Luonteen heikkouttako?

 

Suklaata tekisi hirveästi mieli. Suklaata kyllä olisi reilusti, monenlaista mistä valita. Ehkä nyt kuitenkin keitän teetä jostain joulukalenteripussista ja mietin sitten uudelleen. Menen sen teekupin kanssa tuonne olkkariin neulomaan harmaita miessukkia.

Kalenterissa oli ihanan väristä lankaa. Kunhan tämä lahjontakierros on ohi, neulon jotain kirkkaanväristä.

Joku ei stressaa mitään. Ottakaa tekin siellä rennosti.

 Torstai 12.12.2024 

Taas aamu uudessa paikassa. Pieni kumara mummo puuhaili hellan edessä. Milli katseli häntä ja mietti, miten outoa kaikki oli. 

”No, johan sinä heräsit. Taisit olla aika väsynyt. Alkaa olla jo iltapäivä. Tänään ei mennä ulos ollenkaan. Lunta pyryttää edelleen. Ovikin on varmaan juuttunut kiinni. Mutta mikäs meillä täällä sisällä on ollessa. On lämmintä ja ruokaa. Tuolla takanurkassa voi käydä pesulla ja pisullakin. Siellä on kaikki tarvittava. Ehkä sinun kannattaa vaihtaa vaatteetkin, jos löytyy jotain kevyempää. Täällä on aika lämmintä ja sinullahan on vielä nuo vaellusvaatteet päällä. Laitetaan ne tähän uunin yläpuolelle kuivumaan ja tuulettumaan.” 

Milli kävi pesulla ja pisullakin. Vessa oli riuku pienen maanalaisen puron yläpuolella. Vesivessa siis. Pesuvedetkin valuivat samaan puroon. 

”Älä hätäile. Puron vesi imeytyy maahan tuolla hyvin kaukana. Sinne imeytyvät kaikki jätteet. Tähän olen rakentanut pohjan sileistä kivistä pitkälle matkalle, jottei jätteet ja hajut häiritse elämääni. Tulehan syömään. Otetaan sen jälkeen neuleet esille. Kait sinä osaat neuloa? Minulla on täällä langanjämiä ja puikotkin. Neulo vaikka värikkäät raitasukat itsellesi.” 

Siinä puikkojen kodikkaasti kilistessä kului päivä. Ulkoa ei kuulunut mitään. Syötiin hyvin, juteltiin ja mentiin nukkumaan.