Vesisadetta

Uusi vesi lienee vanhan lumen surma.

Torstai 19.12.2004 

Aamukahvi oli jo valmiina, kun Milli heräsi. Sikeitä unia oli tullut viime aikoina nukutuksi. Tuvassa ei ollut ketään, mutta Milli päätti juoda kahvit ja syödä puuron ennen kuin rupeaisi ihmettelemään, missä isäntä oli. Mutta ennen kuin puurolautanen oli tyhjä, eteisestä kuuluikin jo kolinaa. 

”Huomenta. Kävin syöttämässä eläimet. Hevosesi oli sitä mieltä, ettei nyt kannata jatkaa matkaa. Minustakin olisi järkevintä jäädä tänne. Sinähän olet kukkakeiju ellen väärin ymmärrä. Minulla on tässä paljon maata. Osa on tietenkin viljelyksessä ja eläimet tarvitsevat laidunta, mutta on tässä melkoisesti myös luonnontilaista niittyä ja ketoja. Kukkakeijuja ei kuitenkaan ole näkynyt. Sen verran uusia nämä luonnontilaiset alueet ovat, etteivät keijut ole tänne osanneet. Ehdotankin, että jäisit ainakin väliaikaisesti tänne. Työtähän on tietenkin paljon, mutta pikkuhiljaa voisit niittykukkia lisätä. Miltäs kuulostaa?” 

Milli oli häkeltynyt tästä äkkikäännöksestä vaeltajasta paikka-asujaksi. Mutta eihän hänellä ollut varsinaista tiettyä päämäärää, joten miksikäs ei. Isäntä esitteli päivän aikana lumihankia, joiden alla niityt ja kedot nukkuivat. Huomenna ryhdyttäisiin toimeen.

Luonteen heikkouttako?

 

Suklaata tekisi hirveästi mieli. Suklaata kyllä olisi reilusti, monenlaista mistä valita. Ehkä nyt kuitenkin keitän teetä jostain joulukalenteripussista ja mietin sitten uudelleen. Menen sen teekupin kanssa tuonne olkkariin neulomaan harmaita miessukkia.

Kalenterissa oli ihanan väristä lankaa. Kunhan tämä lahjontakierros on ohi, neulon jotain kirkkaanväristä.

Joku ei stressaa mitään. Ottakaa tekin siellä rennosti.

 Torstai 12.12.2024 

Taas aamu uudessa paikassa. Pieni kumara mummo puuhaili hellan edessä. Milli katseli häntä ja mietti, miten outoa kaikki oli. 

”No, johan sinä heräsit. Taisit olla aika väsynyt. Alkaa olla jo iltapäivä. Tänään ei mennä ulos ollenkaan. Lunta pyryttää edelleen. Ovikin on varmaan juuttunut kiinni. Mutta mikäs meillä täällä sisällä on ollessa. On lämmintä ja ruokaa. Tuolla takanurkassa voi käydä pesulla ja pisullakin. Siellä on kaikki tarvittava. Ehkä sinun kannattaa vaihtaa vaatteetkin, jos löytyy jotain kevyempää. Täällä on aika lämmintä ja sinullahan on vielä nuo vaellusvaatteet päällä. Laitetaan ne tähän uunin yläpuolelle kuivumaan ja tuulettumaan.” 

Milli kävi pesulla ja pisullakin. Vessa oli riuku pienen maanalaisen puron yläpuolella. Vesivessa siis. Pesuvedetkin valuivat samaan puroon. 

”Älä hätäile. Puron vesi imeytyy maahan tuolla hyvin kaukana. Sinne imeytyvät kaikki jätteet. Tähän olen rakentanut pohjan sileistä kivistä pitkälle matkalle, jottei jätteet ja hajut häiritse elämääni. Tulehan syömään. Otetaan sen jälkeen neuleet esille. Kait sinä osaat neuloa? Minulla on täällä langanjämiä ja puikotkin. Neulo vaikka värikkäät raitasukat itsellesi.” 

Siinä puikkojen kodikkaasti kilistessä kului päivä. Ulkoa ei kuulunut mitään. Syötiin hyvin, juteltiin ja mentiin nukkumaan.

