Aamu oli hiukan hankala, pätkittäisen yön jälkeen heikotti, huimasi, vapisutti, joten vasta puolilta päivin harhailin kaupassa miettimässä, mitä pitäisi ostaa. Yllättäin taisin muistaa kaiken - ainakin muistin katsoa välillä ostoslistaa. Kotiuduttuani oli Fizbanin vuoro päästä liikkeelle. Koska tänään ei voimat riittäneet monen kilometrin tallustamiseen, Fizban pääsi koirapuistoon, jossa sattui olemaan kiva juoksukaveri. Fizban sai paljon liikuntaa. Jouduttiin kuitenkin lähtemään, kun paikalle saapui neljäkuukautinen vaalea karvapallo, joka sai Fizbanin sellaiseen hormonimyrskyyn, että järkipuhe ei tepsinyt.
Loppupäiväkin meni häneks. Vähän siirtelin jotain tavaroita, vähän lueskelin, vähän neuloin, vähän treenasin jalkoja ja lonkkia - paljon taas nukuin. Istahdan nojatuoliin tarkoituksena katsoa uutiset ja nukahdan. Näin käy usein. Sehän ei tee hyvää taas ensiyön unille. Mutta huomenna uusin voimin.
Pätkittäiset yöt ovat rasittavia, menee aina se seuraavakin päivä hänekseen. Onneksi Fizban ulkoiluttaa sinua. Jospa ensi yö olisi parempi. T Saukkis
VastaaPoista