle. Olihan minulla. Poika kysyi, tarvitsenko kaupasta jotain samlla, kun tulevat lankoja hakemaan. Tilasin munkintekotarpeet ja perunoita. Sain sitten yllätyksenä sämpylöitä, suolaista voita ja juustoviipaleita. aaaaaapoika muisti ihastukseni näihin meidän lapin reissulta. Joten elämä on nyt yhtä mässäystä.

Tämä oli se kuva, josta piti kysyä teidän mielipidettä. Ajattelin tehdä Nina Laitisen äitienpäiväsukat. Mutta ongelma on ratkaistu. Teen tuosta kalpean punertavasta. Kun netistä tilaa, ei värit aina ole sitä, mitä kuvittelee. Tuo ei oikein innosta, joten hyvä neuloa pois nurkista. Tosin sitä on jostain syystä paljon.

Kannanotto naapureihin

Possun lätissä oli keskustelua rivitalojen pihaelämästä. Rivitalo, asumismuoto, jossa naapurit ovat seinän takana ja kaikki pihatyöt omalla kontolla eli omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet kerralla. Omakotitalosta on kokemuksia menneisyydestä. Kerrostalo antaa minulle valheellisen tunteen anonymiteetista. Ei tarvitse olla sosiaalinen. Monet ovat. Olen myös huomannut, että elämästäni tiedetään täälläkin enemmän kuin minä itse. Olen nelisenkymmentä vuotta asunut samalla kadulla, on ollut lapsia ja koiria, joten eihän se ihme, jos naama on tuttu. On myös paljon hyvääpäiväätuttuja, mutta hyvin olen vältellyt lähempää yhteydenpitoa. Yhdessä talossa pihaparlamentti päivysti ihan oven edessä, ainoan oven, josta ulos pääsi, joten aina kysyttiin "minnemenet?mistä tulet?mitä teit?" Se otti päähän. Toisessa talossa pihaparlamentti huuteli aina iloisia huomioita, kun olin parvekkeella. Mukacia, ystävällisiä, sosiaalisia ihmisiähän pihaparlamenteissa on. Pitävät huolen naapureistaan. Tässä talossakin hyörinää riittää kauniilla ilmoilla. Selviän yleensä heilauttamalla rennosti kättä ohikulkiessani. Hiukan huolestuneena olen pannut merkille, että joidenkin kanssa jopa pysähdyn juttelemaan. Alkaakohan vanhuudenhöperyys nakertaa erakkouttani?

Piti kysyä mielipidettä ja kertoa eilisestä, mutta kuvia ei saa siirretyksi, joten antaa olla. Kuvatonta kerrontaa en nyt viitsi harrastaa. Jos albumit ei rupea aukeamaan, voin muuttua hiljaiseksi.

Sus'???

Rajaton-rajat-on

Nyt on kaunista.

---

Loskasta aloitin kirjoittaa, mutta muutin mieleni.

Vielä se lumena tulee. Isot pehmeät lämpäreet tanssivat alas.

---

Hetkessä eläminen ei ole mitenkään yksinkertainen juttu. Toisaalta tulevaisuus ja menneisyys estävät pitkästymisen. Lapsena, kun todella elää hetkessä, pystyy pitkästymään kuoliaaksi jo parissa minuutissa. Nykyisin tuntuu, että pystyn olemaan tuntikausia niin, ettei oikein päässäkään liiku mitään. Pitääkö olla huolissaan?

Neuloin ilmastetun pipon purobatikista, jota löytyi jämälaatikon uumenista. Ehti jo naamani kärsiä auringosta. Pitää vetää pipo silmille, jotta kalju säästyy palamiselta. En ole umpi-ihastunut tähän, mutta kuka piittaa. Lanka ei kutita ja hyvin roikkuu pipo silmillä, joten tämä päähän ja menoks. Keittiövaakani on hautautunut tuonne makkariin, joten en päässyt punnitsemaan langanmenekkiä. Pitäisköhän tänään jatkaa joulusiivousta...

---

Onko pakko käydä suihkussa, jos ei tuu hiki?

 

Lukeminen, elämän suuri ilo. 

