Kuvatulvaa

Pohjanmaa tulvii. Meillä on kuivaa.

Kasvimaata käytiin kastelemassa yhtenä iltana. Letku tulee ihan viereen, mutta tynnyristä on helpompi ottaa vettä. Lisäksi letku tulee lähteestä, joten vesi on kylmää. Kasvit tykkää enemmän tynnyrissä lämmenneestä vedestä.

Punaiset viinimarjat jaksaa aina vain kukoistaa. Niistä minä tykkään. Josko ostaisin vielä yhden pensaan? Vai pitäiskö kokeilla valko- ja viherherukoita? Mustat ei oikein menesty. Niitä yritelmiä minulla on, mutta tuholaiset iskee.

Vadelmatkin pärjäilee, mutta muuten on vielä kovin niukasti mitään viljelyä.

Rikkaruohot siellä lähinnä vihertää.

Nyt lähdetään kävelemään kasvimaalta kotia kohti.

Tuomet hajustaa alkumatkan.

Käännytään polulle.

Päästään ylemmäs ja voidaan vilkaista vasemalle kohti yliopiston peltoja.

Kännyn automaatilla kuvaaminen antaa välillä outoja värielämyksiä.

Silmin katsoen se on aika paljon vihreämpää.

Matkan varrella on ylämäkiä meni mitä reittiä vain. Kun mäellä asuu, kiipeilyä ei voi välttää.

Kiipeillessä tulee nälkä. Jämäruoka maistuu. Muutama raastettu porkkana, juustoa, sipulia, munia, kermanjämät, vanhentuneen hapanimeläkastikkeen loput. Hyvää tuli.

ps.
Unohtui: Korona toteuttaa yhden unelmani. Pääsen Sodankylän elokuvajuhlille tänä vuonna.

pps.
Olen lueskellut muiden postauksia ja tuli hirveä tarve kaivella tämän kevään positiivisia puolia, joita on paljon. Minä vain tahdon vaipua vlittamaan. Josko seuraavaan postaukseen positiivisesti. 

Sosiaalista elämää

Eilinen kotipäivä muuntui luontoretkeilyksi ja puhelinkeskusteluiksi. Mukava oli kuulla ystävien nykyelämästä pitkästä aikaa. Tämä vapaaehtoinen karanteeni tuntuu levittävän saamattomuutta joka puolelle. Ei tule edes soiteltua, tapaamisista puhumattakaan. Nyt on päivitetty useampi suhde. Tänäkin aamuna pari pitkää puhelua on takana. Ihmiset aktivoituvat samaan aikaan. Saa nähdä, milloin seuraava aalto tulee.

Eilen tuli vielä ehdotus Lammassaaren reissusta. Oli mukava kävellä välillä muuallakin kuin näissä lähimetsissä. Monen muunkin mielessä oli käynyt sama idea. Etenkin poistullessa oli ruuhkaa pitkospuilla. Nämä muut eivät piitanneet mistään. Keskittyivät ruohostamiseen. Niillä on tärkeä kesätyö. Pitävät rantaniityt avoimina ja estävät lahden umpeenkasvamisen.

Linnut voivat siis jatkaa rauhassa kesäänsä.

 

Saaren poluilla ei ollut liikennettä.

Joku yksinäinen entti siellä nojaili kallioon, mutta ihmisiä näkyi vain kaukaa.

Sääkin pysytteli suotuisana, vaikka välillä uhkaili sateella. Ruokokerttuset jaksoivat lörpötellä ja olipa satakielikin äänessä.

Mukavaa, kun on ihmisiä, jotka pyytävät kauniisiin maisemiin.

Tänään ehkä illansuussa kasvimaalle, ellei nyt sitten ole se tänäänkotonapäivä.

Tänään kotona

Eilen iltapuhteella käytiin Koirapojan kanssa kasvimaalla. Käänsin ja kuokin kolotuksista välittämättä. Enhän minä kovin paljoa saanut aikaan, mutta jotain kuitenkin. Ja saatetaan tänäänkin illansuussa käydä, jos siltä tuntuu. Mutta noin yleisesti ottaen lupasin itselleni, että saan olla tänään kotona koko ajan ihan hyvällä omalla tunnolla - siis pikaiset lenkit Koirapojan takia tietenkin. Mutta kauniista ilmasta ei ole pakko mennä nauttimaan ulos vaan saa pysytellä sisällä.

