Joka menneitä muistelee

Nyt on Game of Thrones selvitetty. Tykkäsin loppuratkaisusta kovasti. Henkiinjääneet pääsivät sopiviin asemiin ja oikeisiin maisemiin, eikä mikään ollut itsestäänselvää kuten ei koko sarjassa. Tänään voisin pitkästä aikaa katsoa jonkin elokuvan tuolta hyllystäni. Eilen tuli puhetta Kill Billistä, josta tykkäsin tosi paljon silloin aikanaan. Nyt mietin, pitäiskö muistoja verestää vai kadottaisko leffa hohteensa uudestaan katsottuna. Avatar voisi myös olla sellainen katsomisenarvoinen, kun tuossa ruudussa on nyt kokoa. Katsotaan, katsotaanko.

Toistasataa noutomunkkia paistoin. Lapset noutivat. Oli niin hirveä viima, ettei edes kuviteltu mitään yhteistä ulkopiknikkiä. Kaikki munkin taisi tulla syödyksi. Syöjiä oli yhteensä kahdeksan, sillä itsekin sitten jokusen söin. Lämpiminä, juuri paistettuina ne on kerran vuodessa hyviä.

Noutopiknikissä oli monenlaista herkkua. Ei kaikkea voinut kerralla syödä, mutta on nekin nyt selätetty. Naapuri sitten piti huolen, että mässäys jatkuu. Antoi mätiä pari purkkia sillä varjolla, ettei saa niitä itse syödyksi. Nehän on kulutettava pian, koska mäti ei pitkiä aikoja säily. Keitä puikuloita niiden seuraksi. Sipulia pilkoin juuri posket märkinä. Smetanaa ei ole, mutta sama naapuri toi maustamatonta tuorejuustoa, joka hyvin käy sipulin ja mädin seuraksi. Ei ihme, jos maha ei kutistu.

Naapurit ovat koristaneet oven edustaa. Innokkaita puutarhureita asuu rapussa useampiakin. Nyt olisi pilvien suhteen hyvä palstasää, mutta märkää on. Pitää iltapäivällä katsoa, josko hetken piipahtaisin omalla viljelmällä.