Päivä meni taas

 

 

Aamulla oli elämä vähän vinksin vonksin tai näkökulma oli outo. Mutta silti lähdin päivään toiveikkaasti ja pääsin iltaan asti. Kävin kaupassa ostamassa vähän tarpeellista ruokaa ja jokusen postimerkin. Meni satanen. Kotona vähän selailin nettiä ja löysin hienoja kotiseutukortteja, joita postcrossauksessa aina kaivataan. Meni puoli satasta. Totesin, että näillä menoilla on paras pysyä kotona tässä nojatuolissa ja vaikka neuloa. Lankojahan riittää.

 

Joulukalenterissa oli lankakerä, jossa luki "Neulo vain ohjeen mukaan". Noudatin ohjetta. Tämä huiviohje on minulle sopiva, mutta onnistun tässäkin sähläämään. Mutta tällaisen teen varmaan joskus toistekin. Tosin ensin pitäisi varmaan saada tämä valmiiksi. Arvon koko ajan, teenkö itselleni huivin vai teenkö muille joululahjoja. Siis itselleni tämä huivi, koska tähän on valittu langat niin, ettei kutita. Veikkaisin, että langat on valittu ajatuksella, joten kiitos valitsijalle.

Eka Penni on nyt luettu eli voin laittaa sen lahjaksi. (tämä vähän hankaloittaa kirjojen lahjoittamista, koska eihän sitä voi käsistään päästää kirjaa, jota ei ole itse lukenut - jonossa on jokunen, jota on toivottu) Tämän nyt sitten paketoin nuoremmalle mummotettavalle. Kaunis kirja, hienoja kuvia ja ennenkaikkea riemastuttavia uutuussanoja eli termejä vähän sinne päin. Tykkäsin lukea. Juonikin oli vähän yllättävä. Epäilen kuitenkin, että voi olla mummotettavasta vähän lapsellinen.

 

 Maanantai 2.12.2024

 

 Hän heräsi hytisyttävään paleluun, eikä ollut ihan varma, missä oli. Vastassa oli vain pimeä hiljaisuus. Varovaisuus pakotti makaamaan liikkumatta paikallaan niin kauan, että jähmeät ajatukset alkoivat kirkastua. Mieleen muistui äkillinen lähtö, eilinen matka ja illan väsymys. Koska menneisyyttä oli liian vaikea ajatella, lienee parasta keskittyä nykyhetkeen. Nyt oli tärkeintä saada lämpöä ympärilleen, joten ylös ja toimeen. 

 

Hän nousi varovasti istumaan kapealla penkillä, kutsui virvatulta ja katseli ympärilleen sen sykkivässä, himmeässä valossa. Huone oli pieni, mutta näytti olevan täysin varustettu satunnaisen kulkijan tarpeisiin. Kamiinassakin oli valmiina puut ja sytykkeet. Äkkiä vain tuli siihen. 

 

Kun lämpö alkoi levitä huoneeseen, hän meni ulos. Illalla oli ollut pilkkopimeä, joten hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä, missä hän nyt oli. Portailla seisten, hän katseli ympärilleen. 

 

Pieni ruohottunut aukio keskellä synkkää kuusimetsää. Kuuset ympäröivät aukeaa alaa läpitunkemattomana muurina. Missään ei näkynyt aukkoa, ei polkua. Jostainhan hän oli yöllä tänne tullut, mutta mistä ihmeestä, ei minkäänlaista jälkeä, ei muistikuvaa suunnasta. No, varmaan suunta löytyisi, kun olisi aika jatkaa matkaa. Toistaiseksi lienee parasta lepäillä täällä, kerätä voimia, miettiä tulevaa. 

 

Hän meni takaisin sisälle, avasi verhot pienen ikkunan edestä ja tarkasteli huonetta tarkemmin. Kamiinan päällä oli kahvipannu, vieressä iso vesisaavi. Aamukahvi tekisi hyvää. Kaapista löytyi kahvipaketti, näkkileipää, kuivalihaa, jauhoja, ryynejä, puolukkasurvostakin. Kyllähän näillä eväillä saisi oivan aamupalan aikaiseksi. 