Raparperikiisseliä jäi toiseksi - ja kolmanneksikin - kerraksi. En ole mikään raparperin ylin ystävä, mutta täytyyhän sitä vähän hyödyntää, kun kerran viljeleekin. Ja nämä ekat on pehmeänmakuisia. Hyvä aamupala rahkan kanssa.

  ---

Minun aamuni venyvät - tai ainakin aamupalat. Kohta pitää kokata päiväruokaakin. 

---

Tein tässä jo tämän kuukauden budjettilaskelman, vaikka vielä on päiviä. En kuitenkaan usko kauppaan meneväni ennen kuin kesäkuussa. Rahataloudelleni korona on tehnyt hyvää. Menot pienenee kummasti, kun ei käy kaupassa. Yksi paha synti on kyllä tullut tilalle: veikkauksen netti arvat. Niihin on mennyt euroja. Taidan lopettaa ne ihan nyt just.

Keltainen toukokuu

Elämä on mielenkiintoista. Nyt on ranne ja olkapää kipeä jalan lisäksi. Outoja asioita tapahtuu. Seuraan mielenkiinnolla, mihin tämä johtaa. Koska asioiden seuraaminen ei ole kovin vaativaa, menen kaivamaan multaa joksikin aikaa eli uhmaan kohtaloa ja kolotuksia. Siitä tulee seikkailijaolo.

Nythän suvivirttä uudistetaan ajanmukaiseksi. Törmäsin tällaiseen, mikä ei tietenkään liity mihinkään tai kehenkään, mutta ansaitsee huomion:

Jo joutui biitsiaika, oon satakiloinen.

Kauheesti joka paikka on selluliittinen.

Taas säärikarvat kasvaa nyt lämpöön auringon

ja sinne kertyy rasvaa, miss' ennestäänkin on.

Nyt kuurit vihannoivat ja laihuus houkuttaa

ja ruikutukset soivat, kun läski masentaa.

Se meille muistuttaapi hyvyyttä jäätelön

ja sohvaan lannistaapi tän läskipyllerön.

Josko puuhastelen jotain ennen palstailua.

Kesä?

Ulkona on rasittavan aurinkoista ja lämmintä. 20 astetta sanoo känny ja jatkaa: Tuntuu kuin 20 astetta. Ei lämmin luita riko, sanoo vanha kansa, mutta ei se tunnu parantavankaan. Aurinko sen sijaan rikkoo ihon. Tosin sama känny kertoo, että UV-indeksi on vain kohtalainen. 

---

Mitä sitä silloin syötiin, kun ei ollut kännyä? Nyt syödään rahkaa terästettynä mansikoilla ja harkitaan päivälenkille lähtöä. Jos menis metsän varjoon istumaan kannolle. Koirapoika vois kerätä punkkeja.  

(tiedoksi: Koirapojalla on punkkilääkitys. Minä en eilen käynyt hakemassa rokotetta. Jalka!)

---

Kylvöni eivät ole hirveän onnistuneita olleet tänä vuonna. Toistaiseksi itänyt yksi keltainen ja yksi vihreä kesäkurpitsa ja yksi jättikurpitsa vähän pilkistelee. Mutta enpä ole paljon palstaillutkaan. Jalka! Josko iltahämärissä tänään yrittäisin.

Viime kesänähän sain naapurilta pelakuun. Selvisi talven yli ja kukkii taas. Kaipais ehkä huoltoa.

Orkidea jaksaa ilman huoltoakin.

---

Kait se on pakko viedä Koirapoika taas lenkille.
---
Palaan taas joskus näihin positiivisiin päivityksiini.

Perjantai-illan huumaa

Ilta-auringonpaisteessa palattiin kotiin.