---

Vanhempi mummotettava on nyt ahmimisiässä ja onneton, kun ei pääse kirjastoon. Miniäni ei suhtaudu intohimolla kirjojen omistamiseen. Ei suostunut ottamaan vastaan niitäkään kirjoja, joita olin omilta lapsiltani säästänyt. Nyt taitaa olla pakko ostaa jotain. Minun sydänalaa ahdistaa ajatus pitkän kirjasarjan parista loppupään kirjasta.

 ---

Minä en tykkää tavarasta. Ei ole astiastoja, ei vaatevarastoja, ei kenkiä, ei todellakaan laukkuja, ei koriste-seineitä, ei sohvakalustoja, ei kirpputorien tavaraa, ei mitään uutta. Toki tuota poistettavaa roipetta aina riittää, mutta uutta ei tule tilalle. Kirjat on poikkeus. Kirjoja tulee. Kirjoja ei ole koskaan liikaa. Olenhan minä muutamasta sadasta kirjasta jo luopunut, mutta monista en. Kohta tulee taas muutama uusi hankinta. Minulla on paha trauma lapsuudesta, jolloin kirjoja ei saanut mistään, ei edes lainaksi. Heti, kun pääsin rahoihin käsiksi, ostin kirjoja omaksi, taatakseni, että aina on jotain, mitä lukea.

---

Viimeisimmässä hankintakuormassa oli ihan summamutikassa valittuja kirjoja. Oli yksi, jonka halusin ja sitten lisäksi jokunen, ettei tarvitse maksaa postimaksua. Nyt sitten näitä jokusia yritän lukea.

---

 Lopetin juuri Kaikki se mitä en muista. Olipa sekava. Luin lähes puoliväliin tajuamatta, kuka on kukin ja mistä he puhuvat. Vika voi olle keskittymiskykyni hataruudessa, mutta en uskaltaisi suositella kirjaa kenellekään. Olihan se ihan omanlaisensa. Ja kun jossain välissä aloin tajuta henkilöitä, luin lopun sitten ihan innolla saadakseni selville, mikä on totta. Mutta eipä se selvinnyt täysin. Hyvä, että tuli tuokin luetuksi. Paljon siitä syntyi aivotoimintaa. Palkitut kirjat ei kyllä ole useinkaan minun juttuja. Olen liian yksinkertaisella aivotoiminnalla varustettu ymmärtääkseni hienoja palkintoperusteita.

---

Nyt aloitin Mehiläisten historian. Outo rakenne on tässäkin. Tapahtuu monessa paikassa, ajassa, monien elämässä. Mutta heti alusta jokin kiehtoo. Tekee mieli jatkaa.

---

Nyt joku siellä ajattelee, että onhan minulla muutakin kuin kirjoja, on lankaa, on norsuja. Onhan niitä, molempia turhan paljon. Lankoja kuvittelen ostavani tarpeeseen, en edes omaan tarpeeseen vaan lahjottavien mielihalujen mukaan. Lankojen osalla myös päämääränä on niiden vähentäminen, joka ei ihan aina onnistu. Norsuissa olisi karsimisen varaa paljonkin, mutta eihän niitä voi heittää pois, lahjaksi saatuja. Itse en oikeastaan koskaan osta norsuja, mutta tietenkin ilahdun, kun joku minulle sellaisen tuo. On kauniita yksilöitä ja on rumia, mutta lahjaksi saatu on aina rakas.

---

Joku ilmestyi taas tuohon tuijottamaan. Mennään.

Ohutta yläpilveä

Se on sitten taas talvi täällä. Lunta tulee tasaisen varmasti, lämpöä yks plussaa. Iltapäiväksi luvataan jo seitsemän plussaa, joten eiköhän tämäkin ole suht lyhyt talvi. Mukava katsoa ikkunasta, kun maisema muuttuu rauhoittavan harmaaksi. Aamulenkkikin hoidettiin jo. Kävin kaupasta maitoa aamukahviin, kun oli ihan tyhjä kauppa. Kassa kertoi, että jotkut käy monta kertaa päivässä kaupassa, eivätkä piittaa mistään turvaväleistä. Näkymätön uhka vaatii mielikuvitusta.

Eilen oli paksua alapilveä

ja jakautunut maailma.

Tuo pilviraja oli tosi jyrkkä.