 

Päivä hupeni nopeasti outoa asumusta tutkiessa, löytyi lisää ruokaa, astioita, vaihtovaatteita ja jopa petattu sänky takaseinustalla. Parasta oli kuitenkin sauna, johon aukesi pieni ovi kamiinan takaa ahtaasta nurkasta. Sauna oli tietenkin valmis lämmitettäväksi, vesikin kannettu pataan ja sankkoihin. Penkillä oli puhtaat pyyhkeet ja avaamaton saippuapaketti. Hän lämmitti saunan, peseytyi, viihtyi pitkään lempeässä lämmössä. Murheet katosivat. Rauha laskeutui taas mieleen. 

 

Kun hän puhtaana, kylläisenä, levänneenä kaivautui tuoksuvien lakanoiden väliin, ei lampaita tarvinnut laskea, uni tuli heti.

 

 

Pieni päivitys

 

Ei mitään uutta auringon alla. Koirapuistoilua on taas kokeiltu ja paremmin on sujunut, kun on sattunut sopivan mukavia koiria. Isompien kanssa on juostu, leikitty ja hengailtu. Pienten omistajat eivät jostain syystä halua antaa koiriensa olla Fizbanin kanssa, vaikka Fizban on minusta pieni. Toki se on edelleen säheltäjä, mutta ei se kenenkään päälle ryntää, pikemminkin pyrkii kaikkia pakoon. Arka se on, arempi kuin aiemmat koirani. Ja hyvin herkkä, helposti pelästyy, jos minä vaikka kompuroin. Ja syliin pitää päästä nukkumaan ainakin kerran päivässä. Ei se siinä kuitenkaan pitkään ole, yleensä puoli tuntia riittää.

Minä en edelleenkään paljon mitään ehdi päivän mittaan tehdä. Joululahjoja olen suunnitellut ja sen tienoilta jopa kaupungissa käynyt. Antikvaarista löysin yhdelle lahjottavalle sukkien seuraksi sopivan kirjan, joka yllättäin olikin keskustan divarissa. Oli mielenkiintoinen liike. Tekisi mieli mennä joskus sinne vilkuilemaan, mutta siihen tarvittaisiin paljon aikaa. Näytti aika kaoottiselta vaikka varmaan omistaja tietää, mikä kirja on missäkin. Mutta jos ostajalla ei ole aavistustakaan, mitä tai minkälaista haluaisi, niin miten sieltä löytää etsimäänsä. Tosin varmaan löytäisi paljon sellaista, mitä ei tiedä edes haluavansa. 

---

Joululahjoja ajattelen, koska joillekin on kiva jotain antaa ja koska olisi kiva löytää jotain sellaista, joista luulisi juuri heidän pitävän ja koska en missään nimessä voi paljon rahaa käyttää ja koska jos jotain inhoan, niin sellaisia viime hetken hankintoja, joista näkee, että hätäpäissään on vain käyty ostamassa jotain, jotta olisi jotain. Onneksi aina on sukkia tarjolla ja niihin voi liittää mukaan lapun, että saa laitta kiertoon, lahjoittaa eteenpäin tai myydä, jos joku ostaa.

 

 Ja shoppailusta puheenollen, ostin taas Blossomia. Keltaisesta alkaa sukat olla valmiit, mutta tuon värikkään säästän itselleni.

Täällä on kaikki olleet ahkeria postaajia. Yritän joskus käydä lukemassakin, mutta nyt pitänee vaihteeksi yrittää hillitä kaaosta. Makkarin ikkunan pesi talvikuntoon, mutta vielä löytyy ilkkunoita ja pitäisi ehkä kaivaa talvivaatteitakin esiin. Varmaan joskus tulee kylmääkin vaikka nyt pitäisi föhntuulen taas tuoda meille lämpöä.

---

Pari taivasta lopuksi

Itsetutkistelua

 Minähän katselen neuloessa telkkaria tms. Eilen oli vähän aikaa, joten nappasin Areenan suosikeistani Tämäkin on totta osan Oma tie, paras tie, jossa tietokirjailija Frank Martela antaa vinkkejä, miten elämä tuntuisi mukavammalta. 

