Perjantai 13.12.2024
Tämä aamu oli siitä erilainen, että Milli tiesi, missä oli. Aamutoimet sujuivat rutiinilla. Ulos ei menty tänäänkään. Sukankudin edistyi mukavasti. Kokattiin yhdessä, siivoiltiin vähän ja ennen kaikkea juteltiin. Milliä kiehtoi tämä pieni mummo, eikä hän väsynyt utelemaan, kuka hänen emäntänsä oli.
Mummo kertoili jotain: ”Noitahan minä kait olen. Niin isot ihmiset ovat sanoneet. En minä nosta myrskyjä, enkä varasta heidän karjaansa. Osaisinhan minä jotain säällekin tehdä, mutta eipä se ole minun asiani. Antaa myrskyjen myrskytä aikansa. Pitäähän niidenkin saada purkaa tarmoaan. Mitä siitä tulisi, jos joka asiaan sotkeennuttaisiin. Isot ihmiset kyllä tekevät kaikkensa tuhotakseen muita mahdollisimman paljon. Niihin hankkeisiin, minä kyllä sotkeennun. Siksi kait minua noidaksi sanotaan. Ja siksikin, kun isojen ihmisten lemmikit ja karja pyrkivät luokseni. Ohjaan kyllä kaikki takaisin koteihinsa. No, en kaikkia. Joillakin on niin huonot olot, että olen antanut niiden jäädä luokseni. Metsänpeitoksi sanovat, kun eivät enää näe karjaansa, vaikka karja laiduntaa ihan samoilla nurmilla kuin ennenkin. Heiltä vain puuttuu kyky nähdä.” ”En kyllä minäkään ole täällä mitään karjaa nähnyt.”
”Katsopa uudestaan.”
Ja Milli näki pari kirjavaa kissaa uunin pankolla, koiran pöydän alla makaamassa, lampaan, pienen possun ja kolme lehmää jossain kauempana. Tupa oli avartunut niin, että katon alla oli myös karjasuoja ja eikös tuossa kaapin päällä ollut kanoja ja kukko.
Mummoa nauratti: ”Talvella me asutaan kaikki täällä, mutta keväällä eläimet vaeltelevat vapaina ulkona.”
Olipas taas päivä, mietti Milli illalla nukahtaessaan.
Upeat aamumaisemat ja niin erilaiset kuvat.
VastaaPoistaKiltti mummo olikin noita, mutta taitaa olla kiltti sellainen. Vai onko kellarissa sittenkin häkki, johon hän Millin laittaa ja alkaa lihottaa syötäväksi?
VastaaPoista