Sataa lunta ja vettä

 

   Uusi mysteeripalapeli, teetä ja hieno norsukukkaro.

Torstai 5.12.2024 

 

Aamu koitti kauniina. Aurinko paistoi puiden lomasta, kun hän heräsi linnun lauluun. Eilinen outo aamu tuntui niin uskomattomalta, että hän uskoi nähneensä unta. Parasta unohtaa painajaiset ja jatkaa matkaa nyt, kun hän oli hyvin levännyt. Polku jatkui selkeänä eteenpäin, repussa oli evästä ja kuukkeli lenteli polun reunoilla kuin näyttäen tietä. Edessä oli hyvä päivä ilman painajaisia tai kummajaisia. 

 

Ja niin kävi. Hän käveli polkua eteenpäin koko päivän ilman sen kummempia seikkailuja. Ilma pysyi aurinkoisena. Puiden alla oli yllättävän lämmintä ollakseen joulukuu, kävellessä tuli melkein hiki. Melkein laulatti. Iltapäivällä hän piti evästauon ja mietti, missä viettäisi seuraavan yön. Mitään taloa ei ollut näkyvissä, eikä hän ehkä uskaltaisi edes mennä mihinkään tuntemattomaan paikkaan. 

 

Illan alkaessa pimentyä yöpaikka tuli entistä ajankohtaisemmaksi, joten hän poikkesi polulta metsään. Varmuuden vuoksi hän sitoi langan polun viereiseen puuhun ja purki sitä kerältä varmistaakseen, että polku löytyy aamullakin. 

 

Pian löytyikin iso kuusi, jonka oksat ylsivät melkein maahan asti muodostaen täydellisen laavun. Väsymys voitti. Pari leipäpalaa, hörppy vettä ja sammalmatolle nukkumaan