1/6

Vanuttuneen villasukan kuusihaasteen (Ota summassa 6 erilaista käsityölehteä. Toteuta jokaisesta lehdestä yksi juttu, ohjeen mukaan. Eli niin hyvin kuin pystyt ja kykenet ohjetta noudattamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että saa soveltaa. Ja: Materiaalit pitää löytyä kotoa. Ja: Toteutus siinä järjestyksessä kuin lehdet ovat pinossaan.  #kuusihaaste     🌲 ei tarkoita puuta ) eka on valmis. Tuo kantapää on niin kiva, että ajattelin hyödyntääa sitä toistekin.

 

  

 Haasteen kakkoslehti on sen verran haasteellinen mallien suhteen, että tekee mieli vaihtaa, mutta eihän sitä nyt heti lipsuta. Onhan siinä 54 ohjetta, mutta...

 

 Kaikki neuleohjeiden langat on minulle vieraita, enkä todellakaan halua ostaa uutta lankaa. Pörrölankakämmekkäitä voisin harkita, jostain ihan muusta langasta, joku jakkukin ehkä tai vauvan vaatteita, jotka tulis äkkiä. Kävin jopa tarkistamassa, miten se haaste meni. Todellakin siellä luki, että lehdet siinä järjestyksessä kuin ovat pinossa. Hiukan helpotusta toi seuraavat lauseet:

 

Eli niin hyvin kuin pystyt ja kykenet ohjetta noudattamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että saa soveltaa.

 

 Saa nähdä, mihin tässä joudun. Todennäköisesti pidän haastetaukoa ja teen kiireellisempää eli joululahjoja. Niissäkin riittää haastetta.

 

 Fizbanilla pukkaa ihottumaa varpaanväleihin. Niitä pitää pestä ja kuivata etenkin nyt, kun maa on märkää aamulla. Fizban panee täysillä hanttiin tietenkin, mutta yritän. Hankalampi osuus on, ettei se saisi nuolle niitä varpaanvälejä. Sukan tietenkin repii irti hetkessä. Kauluria en haluaisi hankkia.

 

 Usva leijaili sakeana peltojen yllä, kun oltiin aamulenkillä.

 

 Nopeasti se kuitenkin haihtui. Halusin ottaa isomman kuvan, mutta siinä etsiessä kuvauspaikkaa usva oli jo kadonnut.

 

 Kasvimaan puolikkaan kunnostaminen on rankkaa puuhaa. En ole ollenkaan varma, että onnistun. Tänään en sinne mene, sillä on sovittu kävelyä Töölönlahdella. Painostan ystäviä tapaamisiin, kun olen todennut, että nyt tarvitsen puheseuraa ellen halua masentua. Lukupiirissä eilen oli tosi kivaa. Olin ehkä liikaa äänessä, mutta sai muutkin puheenvuoron. Josko huomenna yritän kasvimaallekin.

 

 

Yhdet jämäsukat sain kesällä aikaan. En ole kovin ihastunut värivalikoimaan ja liian isotkin nuo ovat. Mutta jospa ne jostain kodin löytäisivät.

 

Hyvinkää-Hyvinge

"niin lämpimänä oot sä vasten kylkeäin"

 

 "siihen mä jään"

 

Ja kun avaan silmät, näen entisen koiran kuvan ja kaikenlaista muistutusta siitä, että ei taida tänäänkään päästä tulemaan tunnetta, että voi kun ei ole mitään tekemistä. Aamulla voi ajatella, että tänään, tänään minä vihdoin sitä ja tätä. Illalla voi sitten todeta, että ehtiihän sitä huomennakin. Tänä aamuna oli mukava herätä, kun olin pitkästä aikaa nukkunut hyvin. Johtuisko siitä, että eilinen oli rentouttava.

 

Nyt on lenkki hoidettu, aamukahvi juotu, iso pino banaanilettuja syöty (oman kylän kaupassa oli taas valtava pussi banaaneja puoleen hintaan vaikka ne tummuneet ovat parhaita, mutta minullehan sopii, että niitä myydään alessa), senioritaijiin ilmoittauduttu (meinasi mennä ohi, kun lettuja paistelin, ehdin kuitenkin - aika moneen olen taas ilmoittautunut, huomenna olisi vielä jotain, ilmoittaudun aina ensin kaikkeen ja sitten katson kalenterista, mitä perun) ja mietitty, missähän se offi luuraa. Jos vaikka sinne palstalle marjaan.

