maanantai 11. toukokuuta 2020

Hän kulkevi kuin yli kukkien


Vaahtera kukkii. Kevään kauneinta aikaa. Ikkunastani näkyy yksi vaahtera vaikka tällä kulmalla pihlaja on aika hallitseva. Pihlajahan on lempipuuni, mutta näin keväällä vaahtera vie voiton.


Ulkoiltiin eilen ystävän kanssa mangolialle asti. Ei vielä ole ihan loistossaan, mutta tuskin osun paikalle, kun kukat ovat täysin auki. Ihan kohtuu pitkä lenkki tulee, eikä edes lenkki vaan edestakaismatka. Mutta onhan siinä matkan varrellakin kaikkea muutakin nähtävää, lintuja


ja rentukoita.


Käytiin sitten kirsikkapuistossakin kansanjoukkojen seassa. Paljon oli ihmisiä, mutta helpompi pitää karanteenietäisyyttä kuin tuolla ulkoilupolkujen tungoksessa. Hieno kukinta tänä vuonna, kun hanami piti perua.


Yöllä on satanut, mutta jos päivän mittaan maa kuivuu, olisi taas edessä sitä kitkemistä ja kuopimista. Kurpitsapurkeissakin näkyy elämää, joten ehkä niidenkin viljely onnistuu. Sain lahjaksi kukansiemeniä, mutta ne eivät ikinä itäneet - tai siis ainakaan vielä. Ovat viikon jos toisenkin mullassa piileskelleet. Istutin vanhaan multaan, kun silloin uutta ei ollut saatavilla. Ilmeisesti siemenille ei kelpaa ihan mikä vain.
---
Ei tarvitse mennä kasvimaalle. Sataa lunta. Ihan hyvä, ette ole ehtinyt kylvää mitään.

14 kommenttia:

  1. Niin kauniisti on kukkinut kaikki polullasi! Meillä on monta vaahteraa ja koivua pihassa ja niillä on jokaisella ihan oma aikataulunsa. Koivuissa ei ole vielä hiirenkorvia, vaikka ympäristössä on ja vain yksi vaahtera kukkii kunnolla, toiset ovat nupulla. tänään sataa räntää, joten jää nähtäväksi milloin lehdet tulevat. Onneksi sentään linnut käyvät kylässä ja pöntöissä vierailuilla, kirjosieppokin heti maahan tultuaan. Pesimään ei valitettavasti rohkaistunut. Odotan myös lehmuksen kukkivan tuonnempana.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin sataa nyt lunta, joten takapakkia peruuttaa kevät.

    VastaaPoista
  3. Eikös siemenet kannata ensin saattaa alulle kostutetussa vessapaperissa? Silleen että on sen verran että siemenestä alkaa puskea versoa ja sitten multiin? Tällainen hämärä muistikuva on ajoilta kun kaverit noita hamppuja kasvatti.. .

    Kevät otti juu takapakkia, täälläkin maa valkeana, tylsää.

    Siitä huolimata tai juuri siksi, oikein hyvää alkanutta viikkoa repulaisella ja koirapojalle hau sekä vuhvuh plus kilo silirapsuja.

    VastaaPoista
  4. Kevään kukinnoissa on jotain vallan ihastuttavaa ja viehättävää. Lunta oli tullut yön aikana meilläkin. Nyt paistaa aurinko, mutta tuuli on hyytävä. En ostanut vielä orvokkeja, mutta näillä viileämmillä säillä narsissit kukkivat kauemmin kuin hellesäällä. T 🦦

    VastaaPoista
  5. ..:)parempi lumi toukokuussa maassa ,kun juhanuksena katolla..:))
    Aivan ihania kuvia,,,,kirsikkapuisto..h a a v e ..kaukainen;)
    Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
  6. Puut ovat yksilöitä. Työhuoneeni ikkunan alla oli vaahtera, joka vaihtoi syksyisin väriä kaksi viikkoa aiemmin kuin muut. Oli ilmeisesti pessimisti luonteeltaan ja ajatteli, että talvi voi yllättää, joten lehtivihreä on parasta ottaa ajoissa talteen.
    Jos siemenet ei idä, olkoot itämättä. Kurpitsatkin jumittavat. Ostan taimet sitten valmiina, jos muu ei auta.
    Aika kylmää on, mutta vielä voi juhannuksenakin tulla lunta :)

    VastaaPoista
  7. ihastuttava tuo kirsikkapuisto ja takulla kannattaa kävellä myös uudemman kerran magnolian kukintaa ihastelemaan. meil tääl lähel on Ilolan arboretum, siel käymme keväisin ihastelemassa alppiruusujen lisäksi magnolioitakin.
    nyt ei todella ole mitään kiirusta kasvimaalle, kylmät yöt näyttävät jatkuvan viel tovin. pihavaahteramme on myös kukassa, melkoinen surina kuuluu sen alta kulkiessani kasvihuoneelle, se jos mikään saa mielen kohoamaan, kesää ja lämpöä kohti ollaan menossa!

