Sateenkaari vie luokse satujen

"pyörät pyörii aina vaan, loppua ei näy, liike vain on elämää, väsymätön kello käy ja mieli on kuin erämaa, tiimalasiin sullottu, mut yksi polku siellä on kovaksi tallottu"

---

Tuolla missä illalla oli sateenkaari, lentää nyt joku lintuporukka, muuttomatkalla tietenkin, kohti kotipesää, lapsia ja kesän kiireitä. 

---

Ja kun lapsista tuli puhe, pitänee oikaista jotain äitienpäiväjuttuni ehkä aiheuttamia väärinkäsityksiä. Vaikka en todellakaan tunne itseäni vähimmässäkään määrin hyväksi äidiksi, minulla on erittäin hyvät välit lasteni, heidän puolisoidensa (myös niiden entisten) ja myös lastenlasteni kanssa. Eihän ne lapset paremmasta äidistä tiedä. Lastenlapsilla on kyllä toinenkin mummo, joka tosin on mummi, mutta he ovat avarasydämisiä ja hyväksyvät kaikki.

Lahjoivatkin minua. Osasin tehdä oikein. Tarkistin varmuuden vuoksi.

Lapsilta sain tuuletustornin kesähelteiden varalle. Tosin Koirapoika oli sitä mieltä, että hän sitä enemmän tarttee, kun joutuu olemaan turkki päällä oli sää mikä vain.

Yleensä on äitienpäivänä käyty risteilyllä syömässä seisovasta pöydästä herkkuja. Nyt tuli buffet kotiin juomatarjoiluineen. Herkkuja on jääkaappi pullollaan, joten ei tarvitse vähään aikaan miettiä, mitä söis.

---

Ja nyt on sitten sädekehä kiillotettu ja yritetty todistella, että olen minä hyvä ihminen.

Minua vaivaa jokin jähmeys, saamattomuus, joka ärsyttäisi, jos saisin itsestäni niin paljon irti, että ärsyyntyisin. Tiedän toki syitä moiseen, muitakin kuin koronan pysäyttämä elämä, mutta silti. Onneksi Koirapoika pitää huolen minun ulkoiluttamisesta.