 

Eilen pitkästä aikaa poistuin kotikonnuilta. menin Hyvinkäälle tapaamaan hyvää ystävääni. Aloitettiin syömällä. Obelixissa on hyvä buffet. Tuli kerätyksi lautaselle paljon kaikenlaisia salaatteja, kun oli mistä valita. Kotona sitä syö yhtä ja samaa, vaikka hyvin voisi keräillä kaupasta kaikenlaista kotiinkin ja vaikka vähän sekoitellakin jotain. (Ruuasta puheenollen: Olin maanantaina syömässä pojan luona. Hän oli löytänyt chiansiemenkaviaaria. Yllätykseksi se oli tosi hyvää! Sitä pitää itsekin ostaa joskus. Olen mädin ystävä.)

 

Viiniä ei juotu.

 

Kun maha oli saatu täyteen, mentiin museoon. Ystäväni oli ensin sitä mieltä, ettei tuota Villatehtaan näyttelyä tarvitse katsoa, kun se on ollut niin pitkään, että olemme sen jo nähneet. Mutta enpä minä ollut nähnyt, joten sinne mentiin. Kaikkea löytyi:

 

erilaista villaa

 

 lankoja

 

 Hyvinkää paita

 

 historian esittelyä

 

ja tällainen pipo, joka on kovasti mieleeni. Tällaista voisin käyttääkin.

 

 Kun villasta oli selvitty, mentiin Kesäkahvila näyttelyyn. Tämän museokeskus Taikan yksi viehättyvyys on tämä avara tila, johon aina on laitettu harkitun vähän nähtävää. Tässä tulee vapautunut olo, etenkin, kun täällä on hyvin vähän ihmisiä niinä aikoina, kun käyn täällä. (Oman tilan tarve taitaa olla minulla ylikorostunut. Buffetjonossa sen huomasin, kun takana jonottaja tuli iholle. Teki mieli sanoa, ettei tämä nyt etene sen nopeampaan vaikka kuinka tunkisit päälle. )

 

Kiva idea oli sama maisema eri vuodenaikoina. Tällaista voisi valokuvinakin tehdä - on tehtykin - mutta taas voisi ajatella tehdö, ellei muutenkin olisi kaikenlaisia suunnitelmia, jotka jäävät suunnitteluasteelle. 

 

Seuraavasta huoneesta löytyi mm. käsityötaidetta.

ja näitä ihanan värikkäitä tauluja.

 

Tämä Yrjö Saarisen oma kuva on ehkä hienoin lajissaan. Tällaisen kuvan haluaisin itsestänikin. Kukahan maalais.

 

 Jottei taivaat unohtuisi, kuva tiistailta, vyörypilviä ukkospilvien kera.

 

 

Kulttuuripäivä

 

Pitää aloittaa kauempaa, kun olen tänne lisäillyt kuvia, joita en ole teille esitellyt. Tässähän on muutamana päivänä satanut, joten luonto kukoistaa, myös viljelty. Ja ei, tämä ei ole minun kasvimaani. Tämä on meidän piha, jossa yksi asukas jaksaa hoitaa kukkia kaikkien iloksi. Tuntikausia hän istuttaa, kitkee, kastelee, kuokkii ja kuopii. Jälki on upeaa. Ei mene raataminen hukkaan. Tässä väkisinkin miettii, pitäiskö minunkin käydä katsomassa palstaani.

Sadepäivinä onnistuttiin säännöllisesti lähtemään lenkille juuri, kun kaatosade alkoi. Kastuttiin tehokkaasti. Tänään on aurinkoista ja niin oli eilenkin.

Onni on ystävät, jotka huolehtivat minunkin museokortin ulkoilutuksista. Eilen tapasin tällaisen ystävän.

---

Ohikulkiessa tuli katsotuksi Kim Simonssoni Sammaljätit. Näistä tykkäsin kovasti. Herttaisia hyvänmielen lapsia, jotka tekijän mukaan eivät tarvitse aikuisia vaan pärjäävät omillaan. Huomionarvoista on myös, että nämä lapset kommunikoivat keskenään suomenkielisellä viittomakielellä. Kun en osaa viittomakieltä, en tiedä, mitä he sanovat. Voin siis kuvitella millaista on olla kuuro, kun kaikki muut puhuvat ääneen.

Varsinaisesti matka suuntautui taidehalliin, jonka ulkopuolella olikin tuttu hahmo.

Maalauksista tykkäsin, etenkin näistä kahdesta. Kupariveistokset ahdistivat, joten niistä ei ole kuvia. Ne olivat pelkkiä naamioita ilman aivoja, ilman takaraivoa, tyhjiä päitä. Hienoja ilmeitä niissä oli, mutta jostain syystä onttous vaivasi minua tavattomasti. Veistokset, joista tykkäsin olivat kokonaisia, kuten tuo pienokainen, joka tyynesti katsoi yllään leijuvaa valtavaa kiveä. Ei pelännyt, että kivi hänet murskaa. Oli vain utelias, utelias varmaan, koska oli pieni lapsi. Aikuinen olisi kauhistunut tulevaisuuden edessä. Olisiko syytä ottaa lapsesta oppia, eikä miettiä, mikä kaikki voi mennä pieleen.

