Talvisäitä

Jääkausi on saapunut. Nastoista huolimatta kovin varovaisesti kävelin.

Onhan se kiva, että on talvi. Lumi on kaunista. Katsotaan, miten tästä jatkuu. Kyllähän meillä yleensä on silkkaa jäätä nuo tiet ainakin helmikuun alkuun. Kun päivällä sataa vettä ja yöllä pakastuu, niin luistinratoja tulee ihan itsestään. Harmi, että olen huono luistelemaan.

 

Tiistai 17.12.2004 

Hyvin nukutun yön jälkeen Milli heräsi virkeänä, teki pienen nuotion, keitti aamukahvit ja puuronkin, istui rauhassa nauttimassa aamiaista. Poju rouskutti heinää odotellessaan. Milli antoi Pojulle vähän kauraakin pussista, jotta Poju jaksaisi taas vaeltaa. 

Päivästä ei ole paljon kerrottavaa. Poju kulki tasaista tahtia eteenpäin. Sekametsä vaihtui enemmän havupuuvaltaiseen maastoon. Pieniä mäkiä oli matkalla. Mutta ketään ei nähty. Kuukkeli kyllä seurasi, pari kertaa vilahti kettu, kerran kärppä, mutta siinäpä kaikki. Ja illaksi saavuttiin taas tyhjälle ladolle. 

Nukahtaessaan Milli kuitenkin kuvitteli kuulevansa ihmisääniä, mutta se oli varmaan vain unta.