---

Eilen leivoin omenasosekakkua, josta tuli aika hyvää. En vain erityisemmin tykkää omenen mausta. Otan kuitenkin ilolla vastaan lahjaksi saamani omenat ja syön ne jossain muodossa. Hyvin tuo sosekakku menee, kun kahvileivän puute iskee. Kaapissa on monenlaista kismettiäkin, mutta suklaa innostaa vähemmän kuin omena.

---

Tänään teen pataleipää. Taikina muhii tuossa tiskipöydällä. Odottaa uuniin pääsyä.

Valoisaa päivää kaikille. Kohta alkaa taas jumpat. Elämä on ohjelmoitua.

Pataleipä onnistuu ainakin tällä reseptillä. Tosin kaasu-uuni ei paljon ruskistaa pintaa, mutta hyvä kuori. Nyt oli sämpyläjauhoja ja paljon siemeniä. Vehnäjauhoista tulee parempi, mutta täsät versioista tykkään enemmän. Ja mausteitahan voi sotkea halunsa mukaan. Huono puoli on, että tulee syödyksi heti liikaa.

Kahmalokaupalla särkylääkkeitä

Päätän aina lopettaa särkylääkkeiden popsimisen, mutta päätökset eivät kestä kauan. Kun kävely tökkii ja joka askeleella iskee kipu, totean, että mitä turhaa. Mieluummin kävelen lääkepöhnässä kuin pysyn paikallani ilman troppia. Koirapoika kun pitää ulkoiluttaa oli tilanne mikä vain. Jonain päivänä vielä kyllästyn ja yritän päästä tohtorille. Fysioterapiaanhan ei pääse ennenkuin korona häippäsee.

Suelle kävin jo mainostamassa ja ajattelin levittää ilosanomaa muillekin. Käykääpäs katsomassa joko Areenasta tai kakkoselta illalla yksi hienoimmista kotimaisista leffoista. Olen tämän useamman kerran nähnyt, mutta aina jaksan nauraa uudestaan. Tyttäreni osaa jopa sanoa, mitä musiikkilajia bändi soittaa. Minä vain kuuntelen. Ja kun katsotte, käykää kertomassa, mitä tykkäsitte. Eli ihan ennakkoluulottomasti sukeltakaa hevin pyörteisiin.

 

Olen ajatellut tehdä historiaa eli neuloa itselleni pitkät kirjoneulesukat. Muillehan olen paljonkin neulonut, mutta josko nyt ihan vain itsekkäästi omaksi. olisko hyvä idea???

---

Lenkille, sanoi Koirapoika

Kerran oli kello nuori niinkuin mummokin

Tuossa selkäni takana raksuttaa kello, jonka kymmeniä vuosia sitten ostin kirppikseltä parilla kolikolla. Kirppiksen myyjä ei luvannut, että se käy, mutta norsut! Lisäksi se käy. Pysyy ajassakin eli ei raksuta mennyttä aikaa vaan ihan tätä päivää. Tosin on äänekäs, mutta ei liian vaan kodikkaasti. 

(Ja kuva on kaadettu kuten varmaan näettekin. Halusin säästää tilaa.)

Mummo kutoo sukkaa hämärässä. (ja ottaa hämäriä kuvia, mutta ei viitsi kuvata uudestaan jotainkeskeneräistä kyhäelmää) Osallistun mukulat kaliin. Mukuloista kasvaneet kukat häviävät kirjavaan lankaan, mutta olkoon. Neulon vain jämälankoja unohduksiin.

Päivät silloin lipuivat kuin joutsenet ne vain eli aika valuu sormien välistä toiseen ulottuvuuteen. Sadekausi on taas saapunut. Hyvä minulle, sillä naamani jo ehti kärsiä auringosta. Herkkähipiäisyys ei ole mikään onni, eikä lottovoitto. Ja kun sataa, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei viitsi mennä kasvimaalle. Posiitivisia piirteitä löytyy joka hetki, kunhan vähän yrittää.

Erittäin positiivista on korttien saanti. Tällainenkin tervehdys saapui. Kiitos.

Ikävää on, jos joku kommentoija ahdistuu minun kommenteista. Ei ole tarkoitus mitenkään arvostella tai edes ottaa kantaa. Aina on kiva, jos joku jaksaa lukea ja kommentoida. Kaikki mielipiteet ovat hyviä. Ei kerätä pilviä auringon eteen.

Luonnonsuojelija luonnostaan

 

Siinäpä ne tärkeimmät.