Se, mistä tykkäsin tavattomasti oli Toijan ateljee, joka oli siirretty Taidehalliin. Sinne kannatti jonottaa. Uskomattoman rikas ympäristö täynnä keskeneräisiä ja valmiita töitä, kaikkea, mitä tekemiseen tarvitaan ja myös kaikkea, mistä saa inspiraatiota, pieni rauhaisa nurkkaus nojatuolineen ja kirjahyllyineen seinä täynnä kristillistä symboliikkaa, aivan uskomatonta. Täällä olisin voinut olla vaikka kuinka kauan. Ja kaiken tämän keskellä hyväntuulinen taiteilija työsti teoksiaan, jutteli vieraiden kanssa, näytti viihtyvän häkkieläinolossaan. Tätä suosittelen kaikille. Jonottakaa kärsivällisesti. Se kestää, koska kaikille annetaan mahdollisuus viipyä ateljeessa niin pitkään kuin on tarvis. Vahtimestari huolehtii, ettei paikalla ole liikaa ihmisiä.

Toinen vahtimestari ihastui StarWarspaitaani ja vinkkasi, että ateljeessakin on aiheeseen liittyvää. Olin vain ottanut yleiskuvan, joten piti palata ottamaan kuva yksityiskohdastakin. Tuolla se on pöydänkulmalla pikku kuvassakin.

---

Tästä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Käveltiin takaisin toista kautta ja saatiin uusia näkymiä kaupunkiin kiertämällä Pikkuparlamentin tontti. Tuolla kaukana näkyy Oodi, joka on aivan erinäköinen tästä kuvakulmasta.

Käveltiin vielä Kiasman eteen katsomaan NewYorkista tuotua Nina Beierin teosta Women & Children. Teos on rakennettu taiteilijan löytämistä eri aikakausilta peräisin olevista pronssipatsaista, joiden silmistä vesi virtaa suihkulähteeseen. Tämä on minusta groteski, kammottava. En halua mennä uudestaan katsomaan.

Päätettiin retki kahvilla ja pullalla, kuten asiaan kuuluu, vaikka pulla olikin croissant.

---

Ja minä päätän taiderunoilun tähän ja lähden ilman koiraa kasvimaalle rikkaruohoja tappamaan, jotta tuntuisi siltä kuin olisin tehnyt jotain.

Ropinaa

 

On mukava istua tässä aamukahvilla kuuntelemassa, kun pisarat kopsahtelee ikkunaruutuun. Sade on tällä kertaa hyvin rauhallista, tasaista, hellittämätöntä. Ei tuule. Ei myrskyä. Mukavuutta lisää hyvinnukuttu yö. Olen ollut tosi huono nukkuja eli väsynyt enimmäkseen. Onneksi vanha sääntö pitää paikkansa eli, kun tarpeeksi kauan pärjää muutaman tunnin yöunella, tulee sekin yö, kun nukkuu pitkään. Kummasti olen neljän tunnin unilla pärjännyt. Ilmeisesti tuo uniapneahärpäke takaa niin hyvät unet, että vähempikin kelpaa. Olen neljän tunnin jälkeen yhtä pirteä kuin ennen härpäkettä olin kahdeksan tunnin jälkeen. Mutta mukavampaa elämä on, kun on nukkunut kunnolla.

Eilen kävin ystävien kanssa väriterapiassa Sinebrychoffin taidemuseossa Rafael Wardin näyttelyssä. Se teki todella hyvää. Oli parempi kuin edes odotin vaikka Wardin värimaailma on aina kiehtonut. Tuolla kuvan yläkulmassa olevat lampaat saivat ajattelemaan omia langanpätkiä. Pitäisikö tuollainen pusero kyhätä? Langat oli solmittu paidan päälle eli helposti tulisi ja lankoja olisi.

Aika paljon oli ihmisiä. Sattui joku bussilastillinen samaan aikaan. Tauluja olisi pitänyt päästä katsomaan kauempaakin. Mitä kauemmas siirtyi, sitä paremmalta taulut näyttivät. Mutta näinkin pienissä tiloissa, olivat kyllä hyviä, mieltäylentäviä. Mukava oli myös nähdä ystäviä pitkästä aikaa.

 

Eilen ei 10 000 askelta tullut täyteen. En jaksanut enää kotiinpalattua lähteä ulos. Mutta muuten olen kiltisti tallustanut. On ollut hienoja säitä ulkoilla. Hanhet ovat pelloilta kadonneet, mutta joutsenet viihtyvät vielä täällä.