---

Sehän olikin valaiseva juttu. Päätin kokeilla, kun minua vaivaa jonkinasteinen saamattomuus, väsymys, uupumus. Olisi kiva, jos vinkit piristäisivät. Yksi vinkki oli listata asioita, joista todella saa mielihyvää. Heti keksin, että kauniiden kirjoneulesukkien tekeminen lahjaksi on minusta kivaa. Itselle en yleensä viitsi, mutta kun löydän ohjeen, jonka ajattelen ilahduttavan jotain ystävääni, innostun aina.

Neulominen vaatii lankoja ja aina löytyy ohje, johon sopivaa väriä ei oikeassa paksuudessa ole. Siksipä ostin noita Kaupunkilankoja, kun halvalla sai. Minulla  pitää aina olla samaa lankaa kaksi kerää, jotta voin neuloa kahta sukkaa rinnakkain. Joskus pakon edessä aloitan kerän alusta ja lopusta, mutta se on suht hankalaa. Helpompaa, kun on omat kerät. Se, miksi juuri Kaupunkilankoja ostin, oli tuo Seiskaveikan uudistus. Sitä kehutaan, että nyt on "villaisempia" lankoja. Niin on. Ennen villaa oli 75 %, uusissa 80 %. Sama on näköjään Nallessakin. Mutta enemmän villaa tarkoittaa vähemmän nailonia ja nailoniahan lisätään juuri keston takia. En tiedä, vaikuttaako tuo vai ei, mutta en viitsi nyt kokeilla. Olen konservatiivi. Sukkalangoissa on aina ollut 25 % nailonia 75 % villaa. Kerron sitten, millaista tuo on neuloa, kun joskus pääsen niihin käsiksi. Nyt on kaikenlaista muuta lankaa työn alla. 

---

Minulla on nyt niin paljon lankoja, että kaikenlainen kohtuus on kadonnut, jotenkinsellainen "mitä väliä millään" asenne lankojen ostoon.

Ei pitäisi

aloittaa palapeliä, jos kuvittelee saavansa muutakin aikaan. Miten siihen jumittuukin tuntikausiksi joku pala kädessä, miettimään, mihin tämän laittaisi. Enkä ole edes yrittänyt tuota sinistä taivasta vielä tehdä. Alkaisi olla aika ruveta jouluksi neulomaan, koska ne tekemykset kuitenkin aina jää kesken. Mutta kun aamukahvuílla huvittaa itseään palapelin kanssa, huomaa, että mitens se taas on keskipäivä, enkä ole vielä mitään tehnyt. Toisaalta palapelit ovat rentouttavia, jopa niin paljon, että älykelloni tulkitsee sen pala kädessä istuskelun välillä päiväuniksi.

Onneksi sentään Fizban vie minut aamulenkille ennen kahvia ja palapeliä. Jotain siis tulee tehtyä. 

Aamulenkit on kyllä mukavia vaikka kovin jähmeästi lähden käyntiin. Mieluiten en lähtisi ollenkaan, mutta yritän kuitenkin useamman kilometrin aamuisin kävellä ajatellen, että Fizban tarvitsee liikuntaa. Ja kyllähän se sitten ensimmäisen kilometrin jälkeen alkaa sujua minunkin kävely. Ainakin useimpina aamuina.

Kävelyjen jälkeen Fizban rentoutuu. 

Fizban on kovin puhelias tyyppi. Se ilmoittaa kummallisilla kurkkuäänillä, kun haluaa jotain vaikkapa lenkille tai syliin ja ehkä joskus ruokaakin. On ehkä löydetty sopiva ruokavalio, kun maha pysyy kuosissa ja joskus ruokakuppikin tyhjenee kokonaan.

Punainen kurpitsa rupesi homehtumaan kannasta, joten piti avata. Eipä siinä paljon näyttänyt syömistä olevan. En edes maistanut. Pitäiskö hakea toinen maistiaisiksi, koska näistä ei ole edes halloweenkoristeiksi, kun eivät säily.