Vähemmän tärkeistä voisin sanoa vaikka, että säitä on riittänyt. Eilen pyyhkäisi raesade kaupungin yli. Meille ei yltänyt, mutta parvekkeelta seurasin pilven kulkua. Vilkkaasti liikkui.

Illalla ystävä yllätti soittamalla, että kaipaisi metsälenkkiä. Sinnepä siis. Olikin hieno lenkki, oiva sää ja kaunis auringonlasku. Tavattiin mukava orni, joka, kun rohkaisin mieleni ja kysyin, antoi kiikaristaan katsoa hautovaa merikotkaa. Kyllä se vain sydäntä lämmittää, kun pääkaupungin keskellä tehdään uutta merikotka sukupolvea.

Joulusiivous hivuttautuu eteenpäin. Isoin kirjahylly on pölytetty ja uudelleenjärjestetty.  (Linssilude tunki kuvaan.) Pienempiä ehkä tänään tai joskus.

---

Niille, kun ylpeilevät sillä, etteivät kerää kirjoja kotiinsa pölyttymään, kerron, että lapsuustrauma. Heikkoutensa jokaisella.

---

Olen aloittanut jotain uutta elämässäni, Urheiluhallien livejumppia kotona. (menee aikanaan taas bingoruudukkoon)

---

Yleisesti ottaen päivät kuluvat. Maakotka mahtuisi hyvin lentämään minun ja muiden ihmisten välistä eli koronavarmistus toimii. Koska olen kykenemätön huolehtimaan asioista etukäteen, minusta on mielenkiintoista elää juuri tätä aikaa. Lähipiirissä sairastavien mielestä on kuulemma enemmänkin rasittavaa. 

---

Muista tappavista taudeista vielä: Eka punkki löydetty Koirapojasta ja lääkitys annettu.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Taasko kauppaan?

Aamukahvi kermalla... Maito on loppu, enkä viitsisi kauppaan mennä virusjahtiin. (- viirus sanovat jotkut - outoa sanoo minun korva - mikä hinku tähän vokaalien venyttämiseen ihmisillä on - viirus - meedia - joka kerta särähtää pahasti)

---

Hei, laitetaan kisa: Äänestäkää: viirus vai virus. Ja sanokaa vain reippaasti viirus, jos siltä tuntuu. Ei minun korvista tartte välittää. Kaikkien osallistujien kesken arvon kirjan. Voittaja saa valita kahdesta vaihtoehdosta

Douglas Adams: Maailmanlopun ravintola

Chimanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

---

Sitä joskus löytyy kirjahyllyn kätköistä tuplia, kun muisti ei aina pelaa tai ystävät lahjoittavat jotain.

Se kuulkaa kevättä pukkaa kaikista pöpöistä piittaamatta.

Postipoika yllätti eilen. Kiitos kaikille muistajille. Joku oli saanut kuvan sinisestä neuleestani, joka on kyllä ihaan alkutekijöissä.

Eilen oli kaunis ilta, ihania värejä taivaalla, mukava lämpötila, tyyntä ja paljon mustarastaiden laulua.

Ja taas tuli käsky aamulenkille. Otan repun mukaan ja ehkä tungen kauppaan muiden mummojen joukkoon.

Siivousta sata lasissa

Harmaampi päivä kuin eilen. Ihan sama! Joulusiivokseni on edistynyt siihen vaiheeseen, että kirjahyllyt on tyhjennetty kasoihin pöydille, lattioille, laatikoihin. Ja sitten on tietenkin pakko järjestellä kaikki ihan uusiksi. Jos kirjahyllyissä olisi vain kirjoja, niin kaaos voisi olla hallittavissa. Mutta ei. Elämässä on paljon kaikenlaista, mikä pitää hetkeksi laittaa käsistä pois vaikkapa kirjahyllyyn. Niitä sitten taas pyörittelen käsissäni. Iso musta jätesäkki syö osan, mutta silti jää pohdittavaa. Onkohan tämä tarpeellinen? Haluanko pitää tämän? Mihin tämä kuuluu? 

---

Tässä voipi vielä kulua jokunen tovi. Onneksi jouluun on aikaa.

Valpas vahtikoirani onneksi huolehtii, ettei mikään ikävä juttu tai eitoivottu otus pääse yllättämään.

