Josko palaisin blogistaniaan. Tauko teki kyllä hyvää. Eikä nytkään oikein läppäröinti innosta, mutta jos kuitenkin jotain. Ainakin kiitos kaikille, jotka ovat minua muistaneet. Yritän hissukseen päästä lueskelemaan teidän kuulumisia, mutta se voipi kestää.
---
Menneisiin siis. Minähän taas vanhenin vuoden tässä kuukaudessa ja sain paljon kaikenlaisia lahjuksia.
Kuten liput Hämeenlinnan kesäteatterin Dingoon. Oli aivan loistava!
Nuoremman mummotettavan askarteleva origaminorsu oli vähintään yhtä hieno.
Minullahan olisi bingossa myös tuo origami, johon en ole vielä perehtynyt. Ehkä menen mummotettavan oppiin. Mutta jotain kuitenkin bingoonkin.
Sissukat ohjeella tehdyt norppasukat menevät rescuelapselle lahjaksi jahka tässä tavataan.
Kesken jääneet Nina Laitisen Pariisin taivaan alla menivät ystävälle synttärilahjaksi. Voin antaa vihjeen: älkää laittako kuviolangaksi vaaleampaa, jos se mallissa on tummempi. Aiheuttaa koko ajan purkamista ja kerimistä. Mutta valmistuivat ne kuitenkin.
Yksi tilaustyökin lähti eteenpäin
ja omalle tyttärelle synttärisukat.
---
Mutta vielä riittää bingossa tekemistä. Ompelukset on jääneet pieneen pussukkaan, jota tarvitsen koirankakkapussien, kännyn ja avainten kantamiseen meidän peruslenkeillä.
Tämänkin aikaansaaminen kesti.
Ateneumissa kävin ystävän kanssa peräti kahdesti. Ei pieni pää jaksanut yhdellä kertaa sisäistää kaikkia n. 200 teosta. Liika on liikaa. Ja ihmisiäkin oli kohtuuttomasti.
Kasvimaallakin olen käynyt - pitäisi taas käydä, mutta taitaa sade pelastaa siltä ainakin tänään. Kitkemistä ja kuopimista riittäisi, mutta satoa pitänee ensi kerätä.
Satoa on toki kerätty ja säilötty. Sain tyttäreltä lahjaksi uuden pakastimen, kun entinen alkoi olla aika kehno. Minä pakastan myös tyttären talven marjat, joten hänelläkin oli intressiä pakastimeen. Sinne on nyt säilötty sekä oman palstan, että kaupan marjoja. Lisäksi tytär toivoi mansikkahilloa, kun kaupan hillot on liian imeliä.
Koirapoika porskuttaa edelleen, hitaasti, mutta sitkeästi. Meillä oli hissi rikki päiväkausia, mutta onnistui portaiden kiipeäminenkin. Alaspäin oli kovin hidasta, kun kiiltävissä portaissa on hankala nähdä, mihin sen tassun laittaisi. Koirapoika on sen verran pulskistunut, etten oikein jaksa enää kantaa. Eihän se vielä läski ole, mutta pari kiloa on tullut lisää massaa. Pari uutta herkkuakin on löytynyt. Rusakon papanoita imuroidaan innolla ja joka aamu on saatava jälkkäriksi tuorekurkkua. Aiemmin ei olisi millään kurkkuun koskenut, mutta nyt se on pakollista. Nämähän ei toki lihota.
Ja säitä on tietenkin piisannut. Olen ollut tyytyväinen tähän sateiseen ja viileähköön heinäkuuhun. Sopii minulle - ja Koirapojalle myös - helteitä paremmin.
---
Vielä lopuksi uutinen: Uniapnealaite on nyt ollut käytössä kuukauden. Enimmäkseen sujuu loistavasti, mutta joskus on illalla vaikea nukahtaa. Ja paljonhan sen kanssa kuluu aikaa, kun pitää huoltaa ja pestä ja sovittaa. Mutta on selkeästi vähentänyt päiväuupumusta.
---
ja vielä: Barbie on uskomattoman hieno leffa!