Parit sukat olen saanut aikaan. Nuo Nina Laitisen äitienpäiväsukat oli taas varsinainen projekti. Koko ajan piti laskea ja keskittyä. Menevät miniälle synttärilahjaksi, joten tein vähän pitemmän resorin hänen pitkiä kinttujaan ajatellen.

---

Tänään ajattelin mennä ostamaan lankaa, kun sitä on minulla niin vähän ja citymarketissa on kaupunkilankatarjous. Jotenkin vierastan tätä uutta seiskaveikkaa, josta kestävyyttä on vähennetty. Onko joku tehnyt siitä jotain. Miltä on tuntunut?

---

Kävin katsomassa Elämä on juhla ja tilasin lipun neulontaleffaan. Onko joku muu tulossa.

 

 

 

Neulontanäytös järjestetään kaikilla Finnkino-paikkakunnilla. Neulomisen lomassa katsotaan meidän tämän hetken suosituin elokuva. Salissa on päällä puolivalaistus, joten pystyt keskittymään sekä leffaan että käsityöhösi.

Kolme kuvaa ELOkuussa (jottei jäisi viimetippaan)

 

ELOisa kuva Vuonna 85 teatteriesityksestä.

ELOttomia ostoksia olen tehnyt, kun noita lankoja on niin vähän.

(valmiita töitä sitten joskus myöhemmin)

ELOnkorjuuta en ole harrastanut viime aikoina, mutta Fizban kyllä.

Överiksi meni

 

Melkoisesti pyörii kottaraisnuorisoa viljapeltojen yllä, mutta se ei ole mitään minun lankavarastoihin verrattuna, sillä minun lankavarasto on SUURI!

Sain täydennystä, kun lasteni isä siskoineen kävi läpi Viikin mökin vinttiä. Anopin jäämistöissä oli lankaa kuten varmaan kaikkien neulojien. Minulle valikoitui yli 10 kiloa. Onneksi oli tiedossa toinenkin neuloja, jolle myös riitti jotain.

En tiedä, millä perusteella he valitsivat, mutta paljon kaikenlaista sain. Taitaa olla pakko ruveta neulomaan jotain muutakin kuin sukkia, koska sukkalankoja tässä ei ole. Hyviä puserolankoja kyllä löytyy. Varmaan myös pipoja, hanskoja ja kaulaliinoja näistä voi väkertää. Osa on ihan keinokuitua, osa ilmeisesti puhdasta villaa ja sitten erilaisia sekoituksia. Ikävää, kun minkäänlaista vihjettä laadusta ei suurimmassa osassa ole.

Minulla on siis tällä hetkellä yli 40 kiloa lankoja, mutta aina jotain puuttuu. Yksi suunniteltu projekti tarvitsi Maijaa pari kerää. Siispä kohti Lankamaailmaa, jossa oli kivasti - 20 % alen loppurysäyksenä. Ostin sitten Maijaa varmuuden vuoksi vähän enemmän. Pakko oli vielä ottaa pikkuisen silmäkarkkia eli Blossomia. Prismasta otin muutamat puikot, kun ne tarvittavat ovat koko ajan jossain keskeneräisessä kiinni. Minähän neulon aina kahta sukkaa kerralla, joten puikkoja tarvitaan. Onneksi nuo halvimmat puikot ovat minulle sopivimmat.

Nuo varastolangat ovat parvekkeella tuulettumassa, mutta koska vesisateita on luvattu ensi yöksi, ne pitää kerätä pois. Laitan väliaikaisesti kasseihin, mutta pian on mentävä kauppaan hakemaan uusia läpinäkyviä muovilaatikoita, läpinäkyviä, ettei aina tarvitse kaivaa jokaista laatikkoa.

Toinen kvartaali

 

Alkoi mansikoilla. En suonut ajatustakaan sille, onko ehkä joku koira just tähän kusassut. Napsin mansikat hyvällä halulla.  

(eikä Fizban kyllä osoittanut mitään mielenkiintoa mansikoita kohtaan, joten ihan tuoretta postia tässä ei ainakaan ollut. --- siis, ajattelinko kuitenkin, kun kerran tämän havainnoin???)

