Lepopäivä
Sunnuntai 8.12.2024
Sikeiden yöunien jälkeen hän heräsi kahvin tuoksuun.
”En ole varma, juotko kahvia, mutta jotain aamupalaa varmaan kuitenkin kaipaat, kun illalla nukahdit heti,
kun sisälle päästiin”, kuului jostain.
Hän katseli ympärilleen unenpöpperöisenä ennen kuin muisti eilisen tapahtumat. Hänen isäntänsä (vai oliko
se emäntä, otuksesta oli vaikea sanoa) istui katetun pöydän ääressä hymyillen ystävällisesti.
”Kyllä kiitos kahvia”, totesi kulkija nousten ylös.
Kahvi oli hyvää. Pöytä notkui kaikenlaisista herkuista, oli leipää, voita, juustoa, puuroa, pullaa ja
kaikenlaisia kasviksia ja hedelmiä.
Ahmittuaan itsensä täyteen, kulkija muisti taas kohteliaisuussäännöt ja
esittäytyi:
”Minä olen Milli, niittykeijujen heimoa. Niittyni katosi betonin alle, joten jouduin lähtemään kotoa pois.
Etsin jotain uutta asuinsijaa, jossa voisin hoidella kissankelloja ja päivänkakkaroita.”
”Hauska tutustua. Minä olen Rymy tämän kukkulan kuningas. Mukavaa, kun tulit käymään. Voit varmaan
jäädä tänne joksikin aikaa vaikkei meillä kasvakaan kelloja tai kakkaroita. Olisi muka saada seuraa.”
”Ihan mielelläni lepään jonkin aikaa täällä, ellei siitä ole haittaa.”
Rymy vakuutti, että mukavaa vain, kun on joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia.
Päivä kului nopeasti, kun molemmat kertoilivat itsestään ja elämästään. Käytiin yhdessä kävelyllä, tehtiin
ruokaa, syötiin. Mukavaa oli vertailla reseptejä ja maistella toisen kokkauksia.
1 kommentti:
Millillä on ihana tehtävä: hoidella kissankelloja ja päivänkakkaroita. Fizbanin nukkuma-asento on hieno. Mahtaako kukaan muu koirakaan nukkua noin?
Lähetä kommentti