Kasvimaalla on iltaisin jo vähän varjoisaa. Minulle aurinko ei sovi, joten päivisin ei puutarhanhoito oikein onnistu. Palstalle nimittäin paistaa koko päivän. Kasveillehan se on sopii, mutta meille ei. Ja jos taivas on pilvessä, silloin yleensä sataa. Sekin on kasveista kivaa, mutta meistä ei. Kuten huomaat, Koirapoikakin arvostaa varjoa. Et huomaa?

Onhan se siinä.

Oltiin siis vähän puuhastelemassa illalla. Perunoita maahan. Joo, myöhässä ollaan, mutta hällä väliä. Porkkanaa laitoin myös vaikka nyt mummotettavat saavat omalta pihaltaakin porkkanoita. Miniä istutti, kun sai kuulla, että lapsista on riemukasta kiskoa porkkanoita ylös. Mutta laitoin minäkin. Ja retiisejä. Minähän sain teiltä viime kesänä siemenpusseja, joita jäi käyttämättä. Yritän niitä tänä vuonna saada kylvetyksi. Hunajakukkaa ostin ihan itse. Se on minun pelasta pörriäinen tekoni. Osa palstanaapureista on päättänyt jättää muutaman voikukan kitkemättä pörriäisten takia. Minä luotan hunajakukkaan. Pörriäisiä kyllä parveilee viinimarjoissa. Kiitos heille. Ja sisilisko elelee palstallani. Yritän olle häiritsemättä sitä.

Olen muutenkin yrittänyt käydä kävelyllä, vaikka jalka on tosi kipeä. Pitänee pyytää tutkimuksia.

Raidejokeri edistyy ja puhututtaa.

Tässähän oli ennestään vanha junarata, joten paljon ei maisema ole muuttunut. Tuohon toiseen suuntaan kyllä, kun kallioita räjäyteltiin.

Laitanpa vielä aamukuvan keittiöni ikkunasta todistamaan, että on meillä vielä puita, vaikka siitä yhdestä valitin. Tämä on edelleen kaunista seutua, vaikka koko ajan rakennetaan lisää.

Kesä lähestyy. Auringonlasku katoaa kohta nurkan taakse.

Talvellahan se laskee tuonne tornitalojen vasemmalle puolen.
---
Kohta alkais viimeinen japanin tunti. Jaksaisko?

Tarjolla tänään

Tarjolla tänään:
Hassisen Kone

Ensi vuonna vasta. Onpahan kerrankin kaikenlaiset liput ostettu ajoissa. 

https://www.youtube.com/watch?v=BBtlIQ2yfS0

Mänty poistui maisemasta ihan mummojen takia. Häiritsi kuulemma ambulansseja. Juuret kasvoi tien alla muhkuroina ja tärisytti ambulansseja ja sotki sydänkoneet. Näin mulle kerrottiin.

Ei puussa mitään vikaa.

Meillä on ollut säitä. Ukkosilla uhkaillut.

Ovat kuitenkin väistäneet, siirtyneet muualle. Eivät ole jaksaneet kiivetä tänne mäelle, mikä on hyvä. Ei ole Koirapojan tarvinnut pelätä.

Minä olen liikaakin sisällä viihtynyt. Vastasin omaan haasteeseeni ja tein itselleni mielenmaiseman. Mieluusti kuulisin mielipiteitänne. Toisten analyyseja pääni sisuksesta on kiva analysoida

Askartelun lisäksi olen hiukan neulonut, paljon taivaita tuijotellut ja vähän kuvitellut liikuntaakin harrastavani. Olen myös hankkinut jotain koronasuojaimia, jos vaikka lähtisin joskus kotoa pois. Alkaa nimittäin olla mennyttä se autius julkisissa. Mutta enpä nyt ole mihinkään lähdössäkään, en edes kasvimaalle, kylmää ja märkää. En varmaan menis ulos ollenkaan, mutta onneksi Koirapoika katsoo velvollisuudekseen ulkoiluttaa minua. Kummasti laiskistuu, kun ei ole mitään pakollista. Vapaaehtoistyö ei ole minun juttu.

Sen lisäksi, että Posti lopettaa kesäksi postinjaon perjantaisin, se nostaa taas potimaksuja kesäkuun ekalla viikolla. Pitäis hamstrata, jos viitsis lähteä johonkin.

Aamunvirkku...