Fizban on menettänyt paljon pentuajan huolettomuudesta. Kyllä se saa hepuleita ja menee moikkailemaan joitakin vastaantulijoita, mutta myös säpsähtelee kaikkea, ääniä, liikettä, väärässä kohdassa olevia kukkalaatikoita. Se on myös ruvennut luopumaan pentuturkistaan. Piti ihan ostaa karsta, jottei näyttäisi niin takkuiselta. Kait se siitä aikuistuu.

Sängyllä ei ole enää roskakasoja. Sänkypeitonkin laitoin eli aletaan elää aikuiselämää.

---

Siivousprojektini on hyvällä tolalla. Kaikki huoneet on hinkattu, pölyjä kerätty ja mattoja levitetty joka lattialle. Kuvitelkaapa ihan huviksenne, mikä määrä pölyä kertyy sängyn alle, nurkkiin sun muihin koloihin yhdeksässä kuukaudessa. Näitä pölypaikkoja oli paljon, koska hyvissä ajoin ennen pennun saapumista tukin kaikki kolot, mihin rääpäle olisi voinut itsensä tunkea. Pääsyä ei ollut sohvan tai sen sängyn alle, eikä kaappien, pienempien pöytien alle, eikä tietenkään mihinkään pistorasioiden luo. Sain aika pitkään työnnellä imuria ja pestä lattioita, ennen kuin oli sellaista, että matot voi taas kaivaa esiin. Mutta on nyt aika erilainen fiilis. Tuntuu kuin olisi kotona.

---

Tähän projektiinhan liittyi sitten niitä järjestelyjä, koska esteiksi oli haalittu laatíkoita, jotka piti palauttaa paikalleen. Mutta enhän minä olisi minä, ellen aloittaisi purkamalla laatikoiden sisällöt. Olisihan se ihan liian helppoa, jos vain antaisi kaiken olla entisellään. Siispä kävin jokaisen lippusen ja lappusen läpi, järjestelin kaikki paperikasat loogiseen järjestykseen, säilöin laatikoihin ja vieläpä kirjoitin, mitä missäkin laatikossa on. No, myönnetään, että vielä on jokunen ns. sekalaatikko ja jopa yksi sekakaappikin. Ja aika monta hyllyä on vielä käymättä läpi. Mutta hankalimmat eli ne paperit on hoidettu. Paljon meni kaikenlaista roskiin, esim. tyhjiä pahvilaatikoita. Kun tavarat järjestää, ne vaativat vähemmän tilaa.

---

Muistikirjoistakaan ei tullut suurta ongelmaa. Osan tyhjistä sain sijoitettua muihin talouksiin ja ne kauneimmat mahtuivatkin sitten yhteen laatikkoon. Niistä aloitetuista, otin muutamista talteen kirjoitukset ja heitin loput pois. Sen verran noloja juttuja tuli vastaan, että ehkä olisi syytä tuhota nekin, ettei lasten tarvitsisi joskus hävetä. Osa, itseasiassa suurin osa, aloitetuista oli sellaisia, joita voi hyvin jatkaa sopivassa tilanteessa. Niistä tuli yksi laatikollinen.

 

Tuossa kuvassa on yksi outo kaappi, jonka funktio ei ole minulle ihan selvinnyt. Mutta hoidin homman jo vuosia sitten, siirtämällä sinne pari hyllykköä auttamaan järjestyksen pidossa. Nyt siellä on hyvä järjestys noilla hyllyillä, mutta vieressä on kyllä tyhjä tila sellaisessa romukasakäytössä. Papereiden lisäksi olen onnesta soikeana, kun kankaatkin on enimmäkseen käyty läpi. Kankaat asuivat monessa valtavan isossa laatikossa. Nyt suurin osa on hyllyllä näkyvissä ja nekin, jotka ovat laatikoissa, ovat kaltaistensa joukossa nimettyinä. Oikean puoleisessa kuvassa on sitten perusnäkymä kaappiin. Hyllyjen eteen jää sopivasti tilaa lankalaatikoille. Yli puolet langoista pysyvät kivasti poissa mielestä oven takana.

---

Voin siis todeta, että viime postauksen jälkeen olen tehnyt sen, mitä piti.