Siivouskalenterin luukut 4-10 ovat täynnä kirjoja eli kirjahyllyjä olen järjestellyt. Tulin tilanneeksi muutaman lisäkirjankin taas. Nekin ovat jo hyllyssä. Ja kierrätykseen on jokunen pino lähtenyt. Muutama korttilaatikko on siivottu ylimääräisestä, pari olkkarin kaappia myös ja jokunen sekalaislaatikko. Eli olen ahkeroinut.

---

Tänään menen hierojakouluun kokeilemaan , saisivatko niskahartiaseutuni notkistumaan. Samalla voin käydä kaupoilla. Jotain tarpeellista aina puuttuu.

Usvainen, kostea aamu

 

Sieltä usvalonkerot taas hiipivät maisemaan. On pehmeän kaunista. Asvaltti kiiltää sateen jälkeen, eikä tuule. Tyynellä täällä sisällä on mukavan lämmintä. Etenkin, jos pitää tarpeeksi päällä.

Eilen shiba kävi viihdyttämässä minua. Oli sen verran lyhyen aikaa, ettei menty ulos. 

---

Kun olin ollut koko päivän sisällä, menin sitten illalla pitkälle kävelylle. Silloinkin oli mukavan kostean leppeä tuuleton ilma. Kun palasin, oven takana odotti ylläri.

Naaputi oli tiputtanut postiluukusta tuoretta pullaa. Onneksi en ollut millään pitemmällä retkellä. En minä naapurille ilmoita, jos lähden muutamaksi päiväksi johonkin. Mutta onhan se aina kiva saada pullaa. 

Sieltä se tulee

ja sinne se menee.

Raidejokeri, nykyisin pikaratikka, aloitti liikennöinnin lauantaina suuren mainoskampanjan kera. Satuin olemaan sopivasti lenkillä, kun se pyyhälsi ohi. Toivotaan, että kaikki sujuu, etenkin, että ihmiset pitävät silmät auki ja oppivat uudet väistämissäännöt. 

Tänään olisi aamupäivällä aikaa ulkoilla. Iltapäivällä on kirjoittajakurssia, eikä sen jälkeen varmaan tule lähdetyksi ulos.

---

Nykyisin ei oikein tule luetuksikaan. Alastaloa olen kahlannut 100 sivua, yli 700 olisi jäljellä. Vaikka kuinka olisi hienoja ilmauksia ja komeita sanoja, on lähinnä uuvuttavaa. Kun sama asia sanotaan kymmenellä eri tavalla, lauseet ovat lukemattomien rivien mittaisia ja kappaleet loputtoman pitkiä, ei millään pysy mielenkiinto yllä. On vaikea pysyä edes oikealla rivillä niiden sanamäärien kanssa. Kyllähän minä sen kahlaan läpi, mutta kuukausia tulee menemään.Onneksi ei ole pelkoa, että juoni katoaisi. Kun on tämä luku-urakka, tulee huono omatunto, jos luen jotain muuta. Mutta hiljaa hyvä tulee.

---

Kommentointi on edelleen, mitä on. Käyn kommentoimassa niissä blogeissa, joihin pääsen. Muissakin luen, mutta pidän mölyt mahassani.

Laatuaikaa

 

 

Poikani kanssa tehtiin pikareissu heidän Ranuan mökilleen. Heitin talviturkinkin tässä suolammessa, jossa olikin yllättävän kylmää vettä. Luulen, että kyse oli vain siitä, etten ole aikoihin, siis vuosiin, vesissä käynyt. Sauna maistui kyllä uinnin jälkeen. Poika kävi saunasta uimassa, mutta minä en enää viitsinyt.

Tietenkin myös retkeiltiin, tehtiin tulet ja syötiin nuotiomakkaraa, asioita, joista molemmat pidämme.

Kuviahan tuli tietenkin otetuksi paljon, esim. rahkasammalia kuvasin. Suot ovat lempihabitaattejani ja punainen rahkasammal aina ihastuttaa.

Komeaa rakkaa oli ja myös tällaista isompaa louhikkoa.

Palleroporonjäkälää löytyi louhikosta, johon porot eivät pääse. Poroja tietenkin tienvieret täynnä ja jokunen uusi lintukin, kuukkeleita nuotiolla, teeriä ja metsoja tien varressa.

Satanut on paljon, joten Auttiköngäskin oli tosi näyttävä.

Arvostan myös reitteihin paneutumista. Portaita ja pitkospuita on helppo kulkea, mutta ne myös suojelevat ympäröivää maastoa tallaukselta.

Ettei taivaat unohtuisi, pari kotiinpaluukuvaa. Autossahan istuttiin aika paljon.

 

Kotiinpaluu on yleensä mukavaa, mutta nyt oli vähän tyjhjä tunne. Matkassa oli koira, jonka pakotin nukkumaan sängyssäni. Kotona ei ollut ketään.

Lapin ruska oli jo ohi. Kaikki lehdet pudonneet, myös maaruskalehdet.