...on koko päivän torkku ellei sorru päikkäröintiin.

---

Olen viimeaikoina nukkunut yöni tosi hyvin - tosin sekään ei ole estänyt iltapäivän nuokkumista. Nyt kuitenkin heräsin jo viideltä. Yritin nukkua uudestaan, mutta annoin sitten periksi ja nousin aamukahville. Olen huono lojuskelemaan aamuisin sängyssä. Pitäisköhän opetella vaikka väkisin? Jotkuthan katsovat telkkaria, kuuntelevat radiota, surfailevat netissä iltapäivälle asti. Onkohan se kivaa? Minä en onnistu. Olen yrittänyt. Olen myös huono päikkäröimään. Jokin ihme ajatus, että päivällä pitää valvoa, vaikka olisi niin väsynyt, ettei kykene mihinkään. Ajatukseni kaipaavat selvästi tuuletusta.

---

Nyt tuli tuo asuinkaveri intopiukeena selittämään, että hänkin heräsi. Jätän siis ajatuksen hautumaan ja kahvin pannuun ja menen ulos pakkaseen.

---

Ulkona oli kylmää ja aurinkoista. Kävelyraajani toimivat taas huonosti. Pitää yrittää liikuttaa niitä enemmän. Lepo ainakaan ei auta.

Eilen satoi koko päivän, joten kävelyraajojen liikuttaminen jäi minimiin. Ruutujen edessä istuin enimmäkseen. Aamulla japanin tunnilla ja päivällä telkkarin edessä. Olen yrittänyt katsoa areenasta Pieni talo preerialla - sarjaa. Ajattelen, että se kuuluu yleissivistykseen. Kyllähän sitä katsoo, mutta ei se mitenkään imaise mukaansa. Olen kyllä oppinut sietämään sitä päähenkilömiestä. Jotenkin sen ulkonäkö ei ole minulle mieleen. Mutta siis katson ja hyvin se sopii neulomisen taustalle. Älkää nyt ihmiset hermostuko. Tiedän, että se on monille jotain tosi ihanaa ja saa olla. Minulla vain on vajavainen ymmärrys.

Nuori Morse oli kyllä viihdyttävä. Koirapoika tykkää myös katsoa telkkaria.

---

Minulla on näköjään liikaa sanoja päässä tänään. Tulvivat päämäärättömästi ylös. Pitkät höpötykset on rasittavia, mutta näin nyt vain menee. Katsokaa vain kuvat.

Aamukahvia keittäessä ajattelin omistamisen autuutta. Minähän olen raa'alla kädella karsinut kaikkea tavaraa elämästäni, jopa kirjoja laittanut maailmalle satamäärin, mutta sitten on jotain, mistä en halua luopua.  Yksi sellainen on ikivanha kahvipurkki, joka on rikki eli kantta ei saa kiinni. (saiskohan sen jossain korjatuksi?) Mutta eipä se sinänsä haittaa, kun pidän pussin suun kiinni. En siis tietenkään kaada kahvia pussista pois. Säilytän pussia purkissa. Ja joka aamu tämä ilahduttaa minua. Van Gogh on aina ollut lempimaalarini ja yökahvila sopii aamukahveihin. On onni omistaa jotain kaunista ja käytännöllistä  - vaikkakin siis käyttökelvotonta nykyisin.

Josko vaikka keittäisin aamupuuronkin saman tien. Eikös se ole ykshailee, milloin puuronsa syö, vaikkapa aamupuuron aamulla.

---

Koirapoikakin sai uudenlaista ruokaa. Sama merkki, mutta vähärasvaista ei kuulemma ollut, joten sai sitä rasvaisempaa laatua. On innoissaan! Ei halua enää syödä ollenkaan vähärasvaista. Täytyy katsoa, miten sen maha kestää. Jos hyvin käy, saa kyllä syödä rasvaisempaa. Koirapoikahan on pikemminkin laiha kuin lihava. Helpompi pitää koira kuosissa kuin itsensä.

Lopetan.

---

Pitäisköhän minun ruveta vaikka krapuja tai jotain muuta kirjoittamaan, jotteivät sanat tulvisi yli?