Eilen etävirpojat yllättivät pihalla. Yritin pitkittää, jotta olisin saanut naapurit kateellisiksi, mutta kaikki pysyvät tiiviisti omissa pesissään. Minut on nyt kuitenkin virvottu. Sain myös ohjeet ottaa varovasti oksan päästä kiinni, viedä oksa suoraan maljakkoon ja pestä sen jälkeen kädet. Kun puhelinkutsu tuli, kiellettiin myös matkalla ulos nuolekelemasta hissin nappuloita. Eli turvavaälit kunnossa.

---

Koirapoika heräsi siis aamulenkin aika.

Synnintekoa

Olen sanonut, ettei karanteeni minuun vaikuta, että päivät kuluvat kuten ennenkin. Ei pidä paikkaansa. Netissä roikun normaalia enemmän. Facessa osallistun ihmetempauksiin, selaan uutisvirtaa, tilailen akuankkoja ja vierailen kaupoissa. Kauppavierailut ei tiedä hyvää.

Minullahan oli vuoden alussa rapiat 23 kiloa lankaa, mikä on jo pienen lankakaupan verran. Mutta ei silti ole kaikkea, mitä pitäisi. Ihmiset toivoo outoja juttuja, kuten sinisävyisiä sukkia. Tunnetusti sininen ei ole lähellä sydäntäni, joten se ei sattumalta eksy lankalaatikkoihini. Piti siis tilata sinistä jos jonkinlaista ja sitten muitakin outoja värejä ja pari ihan vain itseä ilahduttamaan. (Arvatkaa, mitkä on omaan käyttöön.) Huomioikaa myös, että kaikkia on tuplana, koska kahta sukkaa on pakko saada neuloa samaan aikaan ja kerän jakaminen on liian työlästä. 

---

Kysyin lupaa lankojen ostoon ja sain luvan ostaa kotimaisilta pienyrittäjiltä. Sorry siis tästä. Selailin kyllä niitä pienyrittäjiä, mutta meni liian vaikeaksi ja liian kalliiksi.

---

Nyt ehkä lopetan lankojen ostelun vähäksi aikaa. Josko kirjoja...

---

Taas olis mentävä. Tuossa heiluu häntä siihen tyyliin, että nyt ja pian.

Pakko kuitenkin vähän kiillottaa sädekehäänsä. Nalle ikkunalla -haasteeseen olen myös vastannut. Keittiön ikkunalla oma lunnini seuraa auringon nousua. Koirapojalla on niin monta lunnia, että varastin yhden sen joululahjoista itselleni. Tartten minäkin lunnin. (kiillottiko tämä nyt sädekehää??? - pieneltä varastaminen)

BINGO

Toisen kerran eläissäni pelasin bingoa. Eka kerta oli jokunen vuosi sitten Tallinnan laivalla. Ystäväni kanssa todettiin, että meillä on kokemusaukko bingon kohdalla. Huudeltiin "bingo" aina, kun ruudukosta löytyi numero, joka sanottiin. Meidät heitettiin pelistä pois. Mutta bingossa tuli vierailtua.

---

Tässä päivänä muutamana posti toi erilaisen bingoruudukon, neulojalle sopivan. Ensin katsoin, että ei onnistu millään, mutta pienellä säädöllä osui.

Summamutikassa työnsin käteni pussiin, johon olin säilönyt joulukalenterilangat. Pitäähän niistä sukkia neuloa, kun Misanja on ohjeenkin antanut. Tuo osui käteeni, joten siitä aloitin. Pitää kyllä etsiä sille kavereita. Ne ajattelin kaivaa ihan tarkoituksella, jotta jotenkin värit mätsäävät.

Sitten päättelin yhdet sukat, jotka ovat sitä kaivanneet.

Keskeneräinen käsityö on minulle vähän mysteeri. Jostain syystä kuvittelen, että se on pitkäksi ajaksi roikkumaan jäänyt yritelmä. Tulkitsin kuitenkin niin, että keskeneräinen tarkoittaa työtä, joka on kesken. Nämä on vävylle synttärilahjaksi tarkoitettu hänen lempipelinsä väreissä. Synttärit oli viikko sitten, mutta jos tänään toimittaisin. Ehkä se on suurempi yllätys nyt.
---
Kirjajutut on aina helppoja, joten suora onnistui.

---

Ehkä rupean pelaamaan enemmänkin bingoa.