    VastaaPoista
  8. "Rentukkaojan Aatu" - tuo vanha laulu/iskelmä tuli mieleen noista rentukoista :)
    Se tuli mieleen keskiviikkona kun tultiin kotiin Kuopiosta ja näin rentukoita jossain ojan varrella. Sanoin ääneen tuon "Rentukkaojan Aatu" ja AM siihen heti "oliko siellä rentukoita??" :D
    Mummolan lähellä, postilaatikolla oli aina keväällä rentukoita - ja iilimatoja. Oli yleensä sen verran lämpimiä kevätsäitä siihen aikaan, että olivat yhtä aikaa ja vesi ojassa lämmintä. Kiellosta huolimatta sinne ojaan piti mennä keräämään muorille niitä rentukoita postinhakureissulla. Sen aikaa se kesti, että ne iilimadotkin ehti mukaan, eli sääret oli mustanaan iilimadoista. Ja taas tuli sanomista, ei auttanut vaikka oli kauniit kukat mukana ;)

    Olen taas vähän jäljessä... Mutta eipä tuo haitanne.

    VastaaPoista
  9. Kaksi kertaa mangoliaa riitti. Josko rhodopuistoon taas tänä vuonna.
    Hevosjuotikkaita, kun mustia. Rentukkaojan Aatu on ihan vieras

    VastaaPoista
  10. Rentukkaojan Aatu, vanha iskelmä, en muista minäkään miten se mieleeni jäänyt ja mistä edes tullut :)

    https://www.youtube.com/watch?v=0upK1aHZnQU

    Jaa-a, mitähän ne sitten oli, kun ei ne kyllä kauhean isoja minun muistaakseni ollut? Iilimadoiksi niitä meillä sanottiin, mutta joo, nyt kun tutkailin noiden eroja, niin tiiä häntä mitä lieroja ne oikein oli. Jaiks.

    Eilen meidän pihalta, tai tarkemmin tuosta ojan pientareelta löytyi vihreä (raaka?) hämähäkki???

    VastaaPoista
  11. Raaka hämähäkki :) Oli pakko googlettaa:
    Viherhämähäkki (Micrommata virescens) on huomiota herättävä, vihreä hämähäkkilaji. Se on jahtihämähäkkien laajan heimon ainoa edustaja Pohjois-Euroopassa. Suomessa se on melko tavallinen maan eteläosissa.

    Täysikasvuinen naaras on pituudeltaan 10–15 mm ja väriltään kokonaan räikeän vihreä, joskin takaruumis on usein muuta ruumista vaaleampi. Koiras on pienikokoisempi ja sen takaruumis on keltaisen ja purppuranpunaisen kirjava. Poikaset ovat kellertäviä ja niissä voi olla punaisia pisteitä. Tärkeä lajinmääritystä auttava tuntomerkki on kunkin silmän ympärillä näkyvä valkoinen rengas. Naarashämähäkkejä voi tavata koko kesän, mutta koiraita esiintyy vain lyhyen aikaa. Muiden jahtihämähäkkien tapaan viherhämähäkkikään ei kudo verkkoa, vaan saalistus perustuu väijymiseen. Naaras rakentaa seitistä suojan itselleen ja poikasilleen. Laji viihtyy parhaiten pitkässä heinikossa tai pensaikoissa.[1][2]

    Verraten suuren kokonsa ja huomiota herättävän värityksensä vuoksi sisätiloihin eksynyttä viherhämähäkkiä erehdytään usein luulemaan ulkomaantuliaiseksi

    VastaaPoista
  12. Hyi olkoon, noin iso!! Mä inhoan hämähäkkejä varmaan enemmän kuin mitään muuta, mutta pakko oppia sietämään niitä jos täällä aikoo asua :)

    VastaaPoista
  13. Ja niin, tuon perusteella meillä ei ehkä sittenkään pelasteta pörriäisiä... Ruohonleikkuri ja viikate tekevät töitä koko kesän

    VastaaPoista
  14. Joa edes muutama kukka kuitenkin...

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.