Sittenhän minulla on tämä vuosisuunnitelma. Ensimmäinen kvartaali meni vähän opettelun merkeissä eli ei päätähuimaavia tuloksia. Päätin kuitenkin palkita itseni yrityksestä uudella kahvimukilla, kun osuin loistavaan tarjoukseen. Kahvi maistuu huomattavasti paremmalle uudesta mukista.

Siirryn tästä miettimään toisen kvartaalin tavoitteita.

---

Hyvää kesäpäivänseisausta kaikille! Se, kuulkaas, alkaa taas matka kohti pimeyttä, joten nyt on syytä kerätä valoa niiden, jotka ovat valoihmisiä.

(kuvassa on muuten niittyhelmikkä Melica nutans, kasvi, jonka nimen jostain syystä aina muistan - suurin osa kaikesta  keräämästäni tiedosta on hautautunut niin syvälle, etten pääse niihin käsiksi)

Hyvää Joulua

 

 

itsekullekin säädylle.

On ollut vähän hektinen aika taas. Joulupuuronkin ehdin keittää vasta tänään. Hyvälle se maistui nytkin vaikka yleensä on aattoruokaa. Fizbankin sai teelusikallisen ja tykkäsi. Se syö nyt aika paljon muovimattoa. En usko, että tekee hyvää. Parempi ottaa riisipuuroa.

Eipä ole paljon tullut neulottua. Muutama lahjakin siirtyi hamaan tulevaisuuteen.

Sen sijaan uutta lankaa on tullut sekä kalentereista että tilattuna. Ei vähene varastoni tänä vuonna.

Kiitos ihanista korteista.

Sadetta, vesisadetta

 

Lumet ovat osittain sulaneet. Fizbanista se on ollut outoa. Ehti tottua siihen, että kaikkialla on lunta. Nyt on niin paljon ruohontupsuja, ettei niitä kaikkia ehdi edes maistella. Taluttajaa taas hämmästyttää, miten monet koirat jättävät jätteensä korjaamatta. Onneksi Fizban ei halua syödä kuin omia kakkojaan. Olen kyllä selittänyt, ettei niitäkään tartte, että minä kyllä hoidan. Eniten nyt ulkoillessa haittaa liukkaus. Ei pidä pikkukoiran tassut peilijäällä, eikä osaa hipsutella kuten mummo. Onneksi jäätä ei ole kaikkialla.

Aurinko oli mukava nähdä. Nyt ei näy mitään. Aika mustalta näyttää ulkona. Olen ajatellut tehdä pitempiä lenkkejä nyt, kun on lämpimämpää. Mutta miten se tuo aika kuluu. Pitää vaihteeksi taas siivota. Kummasti tuollainen pieni eläin saa sotkua aikaan. Eilen alkoi myös vierailujen sarja. Kaikki haluaa käydä juuri jouluviikolla pentua katsomassa.

Naapuri toi eilen aamulla kokonaisen pellillisen pullaa. Onneksi niitä vieraita käy. Enhän minä noita yksin saisi syödyksi.

Mummon sukkatehtaassa ei paljon uutta synny. Hankala neuloa koiranpentu sylissä, etenkin, kun pennun mielestä lankakin on syötävää. Joulukaktus päätti kukkia ja muistuttaa, että kohta pitäisi hoivata kukkiakin. Piti jo vuosi sitten, mutta jäi tekemättä, monet asiat jää. Josko ensi vuonna.

Lankajoulukalenterini on tyttäreltä toivottu jo toista vuotta. Sitä on niin kiva avata. Lopputulos on tietenkin se, että hukun lankoihin, mutta olkoon. Adventtikalenterista tuli muistikirja. En olekaan aikoihin niitä ostellut, joten hyvä, että sekin osio täydentyy.

Eiliseltä vieraalta sain joululahjaksi lukemista, ihan uusi outo kirjailija. Vaikuttaa kyllä suht mielenkiintoiselta. Pitää ottaa seuraavaksi käsittelyyn. Tosin neulomisen lisäksi lukeminenkin jää aika vähiin. Se Alastalo ei ole yhtään edistynyt, eikä oikein muukaan.

Sohvalle kiitos kortista ja kranssista.