Maanantai

 Maanantai 16.12.2004 

Milli heräsi aikaisin. Matkalle lähtö jännitti sen verran, että uni kaikkosi heti, kun aamu alkoi muuttua valoisammaksi. Haikeaa oli erota mummosta, mutta jalat tahtoivat jo eteenpäin. Mummo varusti Millin huolella matkaan, antoi uusia lämpimiä vaatteita ja ison repullisen ruokaa. Aamukahvit vielä juotiin ja Milli oli valmis jatkamaan matkaa. 

Lähdön hetkellä mummo talutti ulos pienen suomenhevosen. ”Tämä on Poju. Poju lähtee sinun mukaan. Ratsastaen matka sujuu paremmin. Poju myös löytää sinulle yöpaikat, kun annat vain sen päättää, mihin suuntaan menette. Pojusta saat seuraa, turvaa ja myös mukavan kumppanin, kun löydät määränpääsi. Älä välitä, jos joskus tuntuu, etteivät ohikulkijat huomaa sinua. Poju käyttää tarvittaessa metsänpeittoa, jos katsoo, että ohikulkijat ovat vaarallisia. Luota vain Pojuun. Se hallitsee kulkemisen. Saat mukaasi myös matkasauvan. Se voi olla hyödyllinen joskus. Tai annankin useamman sauvan. Voit antaa niitä edelleen, jos joku tarvitsee. Hyvää matkaa!” 

Mummo jäi ovelle vilkuttamaan, kun Milli ratsasti pois. Poju kahlasi päättäväisesti paksussa lumessa koko pitkän päivän. Milli istui selässä, söi välillä eväitä, ihasteli maisemia ja jutteli niitä näitä Pojulle. Ja kun ilta pimeni, Poju pysähtyi tyhjän ladon eteen. Ladossa oli sen verran heiniä, että Milli sai kaivetuksi yöpymiskuopan itselleen.